Euroopan unionin omat tulot

Julkaistu Keskisuomalaisessa 7.6.2012.

Yksi suurista ja Suomessa vähänlaisesti näkyvistä Euroopan unionin talouskeskusteluista liittyy unionin omiin tuloihin. Nykyisin EU rahoitetaan noin 86 prosenttisesti jäsenvaltioiden maksuilla ja arvonlisäverosta tilitettävällä osuudella.

Jäsenvaltioista riippumattomia tuloja EU saa vain 14 prosenttia koko kakustaan. Ne ovat pääasiassa tullimaksuja.

Omiin tuloihin liittyy paljon kuumia kysymyksiä: Miten paljon EU:lla saa olla omia tuloja? Mistä niitä saa ja kannattaa kerätä?

Taloustilanteen kiristyminen on ajanut monet maat, muun muassa Suomen vaatimaan sadan miljardin euron leikkauksia EU:n tulevien talousarvioiden menotasoon. Samalla monet kuitenkin odottavat saavansa EU:lta nykyistä enemmän sekä rahaa takaisin että kasvua, työllisyyttä ja vakautta edistäviä toimia. Niitä tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin ja useammissa maissa.

Edellytykset vastata EU:n talouspulmiin unionin keinoin eivät kuitenkaan toimi, jos jaettavana on vain niukkuutta. Jäsenvaltiot joutuvat tappelemaan pienemmistä summista. Tavoitteet ja odotukset eivät toteudu, koska unionilta puuttuvat taloudelliset keinot työllisyyden ja kasvun tukemisen. EU alkaa näyttäytyä kansalaisille yhä enemmän ongelmana, vaikka taustalla ovat jäsenvaltioiden tekemät leikkaukset.

EU:n omat varat olisivat ratkaisu tähän ongelmaan. Sen on havainnut myös komissio, joka esittää omien varojen kasvattamista noin 40 prosenttiin unionin tulopuolesta. Suurin rahamäärä tulisi rahoitusmarkkinaverosta, mutta myös tulleja kerättäisiin enemmän. Jäsenmaiden maksut pienenisivät.

Rahoitusmarkkinavero herättää varmasti vastustusta ainakin niissä maissa, joiden pääomamarkkinat ovat suuret. Iso-Britannia ja Luxemburg pistävät varmasti hanttiin. Omia varoja ei kuitenkaan ole pakko kerätä vain rahoitusmarkkinaverolla, vaikka juuri nyt se olisi erittäin tärkeä markkinoita vakauttava väline. Muita lähteitä voisivat olla rajat ylittävien päästöjen ja toimien verotus: esimerkiksi lentoliikenteen liput, rajat ylittävät puhelut ja yhtiöverotuksen pohjan voisi verottaa EU-tasolla.

Lyhenne MFF tulee äärimmäisen harvoin suomalaisessa keskustelussa vastaan. Unionin omista rahoista päätetään kuitenkin vuosia 2014–2020 koskevan rahoituskehyksen (Multiannual Financial Framework, MFF) ratkaisujen yhteydessä.

Komission ehdotuksessa rahoituskehyksessä EU:n käytettävissä olevien varojen kokonaismäärä on 1025 miljardia euroa, josta siis sata miljardia aiotaan leikata. Tuhat miljardia on tietysti valtava summa, mutta suhteutettuna EU:n bruttokansantuloon se on vain prosentin luokkaa.

Komission ehdotus myös kasvattaisi EU:n budjettia, mitä on paheksuttu talouskriisin oloissa. Korotus johtuu kuitenkin aiemmista sitoumuksista. Muuten rahoituskehys on jäädytetty vuoden 2013 tasolle ja seuraa inflaatiota.

Euroopan unionin talousarvion loppusumma olisi noin 150,7 miljardia euroa vuonna 2020. Se on vain noin kolme kertaa Suomen valtion talousarvion loppusumma. Tässä suhteessa Euroopan unioni ei ole jättiläinen, vaan keskikokoinen talousmahti.

Unionin rahat ovat kuitenkin useimmissa maissa kehitystä uudelleen suuntaava voima. Tämän takia EU:n rahat ovat enemmän kuin tervetulleita varsinkin vakavissa talousvaikeuksissa kamppaileville maille. Siksi leikkaukset EU:n rahoihin ovat hyvin turmiollisia tulevaisuuden kannalta, vaikka ne hetkeksi saattavat hieman helpottaa jäsenmaiden omia talouksia.

Jokainen tietää omista rahoistaan, että pienikin summa oikeassa paikassa saattaa muuttaa koko elämän suunnan. EU:n omat tulot ovat Euroopan kannalta tällaisia rahoja.

Kommentointi on tällä hetkellä suljettuna.