Tarja Cronberg Vantaalla
Lauantaina (18.10.08) vietin reippaan päivän vaalityössä. Pomoni Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg vieraili Vantaalla.
Tämä on muuten ensimmäinen yhteiskuva minusta ja Tarjasta, vaikka olen vuoden tehnyt hänelle hommia.
Työni Vihreiden poliittisena sihteerinä on melkoista pyöritystä isosta asiasta ja paikasta toiseen. Tähän hektisyyteen olen lisännyt vielä kunnallisvaaliehdokkuuden, joten kaksi viimeistä viikkoa on menojalka vipattanut.
Varsinkin jalka on juossut vantaalaisia portaita. Onnistuin pääsemään pariin vaalilehtikimppaan, jonka ansiosta sain tuhansia lehtiä jaettavaksi molemmista kimpoista.
Nyt ne on luukutettu. Huh! Julkiset kiitokset kaverilleni Jarkko Louhimaalle, joka taas auttoi.
Kunnioitukseni lehdenjakajia kohtaan ei ole koskaan ollut vähäinen. Vaalien alla se nousee aina hirmuisesti, kun juoksee itsekin porraskäytäviä.
Hissittömät kolmikerroksiset talot ovat todella suuri ongelma paitsi lehdenjakajille myös ikäihmisille. Niihin pitää saada hissit, jotta ihmiset voisivat asua kotonaan. Varsinkin Simonmetsässä on loputtomasti kolmikerroksisia.
Täytyy sanoa, että nyt tunnen Tikkurilan, Kuninkaalan, Simonkylän ja muutaman muun Tikkurilan lähialueen todella hyvin.
Hyytävä viima Tikkuraitilla
Aloitin lauantain Tikkuraitilta. Jaoin muutaman kymmenen esitettäni ja Minna Kuusela otti minusta ja Tarja Cronbergista yhteiskuvan.
Kylmä viima jääti nopeasti. Siirryin Tikkurilan asemalle ja odotellessani bussia numero 53 jaoin jo tutuksi tulleella asemalla.
Matkustin siis Myyrmäkeen, jossa Länsi-Vantaan vihreät olivat järjestäneet todella onnistuneen vaalitapahtuman. Tarja Cronberg ja Osmo Soininvaara puhuivat Myyrmannissa.
Mikko Mäkelä soitti kitaraa ja Maija Saarnivuo lauloi. Maijalla on todella hieno lauluääni.
I love Vantaa
Jaoimme I love Vantaa -kasseja, jollainen tuossa jutun alussa on Tarjan kädessä. Kasseja ei tosiaankaan tarvinnut tyrkyttää. Välillä en ennättänyt niitä edes jakamaan, kun kassipinkan viereen muodostui jono.
Kassien suosion perusteella vantaalaiset todella rakastavat kotikaupunkiaan. Tunne taitaa olla hieman ristiriitainen, sillä mielipidetiedustelujen ja katukokemuksen perusteella useimmilla ei ole mitään sitä vastaan, että pääkaupunkiseudun kunnat pantaisiin yhteen.
Pari espoolaistakin otti I love Vantaa – kassin. Aikoivat kuulemma erottua massasta erilaisina espoolaisina…
Jututin erästä nuorta miestä, joka oli perusteellisesti tutustunut Vihreiden ajatushautomon ruuhkamaksumalliin. Hän piti sitä onnistuneena.
Aivan yhtä tietäväisiä ei moni automies ollut, mutta he eivät ole katselleet Tiehallinnon ennusteita liikenteen kasvusta. Ne löytyvät esimerkiksi Vihreiden ajatushautomon ruuhkamaksumallista sivuilta 30-31.
Yksi kansalainen kertoi kiistoistaan Vantaan kaupungin kanssa. Maitoallergisille lapsille ei järjestetä kuulemma korvaavaa maitoa. Tähän täytyy yrittää puuttua, jos ja kun pääsen valtuustoon.
Loppupäivästä jututin pitkään erästä vantaalaista maahanmuuttajaa ja hänen imatralaista kaveriaan. Pohdimme pitkään maahanmuuttoon ja yrittämiseen liittyviä ongelmia. Muistutin, että esimerkiksi Helsingin bussiliikenne romahtaisi, jos maahanmuuttajia ei olisi. Ilmeisesti onnistuin nämä mukavat kaverit vakuuttamaan.
Illalla kävin vielä pyykkireissulla jakamassa viimeisiä vaalilehtiäni naapurustoon. Lähitaloissa on kaikissa koodit ovessa ja Kukkaketo on tosiaan osoittautunut vaikeimmaksi jakopaikaksi. Nyt se on paria porraskäytävää lukuunottamatta hoidettu.
Lehtiä on enää kourallinen. Nyt pitäisi vielä jakaa 700 omaa esitettä…
