Tukiryhmäni järjestämässä kulttuuri-illassa maanantaina Anni Sinnemäki yllätti lukemalla uusia runojaan. Odotin Ultra Bran tekstejä kokoelmasta Sokeana hetkenä, mutta pääsimme nauttimaan päivänpolitiikasta vaikutteita saaneen runon Väsyneet tytöt ja rakkausrunon Kerava.

Kirjailijat Jukka Ammondt ja Irja Rane paljastivat, kuinka heille luettiin lapsena.

Keskustelimme ääneen lukemisesta. Sain idean, kun monen kuukauden ajan äskettäin radiossa luettiin yhtä lapsuuteni suurta elämystä Ensio Tiiran Epätoivon lauttaa (1954).

Piinaavan yksityiskohtaisesti Tiira kertoo kuolemanvakavan seikkailunsa vuodelta 1953, kun hän karkasi muukalaislegioonaan ja Ranskan siirtomaasotaan vievältä laivalta Intian valtamerellä. Hän vietti 32 päivää lautalla ja löytyi 1600 kilometrin päässä karkaamispaikalta.

Tiiran kertomus vangitsi satoja tuhansia ihmisiä lauantaiaamuisin radion ääreen, minutkin. Miksi ihmeessä tuo kirja toimii niin hyvin ääneen luettuna? Illan mittaan saimme viitteitä siitä, että toiset tekstit sopivat suuhun ja toiset hivelevät silmää.

Äänikirjojen kasat kirjakaupoissa ovat kasvaneet. Olen ihmetellyt miksi. Irja Rane paljasti, että rekkakuskit ottavat niitä mukaan pitkille ulkomaanreissuille.

Irja luki meille otteita muun muassa teoksestaan Naurava neitsyt, josta hän sai Finlandia-palkinnon vuonna 1996.

Irjan painavista puheenvuoroista kirjasin muistiin sitaatin Joseph Brodskyltä: “Jokaisella ihmisellä on oikeus runoon.”

Lapsena meille luettiin ääneen. Kaikki kirjailijat ja minä olimme hyvin onnekkaita, koska meille luettiin todella paljon; itse paljastin, että äitini osti minulle aapisen ja opetti kirjaimet, kun ei enää jaksanut lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Niin opettelin lukemaan.

Joppe Joulukärpänen

Jukka Ammondt eli Dr. Ammondt luki otteita tuoreista teoksistaan. Villisti niistä välähtivät kirjallisuudentutkimuksen ja nykymaailman ristiriidat.

Huikealta kuulosti teoksesta Ihana nainen (2006) tarina, jossa Laajavuorelta muistuttavissa maisemissa, kirjallisuudentutkija tapasi treffeillä hiihtotarkoituksissa kansainvälisessä yhtiössä työskentelevän naisen. Tutkija oli ottanut murtomaasukset, nainen lasketteluvarusteet.

Jukan lapsuuden unohtumattomia elämyksiä oli hänelle lehdestä luettu tarina Joppe Joulukärpänen, jossa kärpänen herää jouluksi pörräämään. Muistelimme myös Kieku ja Kaiku -sarjakuvan luomoavia riimejä.

Anni paljasti hänelle luettujen tekstien runsauden, muun muassa Tove Janssonia, Astrid Lindgreniä ja Vanhaa Testamenttia.

Parinkymmenen henkilön yleisö sai mahtavan annoksen kirjallisuutta, livenä ja vahvasti tulkittuna. Ehkäpä tämä saa joskus jatkoksi Ääneen luetun kirjallisuuden päivät.

Rosan kirja

Illan lopuksi kävimme Annin ja Tuomas Viskarin kanssa syömässä Sohwilla. Keskustelimme Jorma Ollilan haastattelusta sunnuntain Hesarissa, jossa hän oli siirtynyt vihreiden linjoille.

Itseäni mietityttää, että eristetäänkö Ollila nyt suomalaisessa keskustelussa. “Miehiseen” puhetapaan kuuluu kannattaa ydinvoimaa ja halveksia tuulivoimaa viherpiipertämisenä

Anni kaivoi laukustaan myös Rosa Meriläisen tuoreen kirjan Puheet ovat tekoja. Otsikko miellyttää minua kovasti. Usein valitetaan, että poliitikot vain puhuvat. Mutta poliitikot tekevät tekoja juuri puhumalla.

Kirjoitettu 30.1.2007 18:53 ja merkitty kuuluvaksi kategorioihin Päiväkirja. Voit seurata kommentteja tähän kirjoitukseen syötteestä RSS 2.0. Kommentointi ja viittauksen ilmoittaminen ovat hetkellä suljettuna.