Hallitusohjelmaa ja kaupunkikuvaa
Maan tuleva hallitus ja Jyväskylän monet asiat pitivät minua liikkeellä viime päivät. Vihreiden valtuuskunnan jäsenenä osallistuin vastausten sorvaamiseen lauantaina hallitusneuvottelija Matti Vanhasen kysymyksiin.
Perjantaina istuin arkkitehtien kanssa pohtimassa kaupunkikuvaa. Torstaina osallistuin Eurooppalaisen Keski-Suomen kevätkokoukseen ja vedin puheenjohtajana Kortepohjan asukasyhdistyksen kokouksen.
Kuuluin monta vuotta Eurooppalaisen Keski-Suomen hallitukseen, mutta pitkään aikaan en ole ennättänyt tämän puolivirallisen yhdistyksen toimintaan mukaan. Nyt kuitenkin ennätin.
EU:sta levitetään mitä kummallisimpia tarinoita. Tänäänkin sunnuntaina oli Keskisuomalaisessa juttu, että EU aikoo tehdä virpomisperinteen maksulliseksi. En vielä tältä istumalta siihen usko – taitaa olla aprillipila.
EU ja minä
EU:n menestyksestä on kenenkään vaikea ottaa kunniaa. Kotimaiset poliitikot ottavat mieluusti EU:n tuomat hyvät asiat omaksi kunniakseen ja huonot asiat pannaan EU:n viaksi.
Liityin Eurooppalaisen Suomen jäseneksi, koska monista puutteista huolimatta EU kuitenkin tuo rauhaa ja vakautta tälle mantereelle. Kun ongelmat nykyään ylittävät maiden rajat, niin vastauksia niihin voi hakea ainoastaan EU:n kaltaisten rajat ylittävien organisaatioiden kautta.
EU:n toimintaa tulisi toki järkevöittää. Sehän alkoi byrokraattiselta pohjalta, joten demokratisiointi eli parlamentin vallan lisääminen olisi äärimmäisen tärkeää.
Valitettavasti perussopimuksen prosessi seisoo Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksen jäljiltä. EU:n monet ikävät piirteet paranevat, jos perussopimusten viidakkoa saadaan raivattua.
Vuosikokouksiin meno tarkoittaa yleensä, että tulee valituksi luottamustehtäviin. Nytkin Tony Melville (sd) ehdotti minua Eurooppalaisen Keski-Suomen hallitukseen. Hieman harkittuani suostuin.
Tämä järjestö ei hirveästi vie aikaa. Haluan ilmaista siihen ja sen hallitukseen kuulumisella, että näen eurooppalaisen yhteistyön äärimmäisen tärkeänä.
Kortepohjan kuviot
Kortepohjan asukasyhdistys oli hommannut kevätkokoukseen kaupungin apulaisasemakaava-arkkitehti Leila Strömbergin puhumaan kaupungin- osan eri kaavoista. Kokous vetikin paikalle yli 20 asukasta.
Leila kertoi, ettei Kortepohjan keskustan kaavoitus ole juuri edennyt. Tilattu esisuunnitelma testastasi mielestäni suurimman mahdollisen rakentamismäärän, mutta kaupunki ei vie sitä eteenpäin. Onneksi.
Näin suunnitelmassa ainoana hyvänä piirteenä uuden liittymän kohdan Laajavuorentieltä Kortepohjaan.
Kokouksessa saivat kannatusta ajatukset keskustan senioriasumisesta ja mahdollisesta torista. Kortepohjalaiset ovat kaavojen suhteen olleet niin aktiivisia, että nyt kaupunki haluaa kytkeä asukkaat mukaan keskustan kehittämiseen: tulossa on asukkaiden työpaja, jossa ideoita kootaan. Ammattikorkeakoulun opiskelijat tekevät kyselyn.
Asukasyhdistyksen valitus Savelan kaavasta oli kaatunut Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Valitus tehtiin Savelaan aiotun uuden ison kaupan takia, mutta samalla se lykkäsi alueen kerrostalojen rakentamista. Kauppahan saattaa tuhota lähipalveluja laajalta alueelta.
Yritin aikoinaan kaupunginvaltuustossa erottaa kaupan tästä kaavasta, mutta valitettavasti muiden puolueiden ryhmäpuheenjohtajat eivät ymmärtäneet ollenkaan mistä oli kyse.
He halusivat juntata kaavan kokonaisuutena eteenpäin. Sen takia sitten iso kasa kerrostaloja lykkääntyi ainakin vuodella tai parilla. Yleensä muut puolueet kuuntelevat järkipuhetta, mutta juuri tuolloin “kolme suurta” olivat niin innoissaan yhteistyöstä että sillä kertaa puhe ei mennyt perillä.
Sain kunnian johtaa asukasyhdistyksen kokouksessa puhetta. Kieltäydyin hallitustehtävistä, sillä se olisi saattanut johtaa monissa tärkeissä Kortepohjan kysymyksissä jääviyteen kaupungin päätöksiä tehtäessä.
