Hoitelin “yhtiöitäni”
Elämä siirtyi vaalien jälkeen uusiin uomiin. Kiire ei paljonkaan hellittänyt, mutta ennätin sentään viikon aikana käydä kahdesti lenkillä.
Torstaina hoitelin “yhtiöitäni” Helsingissä. Kuntalehteä julkaisevan KL-Kustannuksen hallitus kokoontui ja osallistuin Vihreä Lanka Oy:n yhtiökokoukseen. Tarkistin samalla ekokauppa Ekolon uuden myymälän Kalliossa.
Ehdokkaina olleet sanovat “vaalikrapulaksi” kamppailun jälkeistä tilaa.
Maanantai ja tiistai menivät täysin vaalikohmelon selvittämisessä. Vaalikrapulaan liittyy useita muille kuin ehdokkaille tuntemattomia asioita: Kampanjointi päättyy kuin seinään, mutta ehdokkaan elimistö ei tietenkään kovan stressin jälkeen seuraa perässä. Tekisi mieli lähteä jakamaan esitteitä.
“Onneksi ei tarvitse enää pitkään aikaan yrittää miellyttää ketään”, huokaisi eräs viikon aikana tapaamani vaalikrapulainen ehdokas.
Itse ajattelen hieman toisin. Yritän pitää suhteet äänestäjiini kestävällä pohjalla myös vaalien välillä.
Vaalien aikana ehdokkaiden ja puoluetyöntekijöiden koti menee täysin sekaisin. Pelkkään työpöydän siivoamiseen meni minultakin maanantai.
Tiistaina ennätin jo professori Kari Palosen luo setvimään tutkimus- hankkeeseeni liittyviä ongelmia.
Valkeamäen rakentaminen
Keskiviikkoiltana kaupungin virkamiehet esittelivät kirjastolla kaupunkisuunnittelun mallia, jolla voidaan ohjata rakentamista sillä tavalla, että palvelut ja rakentaminen eivät rasita kovasti kaupungin taloutta. Mallin nimi on KymppiR.
Malli osoittaa, että avaamalla Valkeamäen uuden kaupunginosan Keltinmäen ja Mustalammen taakse riittävän aikaisessa vaiheessa kaupunki voi säästää huomattavasti ja eivätkä muiden kaupunginosien palvelut rasitu liikaa.
Joukkoliikenne näyttäisi toimivan Valkeamäessä hyvin. Keltinmäen ja Kypärämäen linjoja voidaan jatkaa.
Kaupungin tavoite jakaa vuosittain 200 omakotitonttia entisen sadan sijasta näyttää kuntatalouden näkökulmasta aika huonolta. Tonttien hinnoilla saadaan juuri ja juuri yhdyskuntatekniikan kulut pois.
Suomalainen haave omakotitalosta tulee veronmaksajille kalliiksi. Öljyn hinnan nousu tekee kahdella autolla töissäkäynnin myös hinnakkaaksi.
EU:n uusia päästökiintiöitä ei kuulemma oteta teollisuudelta vaan liikenteeltä. Autoilija siis maksaa.
Tiivis kaupunkirakenne säästää tilaa ja energiaa. Mutta miten muuttaa ihmisten unelmia?
Matkalla etelään
Torstaina suunnistin heti aamusta Helsinkiin. Luin loppuun edellisinä päivinä aloittamani avoimen yliopiston tentit.
Junassa juttelin pitkään kristillisten nuoren ehdokkaan ja entisen oppilaani Asmo Maanselän kanssa, joka toimii kansanedustaja Toimi Kankaanniemen avustajana.
Vaalienjälkeinen dagen efter näytti Asmolla olevan samanlainen kuin minullakin. (Hän ei kuitenkaan sanonut tuota aiemmin mainitsemaani sitaattia.)
Tutustuin Asmon seurassa kristillisten kansanedustaja Kari Kärkkäiseen Varkaudesta. Yllättäen Kari tunsi hyvin serkkuni Markon ja setäni Eskon, joka piti huonekalukauppaa Varkaudessa.
Pistäydyin teellä Kiasmassa puoluesihteeri Ari Heikkisen ja vihreiden Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Ville Elonheimon kanssa. Ari oli menossa eduskuntaryhmän järjestäytymiskokoukseen ja Ville oli tulossa kyläasiamiesten kokouksesta.
Yritin käydä syömässä suosikkiravintolassani Pikku Nepalissa, mutta se oli kiinni. Viereissä kiinalaisessa törmäsin opiskeluaikojen tuttavaani Tom Selänniemeen, joka toimii Aurinkomatkojen varatoimitusjohtajana. Tom on kovasti kiinnostunut ekoturismista ja tehnyt aiheesta tutkimusta.
Kuntalehti ja Vihreä Lanka
KL-Kustannus Oy julkaisee Kuntalehteä ja Kuntatekniikkaa sekä järjestää vuosittain Kuntamarkkinat. Hallitusta johtaa Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne.
Yhtiön hallituksen kokoukset Kuntatalolla Kalliossa ovat rentoja tilaisuuksia, sillä yhtiöllä menee hyvin. Se tuo omistajalleen Kuntaliitolle rahaa noin 100 000 – 200 000 euroa vuodessa – kiitos taitavan toimitusjohtaja Olli Havun ja työntekijöiden ahkeruuden.
Hyvin menee myös ekokauppa Ekololla, joka avasi Kallioon Porthaninkadun ja Neljännen linjan risteykseen uuden myymälän. Omistan muutaman Ekolon osakkeen ja halusin käydä katsomassa paikat.
Liike ei ole tietenkään parissa kuukaudessa päässyt vielä aivan samanlaiseen vauhtiin kuin Jyväskylän myymälä muutamassa vuodessa. Uskoisin, että Ekolo menestyy Kalliossakin: vihreiden kannatus on seudulla 30 prosentin luokkaa, joten potentiaalista kuluttamisen vaikutuksista tietoista ostajakuntaa on paljon.
Huonosti ei mene Vihreällä Langallakaan, jonka yhtiökokous valitsi minut jatkamaan hallituksessa. Viime vuosi oli tosin vaikea, kun päätoimittaja vaihtui, taloutta täytyi tiukentaa ja tehdä samalla mittava lehtiuudistus.
Ensi vuosi näyttää Langan kannalta lupaavalta. Päätoimittaja Elina Grundström on saanut uudistuksen ansiosta lehden levikin kasvuun. Vaalivoitto toi myös lisää lehtitukea.
Perjantaina hoitelin vielä hieman Ekolon asioita. Kävin viemässä Helsingistä saamani purkin Jyväskylän myymälään: ekokauppaa tehdään osittain myös talkoilla.
Kävin syömässä kasviravintola Katriinassa, jossa tapasin sattumalta valokuvaaja Janne Karvon. Janne on kuvannut Haukanniemeä ja kirjoitellut kovasti metsänkaadosta. Täytyypä yrittää vääntää virkamiehille malleja, joilla tällaisten “satumetsien” kaadot voitaisiin välttää tai edes tuoda sen verran aikaisiin asukkaiden tietoon ettei tarvitse järkyttyä.
Tänään lauantaina menen Jyväskylän 170-vuotisjuhliin kaupungintalolle. Jussi Jäppinen on kirjoittanut kaupungin vaakunasta kiinnostavan teoksen. Sitä täytyy vilkaista.
