Minustako demari?

Päivä alkoi Elina Moision tekstarilla. Elina kehotti oikaisemaan Hesarin kolumnissa minulle merkityn puoluekannan.

Lehti tulee maaseudulle klo 13 tienoilla, joten kaivoin todella hitaiden nettiyhteyksien takaa näköislehden. Toimittaja Johanna Mannila oli nimennyt minut kolumnissaan demariksi! Mahtoivat demarit yllättyä.

Laitoin oikaisun menemään, mutta Mannila oli nostanut aivan oikein tikun nokkaan Helsingin kantakaupungin surkean kierrätystilanteen. Jäte- huollosta vastaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, jonka varapuheenjohtajana toimin.

Kantakaupungin aluekeräyspisteiden tilanne on HSY:n hallituksella hyvin tiedossa ja varsinkin Vihreät ovat yrittäneet edistää ratkaisujen löytymistä. Asiasta on keskusteltu useissa nykyisen hallituksen kokouksissa sekä YTV:n aikana että tämän vuoden mittaan HSY:ssä.

Jos asia olisi HSY:n ratkaistavissa, niin kierrätys toimisi myös kantakaupungissakin. Meidän toimivaltamme ei kuitenkaan yllä siihen, että voisimme määrätä kierrätyspisteiden perustamisesta. Ne pitää aina tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin eri virastojen ja tietysti kiinteistöjen kanssa. Lainsäädäntö ja kaupunkikuva asettavat keräyspisteille kovia vaatimuksia ja ihan perustellusti.

Syksyllä keräystilanne kantakaupungissa onneksi hieman paranee. Eiranrantaan on tulossa aluekeräyspiste, jossa on myös metallinkeräys.

Kantakaupungista on kuitenkin vaikea löytää keräyspisteille ja niitä laajemmille Sortti-asemille paikkaa, koska alueen toiminnot on pitkälti vakiintuneet ja asutus tiheää. Väliaikaisenkin aluekeräyspisteen perustaminen on lukemattomien mutkien takana. Vihreät ovat sellaisia tai Sortti-asemia esittäneet kokeiltaviksi esimerkiksi Kyläsaaren ja Jätkäsaaren tilapäisille joutomaille.

Metallinkeräystä on pyritty tehostamaan kiertävien bussien avulla ja niihin tuli runsaasti tänäkin keväänä jätettä. Tätä täytyy pyrkiä lisäämään.

Muita käytännön ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi se, että kiinteistöt ryhtyvät omatoimisesti monipuolistamaan keräystä. Esimerkiksi oma asuinkiinteistöni Vantaan Kukkakedossa on järjestänyt todella kattavan lajittelun metallista, lasista, paperista, pahvista, biojätteistä ja sekajätteistä. Mannilan esittämä sekajätteen veron reipas nosto voisi olla hyvä kannustin tämän toiminnon leviämiseen.

Itse olen heittänyt ilmaan ajatuksen, että katujen varsilta raivattaisiin autoilta tilaa kierrätykselle. Idealle löytyi runsaasti vasta-argumentteja. Uskon, että pidemmällä tähtäimellä käytännöllisiä ratkaisuja ajatuksen toteutumiselle voidaan löytää.

Ampiainen pisti suuhun

Päivän 50 kilometrin pyörälenkki muodostui jännittäväksi. Ampiainen tuppautui neljännen kilometrin kohdalla suuhun, puraisi huulta ja poistui onneksi normaalilla sylkäisyllä.

Kirpaisi pahasti. Aloin jo kysellä kyypakkausta vastaantulevalta vanhemmalta herralta, mutta sitten kipu äkkiä katosi. Päätin jatkaa pyöräilyä Tervoon.

Matkalla suussa ilmeni jännittäviä tuntemuksia. Perillä ostin apteekista varmuuden vuoksi kyypakkauksen, vaikka huulessa näkyi vain pieni naarmu. Vielä kyypakkausta ei ole tarvinnut käyttää, joten taisin selvitä säikähdyksellä.

JJK:n matsissa

Alkuviikosta kävin Jyväskylässä. Ostin kämpille työtuolin ja notkuin kirppareilla. Kävin tukijoukkojen kanssa lounaalla miettimässä vaalikuvioita.

Illalla suuntasin Harjulle katsomaan JJK-Tampere United -jalkapallo-ottelua. Muutaman kerran on löytynyt aiemminkin vapaailta JJK:n ottelun aikaan, joten onnittelin itseäni hyvästä tuurista. Näitä on kiva käydä katsomassa. Helteinen katsomo oli tupaten täynnä.

Erittäin tasainen ottelu päättyi JJK:n tappioon 0-1. Illan merkittävin anti taisi olla, että maalivahti Janne Korhonen palasi joukkueen veräjänvartijaksi.

Väliajalla jututin kahta merkittävää kokoomusvaikuttajaa. Kaupungin- johtaja Markku Anderssoniin helle oli iskenyt niin, että mies punoitti kovasti. Hän ihmetteli keliä: kerrankin myös katsomossa tulee hiki.

Toinen kokoomuslainen tuttu oli entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Ikonen. Erkki tuli tunnetuksi sen kaupunginhallituksen pj:nä, joka myönsi laittomasti kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle 200 000 euron erorahan.

Erkki on entinen hävittäjälentäjä ja kyseinen kaupunginhallitus sai kansalta leikkisän nimityksen “sotilasjuntta”. Kaikki menettelytavat eivät tainneet olla ihan kaikkein kauneimpia. Muistan hyvin valtuuston kokouksen, jossa minua uhkailtiin oikeudenkäynnillä kun rohkenin epäillä erorahojen laillisuutta.

Hyväkuntoinen eläkeläinen oli laihtunut kovasti ja puuhaa ahkerasti Säynätsalon historian parissa. Vaikka poliittisesti olemme kovin kaukana toisistamme, niin tulen Erkin kanssa hyvin juttuun.

Ottelun päätyttyä jututin pitkästä aikaa Aimo Naukkarista. Viime vaaleissa Aimo palasi kunnallispolitiikkaan neljän vuoden tauon jälkeen. Aimo on OKL:n lehtori ja oikea opetusalan kosmopoliitti: hän on toiminut opetusalan kehitysyhteistyötehtävissä olen ollut Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa ja Tansaniassa.

Poislähtiessä moikkasin Mauri Pekkariselle. Hän oli sijoittunut strategisesti hyvin siten, että jokainen poislähtijä taatusti huomasi hänet. Mauri on taitava näyttäytyjä.

Kommentointi on tällä hetkellä suljettuna.