Kesä hurahti taas äkkiä maaseudulla. Tänä vuonna sade auttoi keskittymään työhöni: presidenttien elämäkertoihin ja tietysti puheisiin, joista teen tutkimusta.

Kaupunkiin palattuani kävin heti katsomassa kaivatun Simpsons-elokuvan. Tämä amerikkalainen ydinperhe yllätti myönteisesti ekologisilla teemoilla.

Kaupunginvaltuusto käsitteli aloitettani autojen yhteiskäytön suosimisesta.

Veneh’ojalaiset Iisveden rannalla

Vietän kesät pääasiassa Iisveden rannalla Savossa, Rautalammin ja Suonenjoen rajoilla. Avovaimoni Helenan kotitila on hyvä paikka keskittyä lukemaan.

Tänä vuonna presidenttien puheet ja elämäkerrat seurasivat mukanani maalle. Sainkin luettua ison kasan kaikenlaista presidentteihin liittyvää.

Toteutin myös pitkäaikaisen lukuhaaveeni. Kampus Kirjasta löytyi viimein Arvid Järnefeltin Veneh’ojalaiset.

Vuosi sitten ihastuin kovasti Järnefeltin Vanhempieni romaaniin, joka on suomalaisuusliikkeen erittäin terävä ja monitasoinen poliittinen analyysi. Näennäisesti kirja kertoo Järnefeltin vanhemmista.

Veneh’ojalaiset muodostui pieneksi pettymykseksi, koska odotin sen keskittyvän 1905 eduskuntauudistukseen. Se olikin jonkinlainen naivistinen kertomus kaupungistumisen sietämättömästä vaikeudesta ja myös parodia Venäjän vallankumouksellisesta liikkeestä vuosisadan alussa.

Ilmeisesti kirjailija koetti hakea suurta lukijakuntaa teoksen yksinkertaisuudella ja myös opettaa jotain. Se ei toiminut.

Kirjan rakenne tuntui päälleliimatulta ja kankealta, mutta eivät Veneh’ojlaisten seurassa vietetyt hetket meneet hukkaan. Monet tivakat huomiot ajankohdan keskeisistä henkilöistä, esimerkiksi 1905 yleislakon aikana Helsingin järjestystä vaalimaan ajautuneesta Johan Kockista, riemastuttivat.

Asuntomessut
ja puhujan kulma

Paluu kaupunkiin kunnallispoliittisen vilkkaasti elokuun toisella viikolla.

Ensinnäkin rakennus- ja ympäristölautakunta pistäytyi Hämeenlinnassa asuntomessuilla yhdyskuntatoimen virkamiesten kanssa. Saimme paikallisilta virkamiehiltä samalla hienon johdatuksen Hämeenlinnan kaupunkisuunnitteluun.

Asuntomessuilla pöyristyttää aina ne valtavan suuret talot, joissa on täydellisen hyödytöntä tilaa – niin nytkin. Mitä pienempi talo tai asunto, sitä järkevämmin tila oli yleensä käytetty.

Toki poikkeuksiakin löytyi. Niistä kiinnostavin oli moderni hirsitalo, josta en löytänyt montaa turhaa neliötä.

Kivaa oli myös, että Hämäläinen kylänraitti oli yritetty palauttaa kaupunkiin. Moderni kylänraitti kuitenkin vaikutti alkuperäistä sulkeutuneemmalta. Isot talot muodostivat niin paljon tyhjää seinapinta-alaa kadun suuntaan.

Turhat neliöt ökytaloissa harmittavat. Kuinka paljon niiden lämmittämiseen pistetään uusiutumattomia luonnonvaroja? Kysymys nousee aina mieleeni asuntomessuilla.

Tämä kesä näytti hyvin oireita ilmastonmuutoksesta. Lämpimät meret tuottavat vielä muutamia rajuja hurrikaaneja. Osassa maapalloa sataa hirmuisesti, vieressä kärsitään kuivuudesta. Toki näemme vielä varmaan muutamia “normaaleja” vuosia.

“Äärevät ilmiöt” lisääntyvät. Talvista tulee tässä osassa maapalloa viime talven kaltaisia, leutoja mutta sitten äkkiä pakkanen nousee rajusti. Saamme varmaan juomavesiin kesäisin lisää pintavesiä äkkiasteiden myötä, jos järjestelmiä ei saada uusittua. Kadut tulvivat kuten alakaupungilla.

Näistä puhuin kesän ensimmäisessä Speaker’s Cornerissa lauantaina 11. elokuuta.

Masentavaa olikin mennä seuraavana maanantaina kaupungin puheenjohtajiston kanssa keskustelemaan Jyväskylän ilmastostrategiasta. Rakennus- ja ympäristölautakunta hyväksyi ilmastostrategian jo 2005 joulukuussa, mutta kaupunginhallitus ei ole tuonut sitä valtuuston käsittelyyn.

Keväällä kaupunginhallitus palautti ilmastostrategian lautakunnalle “päivitystä” varten. Nämä ovat tyypillisiä keinoja vesittää käsiteltävä asia.

