Hallitusneuvottelut, metsänkaato, Ståhlberg
Lievällä jännityksellä olen kuunnellut koko viikon hallitusneuvotteluja. Paikallinen päivänpolitiikka on työllistänyt kiitettävästi: olen käynyt lautakunnan kokouksessa ja vihreiden palavereissa.
Pääsiäisenä katsoin Edit Piafista kertovan elokuvan.
Eniten elämääni on muuttanut työskentely yliopiston kirjastolla, josta sain juuri pääsiäisen alla tutkijanhuonepaikan. Presidentti K.J. Ståhlbergin kuivakka puhetyyli alkaa käydä tutuksi.
Joku voisi pitää Ståhlbergia huonona puhujana. Häntä vaivasi änkytystaipumus ja siksi hän luki aina puheensa paperista.
Arvostusta kuitenkin riitti presidentiksi saakka. Mitä ilmeisimmin presidentti-instituutioon liittynyt jäykkä muodollisuus periytyy ainakin osittain Ståhlbergin virkamiesmäisestä persoonasta. Vasta viime aikoina jäykistelystä on alettu päästä.
Tutkijanhuoneiden ovissa kirjaston kolmannessa kerroksessa näkyy monta tuttua nimeä. Toistaiseksi en ole vielä onnistunut jututtamaan ketään koko pitkällä käytävällä, vaikka olen jo viettänyt paljon aikaa kopissani.
Hallitusohjelmaa väännetään
Hallitusohjelmaa on kasattu Säätytalolla nyt muutama päivä. Tietoa on annettu ulos aika vähän, mutta puolueiden tavoitteiden pohjalta ristiriidat on kyllä hyvin tiedossa.
Vihreän liiton valtuuskunta kokoontuu todennäköisesti maanantaina yhdessä eduskuntaryhmän kanssa päättämään mahdollisesta hallitus- yhteistyöstä. Olen valtuuskunnan jäsen, joten saan ottaa asiaan kannan.
Vaikka lopputulos tietysti hieman jännittää, niin en kanna suurta murhetta. Jatkamme joka tapauksessa eduskunnassa.
Hallitukseen meno tai poisjäänti riippuu pitkälti keskustan ja kokoomuksen yhteistyöhalusta tai sen puutteesta. Jos meidät todella halutaan hallitukseen, niin kynnystä ei nosteta korkealle.
Nyt näyttää huonolta. Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, joka tavallisesti on keskustan asioista hyvin perillä, osoittaa Säätytalon ovea vihreille kolumnissaan ydinvoiman takia: “Jos vihreät eivät mukaudu, heidän oikea sijaintinsa löytyy oppositiosta.”
Tästä ei loista aito yhteistyöhalu. Esko Aho äänesti hallituksessa pääministerinä ydinvoimaa vastaan, mutta nyt Laatikainen luo vihreille eri sääntöjä kuin omilleen.
Toivon vilpittömästi, ettei tämä ole keskustan piirissä yleinen asenne. Vihreät ja keskusta voisivat tehdä paljon maakuntien hyväksi sellaista, mikä pelkällä keskustan ja kokoomuksen parisuhteella ei varmasti etene.
PARASta Jyväskylän seudulle
Tiistaina kokoontui kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen Jyväskylän seudun johtoryhmä, jossa toimin vihreiden edustajana.
Aluekehittämisjohtaja Jouni Juutilainen oli valmistellut paperin, josta osia on saatavissa julkisesti.
Juutilainen esitteli aprillipäivänä Keskisuomalaisessa erilaisia vaihto- ehtoja seudun yhteistyön tiivistämiselle. Naapurikuntien asennetta kuvaa hyvin, että juttua oli pidetty aprillipilana.
Samanlaiset tunnelmat vallitsivat myös kokouksessa. Naapurikunnissa koetaan, että Jyväskylä painostaa ja uhkailee.
Paineet tulevat kuitenkin valtiovallan puolelta. Vahusten- ja terveydenhuollon menot kasvavat jo nyt hirmuista vauhtia, mutta muutaman vuoden kuluttua jää aivan valtava joukko ihmisiä eläkkeelle.
Valtio kyselee nyt, miten kaupunkiseudut aikovat järjestää palvelut. Naapurikunnat voivat toki ajatella, että nykymeno riittää. Jyväskylä ei voi näin tehdä, koska puitelaki velvoittaa uudistamaan maankäytön ja palvelut.
Yhdyskuntarakenne hajautuu Jyväskylän seudulla. Se tulee nimen- omaan valtiolle kalliiksi.