Valtuuston pöytäkirja ja Kompassin kello
Perjantai alkoi kaupunginvaltuuston pöytäkirjalla. Menin heti kahdeksalta tarkistamaan sen, koska minut oli maanantaina tehtävän valittu. Luin paperit tarkkaan, enkä löytänyt huomautettavaa ja jatkoin kokoukseen.
Aloitin vuoden alussa kaupunkikuvatoimikunnassa, joka koostuu lähinnä arkkitehdeistä ja minut valittiin sinne rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Toimikunta on lautakunnan alainen elin.
Tärkein asia listalla oli keskustan Tawastinkulma. Suunnitelmat näyttivät aika hyviltä.
Nostin Tawastin kulmaa käsiteltäessä esiin keskustan kello-ongelman ja heitin ratkaisuksi pari ideaa. Kompassi on monen kohtaamispaikka, mutta siitä puuttuu Kauppakadulle selkeästi näkyvä kello.
Uskoisin, että asia tämän jälkeen etenee – ei ehkä minun ideoitteni pohjalta mutta johonkin suuntaan.
“En tällä kertaa kommentoi”
Aikaisin lauantaina pomppasin junaan. Vihreän liiton valtuuskunta ja eduskuntaryhmä valmistelivat vastauksia hallitustunnustelija Matti Vanhasen esittämiin kysymyksiin.
Menomatkan juttelin Pipsa Wilhelmsin kanssa. Pipsa on jyväskyläläinen yrittäjä ja rakennus- ja ympäristölautakunnan varajäsen, kokoomuksen mandaatilla. Hän oli matkalla partioliikkeen asioilla.
Ruokailimme kokoustauolla kansanedustaja Jyrki Kasvin, hänen uuden avustajansa Petteri Nisulan ja vihreiden talouspäällikkö Antti Virmasalon kanssa Sanomatalon Namaskaarissa. Petteri on kotoisin Tikkakoskelta ja luonnollisesti hänen aiempi tehtävänsä, Merikukka Forsiuksen avustajana toimiminen, pyörähti keskusteluissamme.
Vihreiden kokous pidettiin suljetuin ovin. Hallitusneuvotteluissa täytyy edetä ja keskustella jossain määrin luottamuksellisesti, eikä kaikkea voi paukutella julkisuudessa.
Tämä tietysti harmitti toimittajia. Lähtiessä joudimme melkoiseen ryöpytykseen ja itsekin päädyin vastamaan klassisen “en kommentoi” Ylen Päivän Peilin toimittajalle.
Vastauksemme toki julkistetaan heti, kun se on luovutettu Vanhaselle eli maanantaina. Niissä tuskin on mitään uutta ja yllättävää, jos tuntee vihreiden tavoitteita yleensä.
Parhaat toimittajat, kuten entinen esimieheni Arto Astikainen Helsingin Sanomista, olivat myös arvanneet oleellisia kohtia.
Itse olen tällä sivulla jo arvioinut, että hallitusneuvotteluissa meidän asemamme määräytyy ihan sen mukaan halutaanko meidät mukaan vai ei. Jos meidät halutaan mukaan, niin tuleminen tehdään helpoksi tai ei ainakaan kovin vaikeaksi.
Puheenjohtajamme Tarja Cronberg tiivisti vihreiden tuntoja hyvin julkisessa puheessaan valtuuskunnassa.
Cronberg valtuuskunnassa: “Ei ekomerkiksi”
“Ulkoa päin meille on jo soviteltu hallituksen viikunanlehden tai ekomerkin rooleja. Selvää on, että siihen rooliin emme asetu. Voimme osallistua vain sellaiseen hallitukseen, jonka ohjelmaan voimme kokonaisuutena sitoutua”, Cronberg sanoi.
“Yksityiskohdissa joudumme varmasti tekemään kompromisseja, mutta niin varmaan muutkin.”
“Me edellytämme hallituskumppaneiltamme sitoutumista kunnian- himoiseen ilmastopolitiikkaan, perusturvan kehittämistä köyhyyttä vähentävään ja työnteon kannattavuutta parantavaan suuntaan sekä korkeatasoista ympäristön- ja luonnonsuojelua.”
Kokous kesti yhteensä viisi tuntia eli puhetta piisasi. Palasin kotiin junalla Tuija Mäkisen kanssa, joka toimii puoluehallituksen varajäsenä.
Paluumatkalla meitä viihdytti tamperelainen vihreä lääkäri ja valtuuskunnan jäsen Tuomas Sorto eli Zorro ja jyväskyläläisen vihreän opiskelijajärjestön Grönionin yksi kantava voima Antti-Jukka Huovila. Antti-Jukka tuli ViNOn eli Vihreiden opiskelijoiden ja nuorten kokouksesta.
Tuomiojärveen pudonneet
Kotona avovaimoni Helena kertoi, kuinka hän oli koiraamme Viiviä kävelyttäessään nähnyt kahden ihmisen vajoavan jäihin Tuomiojärvellä.
Hellu oli nopeasti juossut etsimään kännykällistä ihmistä ja soittanut hätäkeskukseen. Jäihin pudonneet olivat kuitenkin selvinneet omin voimin juuri ennenkuin pelastajat olivat saapuneet.
Sunnuntain Keskisuomalaisesta saimme lukea asiasta pienen uutisen.
