Toimeliaaseen elämääni (lat. vita activa) ovat kuuluneet Vihreät kesäpäivät Korpilahdella, HSY:n hallituksen ja Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n hallituksen kokoukset sekä puhe Speaker’s cornerissa Jyväskylän kirkkopuistossa.

Vihreät kesäpäivät pidettiin ehdokaskoulutuksena entisessä opinahjossani Alkio-opistossa Korpilahdella. Vaikka olen tehnyt useita kampanjoita, opin paljon. Lämpimät kiitokset järjestäjille ja kouluttajille!

Iltapäivällä kävimme kampanjoimassa Jyväskylän kävelykadulla. Hattara keräsi hyvin ihmisiä. Monet tutut kävivät moikkaamassa.

Illalla saunoimme ja kävimme uimassa Päijänteessä. Istuimme pitkään kirkonkylän ravintola Ohrantähkässä. Erään polttariseurueen morsian tunnisti minut ja pyysi elämänohjeita kirjaansa koko pöytäseurueelta.

Sunnuntain kohokohta oli Lauri Tarastin luento vaalirahoituksesta. Jututin häntä ruokapöydässä ja kiittelin, että hän kävi aikoinaan puhumassa kunnallisesta jätehuollosta Jyväskylässä.

Speaker’s corner

Valtuutettu Kauko Tuupainen (pers.) kutsui minut jälleen puhumaan puhujan kulmaan, Speaker’s corneriin Jyväskylän kirkkopuistoon. Kauko oli laskenut, että tämä oli jo kuudes esiintymiseni puhujan kulmassa.

Olen kovasti pitänyt tästä instituutiosta ja nostan hattua Kakelle, että hän jaksaa järjestää niitä. Demokratiaan kuuluu julkinen keskustelu ja niiden paikkoja on nykyisin kovin vähän.

Tilaisuus oli erittäin miellyttävä, sillä sain raikuvat aplodit jo esiintymään mennessäni. Puhuin vaikeasta aiheesta: taloudesta ja siitä kuinka vaikeaa tulee olemaan ensi vaalikaudella.

Kehaisin myös hallitusta. Se on oikeasti tehnyt hämmästyttävän hyvää talouspolitiikkaa ja onnistunut toistaiseksi estämään työttömyyden räjähtämisen käsiin.

HSY ja PKS-Vesi

Luottamustoimet veivät useita iltoja ja yhden kokonaisen päivän. HSY:n hallitus linjasi metropolipolitiikkaa oikein kunnolla.

Ilmalan vesitornista (kokouspaikka) ilmeisesti näki kauemmas, sillä yksimielisesti hallitus päätyi kannattamaan Uudenmaan ja Itä-uudenmaan rakennemalleista sormimallia C (lyhyet radat joka suuntaan). Tosin painotimme, että sormimalli A olisi hyvä toteuttaa mahdollisimman pitkälle ensin.

HSY:n hallitus myös piti iltakoulun vesihuollon investoinneista. Ne tulevat olemaan miljardiluokkaa, vaikka vesilaitosten yhdistämisestä tulee miljoonasäästöjä.

Olen keväästä lähtien kuulunut myös Päijänne-tunnelia hallinnoivan Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n hallitukseen. Pohdimme hallituksessa eräitä investointeja ja tutustuimme tunneliin, tai pikemminkin sen eräisiin laitoksiin. Tunneliinhan ei pääse taas pariinkymmeneen vuoteen, jos asiat sujuvat hyvin.

Pyöräily töihin

Syksy on ollut otollinen työmatkapyöräilylle. Aamun kokousrutiinit eivät ole vielä kunnolla alkaneet, joten voin ajella suoraan toimistolle. Siellä pääsee suihkuun, mikä satunnaisissa kokouspaikoissa ei onnistu.

Tunnin pyöräilymatka sujuu hyvällä pyörällä helposti. Kesällä heitin kolmen tunnin reissuja, joten tunnin siivussa ei tarvitse edes juotavaa matkalle.

Matka tuntuu ihmeen lyhyeltä, vaikka kilometrejä on lyhintä reittiä sentään 18 km. Paluumatkalla Malmi alkaa tuntua jo kotikonnulta.

Vierailu alkoi tälle kesälle harvinaisella pienellä sadekuurolla, jolta meidät pelasti rautatieasemalle kuljetukseen tilattu mukava pikkuinen kaupun- kijuna.

Sataman tapahtumassa jaoimme porkkanoita, esitteitä ja edus- kuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö tietysti puhui taloustilanteesta erityisesti Etelä-Karjalan näkökulmasta. Kaupungin lounaalla Kasinolla saimme kuulla, että Lappeenrannassa talouden näkymät eivät ole niin huonot kuin aiemmin oli pelättävissä.

