Vastaus viipyy, kaupunginhallitus
Penäsimme valtuutettu Esa Salokorven (kok) kanssa torstaina vastausta oikaisuvaatimukseemme erääseen Keljonlahden voimalaa koskevaan kaupunginhallituksen päätökseen. Kuntalain 89 pykälän mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä viipymättä. Nyt viipyy aivan liikaa.
Muuten päivä kului vaalien merkeissä. Aamun valmistelin mainontaa. Illalla kävin ainoastaan kahdessa vaalipaneelissa.
Oma osuuteni vaalien valmistelutyöstä alkaa olla loppusuoralla. Nyt vain täytyy jalkautua mahdollisimman paljon esitteiden jakamiseen.
Vaalit kyllä kannattaisi siirtää myöhemmin keväälle. Tämän päivän Helsingin Sanomissa Jyväskylän Vihreiden puheenjohtaja Veikko Ahola kirjoitti hauskasti, että jos vaalit olisivat toukokuussa, niin ehdokkaat voisivat “kilpailla lintujen kanssa kevään kiinnostavimmista äänistä”.
Olemme keskustelleet tästä Veikon kanssa usein. Uskon, että ajatus saa kannatusta useimmilta ehdokkailta.
Vaalirytmin muutos ei ole tosin helppo toteuttaa. Eduskunnasta se lopulta on kiinni.
Diabetes lisääntyy
Kumpaankin päivän vaalipaneeleista osallistuin yleisössä. Suomen Sydänliitto ja Suomen Diabetesliitto järjestivät paneelin Aalto-salilla.
Ehdokkaita parveili lähes yhtä paljon kuin muutakin yleisöä. Vihreitä edusti varsinaisessa keskustelussa Tuija Elina Lindström.
Minusta oli hyvä oivallus järjestäjiltä, että panelistien lisäksi muutkin paikalla saapuneet ehdokkaat saivat esittäytyä. Vihreiden terveyspoliittiset linjaukset löytyvät netistä, joten en niitä tässä tuputa.
Aikuisiän diabetes puhkeaa usein elimistölle väärien elämäntapojen seurauksena. Jos edes osa sairastumisesta voitaisiin ehkäistä ennalta, niin esimerkiksi Jyväskylän terveysmenoista säästyisi tulevaisuudessa muistaakseni 23 miljoonaa euroa.
Kaikki ei kuitenkaan johdu vain huonoista elämäntavoista. Vieressä istunut eläkeläisrouva kertoi, että diabetes puhkesi aivan yllättäen vaikka hän työn puolesta (lehdenjakaja) liikkui paljon. “Viina on minulle täysin tuntematon”, hän vakuutti ja oli helppo uskoa.
Keskusta puijaa ruuan veroalella
Itse paneelissa keskustan Yrjö Damskägg toisti keskustan vaatimukset ruuan arvonlisäveron alentamisesta.
Täytyy antaa uudelle puoluesihteeri Jorma Korhoselle tunnustus, että tämä vaalipuijaus toimii hyvin. Se kuulostaa hyvältä ja oikeudenmukaiselta.
Käytännössä ruuan arvonlisäveron alentamisen 450 miljoonasta eurosta iso osa menee kauppaketjuille. Alennusta tutkineet laitokset uskovat kauppaketjujen hyötyvän siitä 260 miljoonaa euroa.
Esimerkiksi eläkeläisten saama hyöty olisi vain 0,1-0,2 prosenttia heidän eläkkeestään, koska alentuneet hinnat leikkaavat eläkeindeksiä.
Kalliita ruokia syövät hyötyvät enemmän kuin me halpoja ruokia nauttivat. Viiden prosentin alv-alennus lisäisi pienituloisimpien tuloja selvitysten mukaan noin 50 euroa vuodessa. Rikkaimpien tulot lisääntyisivät 90 euroa.
Köyhien tukemiseen löytyy paljon tehokkaampia ja valtiolle halvempia keinoja kuin ruuan veroale. Esimerkiksi alimpia eläkkeitä, lapsilisiä ja opintotukea voi korottaa.
Entä syövätkö ihmiset halvempia elintarvikkeita? Jos söisivät, niin kaikkien pitäisi jatkuvasti syödä valtavia määriä makaroonia: maailmanmarkkinoilla vehnä ei maksa juuri mitään ja kaupassakin siitä tehtyä makaroonia saa lähes ilmaiseksi.
En usko, että veroale näkyisi kukkarossa lopulta mitenkään. Kun elintarvikkeen hinta alenee, ihmiset vain siirtyvät kuluttamaan sellaisia elintarvikkeita joihin aiemmin ei ollut varaa.
Kansanterveyttäkin pitää hoitaa toisilla konsteilla.
Keskustan ja kristillisten puhe ruuan alvin alennuksesta on vain yksi niistä vaalikikoista, jotka antavat politiikalle huonon maineen.
Reilua kauppaa ja kehitysyhteistyötä
Kehitysyhteistyöjärjestöjen vaalipaneeli “Kansanedustajan globaali vastuu” Minnansalissa veti hieman enemmän ja nuorempaa väkeä kuin tuo edellinen. Vihreitä edusti kehitysyhteistyötä useaan otteeseen käytännössä tehnyt Arjo Heinsola. Professori Marja Järvelä, vanha tuttu yliopistolta, veti paneelin.
Kommenttaattorina toimi Graça Samo, Forum Mulher -naisjärjestön johtaja Mosambikista. Hän kertoi, mitä kaikkia myönteisiä vaikutuksia kehitysyhteistyöllä voidaan saada aikaiseksi.
Vaalien aikaan puolueet näyttävät aina myönteistä ilmettä myös kehitysyhteistyön suhteen. Valitettavasti käytännössä kehyrahojen nosto 0,7 prosenttiin ei ole onnistunut.
Bruttokansantuotteen nousu on onneksi käytännössä nostanut summaa.
Seminaarissa kaksi edustajaa onnistui kauhistuttamaan ainakin minua. Perussuomalaisten Jorma Uski on oikeasti miellyttävä ihminen, mutta en lakkaa ihmettelemästä miksi hän puhuu aivan perusteettomia pakolaisista ja kehitysyhteistyötä vastaan.
Tuntuu kuin monet perussuomalaiset eivät tietäisi pakolaisuudesta tai kehitysyhteistyöstä mitään. Ennakkoluulot sen sijaan ovat kasvaneet katkeruuden vuoren korkuisiksi: sellaiselta ei ole helppo kivuta alas.
Keskustan Heini Utunen toivotti Suomeen sellaista taloudellista iskua, että kaikki joutuisivat palaamaan maalle. Minusta se oli hyvin outo toivotus. Ainakaan kehitysyhteistyö ei siitä hyötyisi yhtään mitään – tuskin kukaan tai mikään muukaan.
Tunnen Heinin kohtuullisen hyvin, koska hän toimii johtamani rakennus- ja ympäristölautakunnan varapuheenjohtajana. Joskus Heinin näkemykset vaikuttavat erittäin levottomilta ja vastuuttomilta: viime kesänä hän puolusti voimakkaasti Israelin hyökkäystä Libanoniin.
Ostin poistuessani tyttärille Unifemin myynnistä Intiassa tehdyt rannerenkaat. Keskustelin pitkään renkaat tuoneen ylioppilaskunnan aktiivin kanssa siitä, että uusiutuvan energian opiskelijat pitäisi saada tutustumaan kehitysyhteistyöhön.
Kehotin kutsumaan heidät vieraiksi ylioppilastalolle.