Täällä maaseudulla ei vielä ymmärretä, että aivan kaikkialla joudutaan saastuttamista vähentämään. Jyväskylä ei tosiaankaan ole ilmastonmuutoksesta vapaa alue.

Korpilahti ja Cygnaeus-koulun kilpailu

Rakennus- ja ympäristölautakunta kokoontui 14. elokuuta Korpilahdella. Kuulimme paikallisilta Korpilahden rakennustarkastuksesta ja ympäristöasioista.

Kunnanjohtaja Timo Rusanen esitteli uutta kaupunginosaa. Itse toivotin korpilahtelaiset lämpimästi tervetulleiksi Jyväskylän yhteyteen.

Annoimme muun muassa Itä-Suomen ympäristövirastolle lausunnon ympäristölupaa varten Keljonlahden voimalahankkeesta. Minun aloitteestani siihen lisättiin huomiota ilmastonmuutoksesta. Kaupunginhallitus oli sensuroinut omasta lausunnostaan kyseisen kohdan. Tämä oli toki odotettavissa sen jälkeen, kun on seurannut ilmastostrategian kanssa vetkuttelua ja vatulointia.

Samalla viikolla kävin vielä Eurooppalaisen Keski-Suomen hallituksen kokouksessa. Suunnittelemme Balkania käsittelevää iltaa.

Viikko päättyi Cyganeus-lukion tontin arkkitehtuurikilpailun tuomariston kokouksessa. Tästä en taida vielä uskaltaa sanoa muuta kuin, että monta kiinnostavaa työtä oli jätetty.

Autojen yhteiskäyttö

Kaupunginvaltuusto aloitti syksyn 20. elokuuta. Pitkä lista eteni yllättävän nopeasti.

Tärkein asia oli uuden kunnan muodostaminen maalaiskunnan kanssa ja siihen liittyvät muodollisuudet. Asiasta kävi puhumassa selvitysmies Jarmo Asikainen.

Äänestytimme aloitteestani autojen yhteiskäytön edistämisestä. Kaupunginhallitus vastasi nimittäin aloitteeseen, että suhtautuu periaatteessa myönteisesti mutta…

Vihreä valtuustoryhmä puolestaan halusi hankkeelle hieman aikataulutusta, kun myös kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö. Hävisimme odotetusti, tukea tuli lähinnä sosiaalidemokraattien vasemmalta puolelta.

Aloitteeeni kohtalo oli jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka vaikeaa Jyväskylässä on edistää ilmastonmuutoksen vastaisia toimia, edes pieniä.

Kaupunginhallitusta ja valtuustoa katsellessa tulee mieleen Simpsonien perhe. Eivät nämä ole pahoja ihmisinä, mutta samaan tapaan kuin Homer he tahattomasti ja ymmärtämättömyyttään edistävät ympäristön kannalta tolkuttomia asioita. Kukaan meistä ei ole tietysti täysin syytön.

Suhtaudun edustukselliseen demokratiaan kuitenkin rajattoman optimisesti. Tyhmyyksiä voi toistaa aikansa, mutta aina jossain vaiheessa kelkka kääntyy hyvinkin nopeasti. Sama rajaton optimismi viehätti Simpsons-elokuvassa.

Alisa-täti vai vihreiden kokous?

Elokuun viimeisenä viikonloppuna täytyi tehdä vaikea ratkaisu. Lähdenkö tapaamaan pitkästä aikaa Alisa-tätiäni vai menenkö vihreiden tapaamiseen Vaajakosken Naissaareen?

Poikkeuksellisesti jätin vihreiden kokouksen väliin, vaikka tilaisuudessa olisi ollut käymässä vihreiden uusi puoluesihteeri Panu Laturi. Alisa nimittäin asuu Ruotsissa, enkä ollut nähnyt häntä taas vuosikausiin. Panua ja Jyvässeudun vihreitä on tullut sentään melkoisesti tavattua viime vuosina.

Oikeasti minulla oli tädille pikkuisen asiaakin, joten läksin taas kotipuoleen Suonenjoelle. Alisaa on muutenkin kiva tavata, sillä hän on erittäin huumorintajuinen ja mukava ihminen. Tulemme erittäin mainiosti toimeen, vaikka hän on helluntailainen ja kristillisdemokraatti.

Täti kertoi, että hän oli nähnyt minut useaan otteeseen Ruotsin television valtakunnanlähetyksissä eduskuntavaalien yhteydessä. SVT kävi nimittäin kuvaamassa kirkkopuistossa vaaliesitteiden jakamistani. Edustin Suomen vaaleja Ruotsin televisiossa.

Hyvää matkaa Alisa! Toivottavasti pääsen pian teille Orsaan Taalainmaalle kyläilemään.

Kirjoitettu 27.8.2007 12:15 ja merkitty kuuluvaksi kategorioihin Päiväkirja. Voit seurata kommentteja tähän kirjoitukseen syötteestä RSS 2.0. Kommentointi ja viittauksen ilmoittaminen ovat hetkellä suljettuna.