Sääliseksiä koleran aikaan
Puoli vuotta Vihreän liiton palveluksessa on pitänyt minut kiireessä ja tienpäällä. Olen hieman yllättynyt, että puhe politiikasta pyörii todella heiveröisten “seksi”skandaalien ympärillä.
Pääsiäisenä ennätin käydä elokuvissa katsomassa Gabriel García Márquezin romaaniin perustuvan elokuvan Rakkautta koleran aikaan.
Taustavaikuttajan työ on sopinut minulle hyvin. Se muistuttaa toimittajan ja tutkijan tehtäviä, mutta hieman olen kaivannut julkisten puheiden pitämistä.
Onneksi suunnilleen kerran kuukaudessa pääsee Jyväskylän kaupun- ginvaltuustossa palopuheen tuntumaan.
Eduskunnan kohut
Pyörähdän eduskunnassa useamman kerran viikossa. Talon ympärillä käyvä keskustelu on saanut mielestäni täysin väärän suunnan.
Useimmat kansanedustajat ja monet heidän avustajansakin tekevät tolkuttoman pitkää päivää ja viikonloput, lomat päälle. “Työ” ei tarkoita heille vain eduskunnassa istuttuja kokouksia vaan myös viikoloppujen kiertämistä pitkin maakuntian.
Yllättävää kyllä, useimmat heistä ovat myös aika tavallisia inhimillisiä ihmisiä.
Kuten tiedämme, tavallisilla ihmisiällä on heikkouksia. Ja kenen tahansa heikkous nostettuna iltapäivälehden lööppiin saa tuotteen kaupaksi.
Edesmennyt politiikan tutkija Jukka Kanerva nimitti tätä termillä “julkiseksi intiimiys”. J. Kanervan aikaan julkisuudelle avattiin vaatekaappi, I. Kanervan näytetään mitä on ollut kännykänkuoren alla.
Alan olla pikkuhiljaa pääministerin kanssa samaa mieltä, että jonkinlaista rajaa yksityiselämään suuntaan pitäisi alkaa vetää.
Eduskunta kaipaisi myös jonkinlaista “otetaan hieman rennommin” -kampanjaa. En tarkoita, että kalapuikko- tai muiden viiksien takaa enää alettaisiin taas suoltaa “hauskoja” juttuja naisavustajille vaan joku mikkoalatalomainen tekopirteyskin saattaisi olla puurtajien parissa voimaannuttava kokemus.
Muistetaanpa, että kansa on eduskunta jättiläismäisenä suuren- noksena. Jos diakuvaan laitetaan kovasti rajausta, se menettää merkityksensä katsomiskokemuksena: samoin käy eduskunnalle, jos jokaisen edustajan selkäytimen viereen työnnetään kokoomuslainen rautakanki – sen edustaa huonosti edustettaviaan.
Hiihtoa ja Rakkautta koleran aikaan
Työ on pitänyt sen verran liikkeessä, että katsoimme parhaaksi pysyä pääsiäisenä kotona Jyväskylässä. Loistavat hiihtokelit houkuttelivat Tuomiojärven jäälle kahtena päivänä.
Harmittavasti latua eivät kunnat olleet tänä vuonna saaneet aikaiseksi. Järveä kiersi kuitenkin kohtalaisen hyvä reitti, hiihtäjien tekemä. Kuntoloman huipensi lenkki kaverini Jarkon kanssa.
Ainoa huvitus, jota olen ennättänyt kokousten lomaan laittaa, ovat olleet elokuvat. Työantaja, kiitos, tukee nyt tätä pitkäaikaista harrastustani. Opiskeluaikoina saatoin katsoa neljäkin elokuvaa päivässä – nyt samaan pääsee suunnilleen kuukaudessa.
Avopuolison kanssa otimme pääsiäissunnuntaiksi liput Rakkautta koleran aikaan. Täytyy myöntää, että elokuvalle pisteitä antaneet (kolme tähteä) ovat olleet oikeassa. Márquezin kirja on saanut amerikkalaisen romanttisen hömpän piirteitä, kun tulkinta olisi tarvinnut almodovarilaista irrottelevaa lihaisuutta.
Tyhjähkö katsomo ei kuitenkaan ollut täysin oikeutettu. Teoksen päähenkilöt edustavat jonkinlaista nykynaisen ja -miehen ideaalityyppiä: Romanttisesta sähköttäjästä tulee loputtoman sääliseksin kautta kaiken kokenut naistenmies ja hän menestyy loistavasti elämässään. Tyyppi on siis mitä ilmeisimmin latinalaisen Amerikan Hyvä Veli, (lehtitietojen perusteella) ilkkakanerva.
Hänen loputtoman rakkautensa kohde ottaakin puolisokseen seksikkään lääkärin ja toteuttaa täydellisen naisen ideaalin. Sähköttäjä-toimitusjohtajan syliin hän suostuu nopsasti jo yli 50 vuoden vonkauksen jälkeen.
Joku saattaisi kysyä, että tällaisiin ideaalityyppeihinkö hyvin monen naiseus tai miehisyys nykyään perustuu? Ja mitä ihmeen tolkkua siinä on? Vai onko siinä sittenkin enemmän tolkkua kuin, että pian saamme Hymy-lehdestä lukea Ilkka Kanervan henkilökohtaisia leperröksiä?




29.4.2008 18:56
Pyörii mitä pyörii ja kenellä pyörii. Tässä esimerkki miten Vihreiden oikeusministerillä pyörii käsitykset ihmisarvosta demokratiassa. Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset Tuija Braxin maailmassa.
“Helsingin Sanomat kertoo 29.4.08 s. A6) että oikeusministeriö ei ole muistanut pyytää lausuntoa Vaasan kaupungilta eikä muiltakaan käräjäoikeuspiiriin kuuluvilta suomenkielisiltä kunnilta, ainoastaan niiltä joissa enemmistö on ruotsinkielistä. Ministeriö myöntää virheen ja pyytää sitä anteeksi. Suomalaisenemmistöisille kunnille suodaan tilaisuus heillekin antaa lausuntonsa 27.5. mennessä.”
Oikeusministeri Tuija Brax os. Karvonen on jo päättänyt Vaasan käräjäoikeuspiirin koostumuksesta! Mitä virkaa jo tehdyn päätöksen _jälkeen_ pyydetyillä lausunnoilla on?