Jos naapurikunnat sallivat rakentamisen pistemäisesti joukko- liikenteen ulottumattomiin, niin sieltä tullaan kahdella autolla kaupunkiin töihin.
Pelkästään Tourulan siltojen uusiminen ja rantaväylän laajentaminen ovat satojen miljoonien eurojen urakoita. Ne rahat valtio tarvitsee kuitenkin lähivuosina vanhusten- ja terveydenhuoltoon.
Ymmärrän kyllä, että uudet asukkaat näyttäytyvät naapurikunnissa hyvä asiana. Vähintään yhdyskuntarakenne pitäisi saada yhteisesti sovittua julkisen liikenteen ulottuville.
Siinä valtio ja keskuskaupungit voivat säästää miljardeja.
Näitä samoja asioita puhuin perjantaina Laukaan vihreille. He olivat kutsuneet minut pitämään esitelmän joukkoliikenteestä. Olen vihreiden liikennepoliittisen työryhmän jäsen, joten tunnen liikennepolitiikkaa kohtuullisen hyvin.
Joukkoliikenteessähän on nimenomaan kyse yhdyskuntarakenteesta. Se joko mahdollistaa joukkoliikenteen tai ei.
Metsänkaatoa Laajavuoressa
Johtamani rakennus- ja ympäristölautakunta kokoontui myös tiistaina. Esityslista koostui lähinnä rutiiniasioista, mutta palautimme yksimielisesti valmisteluun Laajavuoren ja Keltinmäen metsien hakkuita koskevan maisematyöluvan.
Pelkään pahoin, että joudumme luvat kuitenkin myöntämään. Pykälien mukaan lupa on myönnettävä, jos lupaehdot täyttyvät.
Juridista estettä luvalle ei löytynyt. Palauttamalla asian valmisteluun voimme kuitenkin nostaa pohdintaan kaupungin metsänkaatamisen kriteerit.
Itseäni ainakin järkytti Haukanniemen “satumetsän” eli kuusikon kaato. Kaupungin toimet eivät aina tavoita kaupunkilaisten kokemusmaailmaa, vaikka esimerkiksi luonnonsuojelukysymykset otetaan jo kohtuullisen hyvin huomioon.
Virkamiehet tuntuvat pitävän Haukanniemäkin “metsänä” ja “peltona”. Valtuustollekin se on ollut alue, josta on haluttu juhlapuisto. Asia pitäisi jo saada eteenpäin puistona, koska hyvin monet sen aina valtuustoa myöten puistoksi kokevat.
Myönsimme myös rakennusluvan Horisontille eli Kuokkalan sillan viereen tulevalle tornille. Piirrokset olivat tuttuja jo kaupunki- kuvatoimikunnasta.
Ainakin kuvissa torni näyttää hyvältä, toivottavasti myös todelli- suudessa. Ainakin sen ulkoasua on kovasti yritetty hioa.
Piaf ja lenkkarit
Kiireinen kevät alkoi tuntua pääsiäisenä. Tuntui tylsältä, eikä oikein jaksanut tehdä mitään.
Lauantaina pistäydyin urheilukaupassa ostamassa lenkkarit. Vuosi sitten sama ostos aiheutti hirveästi jalkavaivoja.
Otin tällä kertaa mukaan muinaiset hyvät lenkkarit ja pyysin samanlaisia. Myyjä kantoikin takahuoneesta lähes täydelliset kengät.
Normaali seitsemän kilometrin lenkki tuntui niin mukavalta, että päädyin maanantaina kipaisemaan Jyväskylän katujuoksun kympin lenkin. Edes yhtään rakkoa ei ilmaantunut jalkoihin.
Tavallisesti uudet lenkkarit hiertävät jollain tapaa ensimmäiset sata kilometriä. Kerrankin löytyi kengät, jotka istuvat jalkaan heti.
Pääsiäsen tunnelmiin sopi hyvin katsoa Edith Piafista kertova elokuva. Vaikka tarina oli hyvinkin tuttu, niin se kerrottiin todella koskettavalla tavalla.
Menestys ei tuo aina onnea. Minua järkytti eniten kuinka Piaf muuttui muutamassa vuodessa, jo 44-vuotiaana, huumeidenkäytön seurauksena mummeroiseksi.
Tytön saa slummista, mutta slummia ei saa tytöstä, toteaa arvostelija Outi Heiskanen netissä.
Ei se onneksi aina näin mene. Tässä tapauksessa kuitenkin meni.
