Hallitusrutistus, ministerit
Koko sunnuntain jännitin uutisia. Teemmekö historiaa ja otamme demareiden paikan hallituksessa tätä maata uudistavana voimana? Näin kävi. Hallitusneuvottelut päätyivät vihreiden kahteen ministerisalkkuun.
Maanantaina matkustin puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän kokoukseen Eduskuntatalolle. Suuren valiokunnan huoneessa päätimme yksimielisesti hyväksyä hallitusohjelman, koska siinä oli riittävästi vihreiden tavoitteita kirjattuna. Työministerin salkusta äänestimme.
Matkalla Helsinkiin tapasin kokoomuksen Jaakkko Selinin, joka oli menossa puolueensa samanlaiseen palaveriin. Jaakolla oli hallitus- ohjelman keskeiset piirteet tiedossa, mutta itse ohjelma puuttui.
Olin aamulla imuroinut hallitusohjelman netistä ja annoin sen Jaakolle luettavaksi. Näin alkoi minun hallitusyhteistyöni kokoomuksen kanssa.
Opintoraha nousee 15 prosenttia
Ennen kokousta ehdin lukaista ohjelman kahteen kertaan. Kieltämättä se ei ole vihreiden hallitusohjelma vaan varsinkin kokoomus oli saanut siihen paljon omaansa ja keskusta ruuan arvolisäveron alentamisen.
Vihreiden neuvottelijat olivat vääntäneet ohjelmaan kuitenkin monia meille tärkeitä asioita liittyen muun muassa uusiutuvaan energiaan ja liikennepolitiikkaan.
Pahimmat keskustan takapenkin ajamat uhakuvat luonnonsuojelulle oli torjuttu: Vuotosta ja koskia ei rakenneta.
Kokoomuksen ja keskustan kanssa yhteistyössä köyhille ei saa paljon, jotain kuitenkin. Opintoraha nousee 15 prosenttia ja opiskelijoiden tulorajoja nostetaan. Lapsilisä kasvaa yksinhuoltajille 10 euroa ensi vuoden alusta ja kansaneläke 20 euroa.
Perustuloa emme saaneet, mutta hallitus käynnistää nopeassa tahdissa sosiaaliturvauudistuksen. Ohjelman kirjaukset mahdollistavat pitkiä askelia perustulon suuntaan ja se on paljon.
Meidän apurahansaajien ja muiden pätkätyöläisten asemaa parannetaan. Yliopistojen perusrahoitukseen tulee lisää 80 miljoonaa euroa.
Veroja tiputetaan mielestäni liikaa, tosin vähemmän kuin edellisen hallituksen aikana. Elämme nyt nousukauden huipulla, eikä rahaa ole todennäköisesti käytettävissä niin paljon kuin isommat hallituskumppanit ohjelmaa kirjoittaessa arvioivat.
Jo tänään keskiviikkona Vanhanen ja Katainen näyttävätkin toppuuttelevan intoa veronalennuksiin.
Säätytalon tunnelmia
Neuvottelijat kertoivat värikkäästi kokemuksistaan Säätytalolla. Ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla kurkistamaan läpi tiedotussulun.
Valittettavasti en voi paljastaa yksityiskohtia. Julkisuuteen välittynyt kuva ei kuitenkaan ole väärä, vaikka tällaisiin tilanteisiin kuuluvat kaikki mutkat eivät tule kaikkien tietoon.
Vihreät on todella haluttu hallitukseen, koska meille mahdottomia kirjauksia on poistettu ja meidän muotoilujamme on ohjelmaan otettu melko runsaasti. Mielestäni voi aidosti puhua sinivihreästä hallituksesta.
Kristillisellä orjantappuralla varustettu puhdas porvarihallitus tekisi jotkut asiat täysin toisin kuin sinivihreä hallitus. Meitä ei ole haluttu ekomerkiksi hallitukseen vaan tätä maata uudistavaksi voimaksi.
En epäröinyt puhua ohjelman hyväksymisen ja hallitusyhteistyön puolesta, vaikka paperista puuttui montaa tärkeää asiaa ja vaikka siellä oli muutama vihreiden kannalta ikäväkin seikka. Kaikki muutkin olivat samaa mieltä.
Muutaman tunnin kuitenkin keskustelimme. Keskustelun pituus johtui siitä, että kävimme ohjelmaa aika tarkkaan läpi isolla porukalla.
Heidi yllätti haastamalla Tarjan
Neuvotteluissa meille tuli oikeusministerin ja työministerin keskivahvat salkut.
Ministerivalinta teetti valtuuskunnalla ja eduskuntaryhmällä kovasti töitä. Puhuimme siitäkin muutaman tunnin.
Tuija Braxin valinta oikeusministeriksi meni odotetusti. Hän ei saanut edes vastaehdokasta.
Sen sijaan vaaleissa eduskunnasta pudonnut puheenjohtajamme Tarja Cronberg sai yllätyshaastajan, kun myös Heidi Hautalaa ehdotettiin työministeriksi. Heidi tarttui tilaisuuteen ja otti haasteen vastaan.
Valinta ei ollut ainakaan minulle helppo. Molemmat ovat erittäin päteviä, tosin hieman erilaisia poliitikkoja. Olen äänestänyt Heidiä lukemattomia kertoja ja kampanjoinut hänen puolestaan mitä moninaisimmissa tilanteissa.
Päädyin kuitenkin puhumaan Tarja Cronbergin puolesta ja äänestin häntä. Tilanne olisi muuttunut turhan mutkikkaaksi, jos kentän valitsema, vaalit voittanut ja hallitusneuvottelut menestyksekkäästi käynyt Tarja olisi nyt jätetty yllättäen hallituksesta pois.
Samalla kannan otti lopulta 35 valtuuskunnan ja eduskuntaryhmän jäsentä. Heidiä äänesti 12 ja yksi tyhjä ääni löytyi.
Tiistaina pistäydyin Jyväskylän Vihreiden kevätkokouksessa. Raportoin valtuuskunnan kokouksesta ja kerroin hallitusohjelman plussista ja miinuksista.
Olemme taas hallituspuolue. Yhteinen taival kokoomuksen ja keskustan kanssa ei tule olemaan helppo, eikä yhdistynyt vasemmisto-oppositio ainakaan tasoita tietämme. Politiikkaan ryhtyneiden ei kuitenkaan pidä pelätä haasteita.