Itse olen ihastellut kovasti Lappeenrannan uutta sähkön ja lämmön- tuotannon voimalaa, joka toimii 80 prosenttisesti uusiutuvalla energialla. Esimerkiksi Jyväskylän uudessa voimalassahan päästään vain 30 prosenttiin uusiutuvia. Oma vastaesitykseni kyllä valtuustossa oli, että tekniikkaa olisi muutettu uusiutuvalle suosiollisemmaksi 90 prosenttiin saakka.

Lappeenrannan valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Hanna Holopainen kertoi, että paikkakunnan energiayhtiö on todella aktiivinen uusiutuvan energian suhteen. Sanoin olevani hieman kateellinen ja arvelin, että useimmat vihreät eri puolilla maata myöskin varmaan ovat, koska kovin monet energiayhtiöt Suomessa ovat tässä asiassa kovin vanhoillisia.

Laptuote-säätiön
työpajalla

Nuorten työpajat ovat osoittautuneet loistavaksi keinoksi kouluttaa ja työllistää syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Lappeen- rannan Laptuote-säätiö on yksi parhaiten organisoiduista työpajoista.

Kiersimme pajalla ja kuulimme, että se on erittäin suosittu. Esimerkiksi huonekalujen korjaukseen on puolentoista vuoden jonot.

Anni piti pajalla puheen nuorten huonosta työllisyystilanteesta. Valta- kunnallisen työpajayhdistyksen puheenjohtaja, kansanedustajamme Outi Alanko-Kahiluoto puolestaan kertoi työpajojen yleisestä tilanteesta.

Laptuotteen henkilökunta antoi toimitusjohtaja Mirja Laineen johdolla vinkkejä, kuinka valtiovalta voi edesauttaa työpajoja ja erityisesti niissä työskenteleviä nuoria. Yksi hyvä edistysaskel olisi, jos työpajoissa saatu koulutus voitaisiin laskea jatko-opinnoissa hyväksi oppilaitoksissa ilman erillisiä sopimuksia.

Nyt koulutuksen voi lukea oppilaan hyväksi vain niissä oppilaitoksissa, joilla on sopimus työpajan kanssa. Tätä täytyy edistää kansanedustajana.

Juoksemalla Marjolaan

Työni takia matkustan paljon. Raahaan mukana lenkkivarusteita, mutta harvoin ennättää oikeasti juoksemaan.

Lappeenrannassa muutama muukin oli ottanut varusteet ja valtuuskunnan puheenjohtaja Kristian von Essen kävi ostamassa lenkkarit. Kokosimme siis pienen porukan, joka juoksi hotellilta illanviettopaikkaan kaupungin saunatilaan Marjolaan. Kahdeksan kilometrin lenkille saimme mukaan puheenjohtajamme Annin ja kansanedustaja Johanna Sumuvuoren.

Lenkki sujui iloisesti turistessa. Oras Tynkkynen liittyi loppumatkasta hetkeksi seuraan. Hän oli lainannut hotellilta polkupyörän.

Marjola osoittautui mukavaksi paikaksi. Söimme, saunoimme, uimme ja herkuttelimme letuilla.

Eduskuntaryhmä vaati
opintotukea indeksiin

Toisena kokouspäivänä eduskuntaryhmä keskusteli poliittisesta tilanteesta yleisesti ja valmistautui erityisesti valtion talousarvion käsittelyyn.

Suuria vaateita emme esittäneet. Taloustilanne on sen verran haastava, että vaalien jälkeen saatetaan joutua leikkaamaan.

Opintotuen haluaisimme kuitenkin sitoa indeksiin. Opiskelijat ovat yksi kaikkein köyhimmistä ryhmistä, joiden asema heikkenee aivan liian helposti ilman jo nykyisellään matalien tukien takuita.

Vaatimukseemme reagoitiin jännittävällä tavalla. Kokoomusopiskelijat vastustavat indeksiin sitomista, vaikka puheenjohtaja Jyrki Katainen oli juuri määritellyt ”kynnyskysymykseksi” ettei kaikkein köyhimpien asemaa heikennetä. Tässä olisi hyvä tilaisuus todistaa puheet.

Veera oli riehunut rajusti Rautalammin ja Suonenjoen rajoilla, Nokisen- koskella ja Säynätsalmen sillan ympäristössä.

Asta-myrskyn aikaan oli itsekin vielä lomilla kesäpaikassamme Saikarilla. Kahden aikaan yöllä salamaa tuli sekunnin välein. Heräsin siihen, että koiramme tuppautui viereen, eikä lähtenyt sängystä ennenkuin viimeinen jyräys oli sen mielestä turvallisen kaukana.

Sähköt olivat tuolloin poikki miltei vuorokauden. Pääsin alkukantaisiin tunnelmiin, kun ruoka piti laittaa pihan puugrillissä. Rautalammilla kaupan kylmätiskit ammottivat tyhjyyttään – lämmenneet ruuat oli kuskattu pois.

Veera avarsi
kioskin näkymät

Kävin pyörällä tarkastelemassa Veeran tuhot Nokisenkoskella ja Säynät- salmessa. Kaikkein hurjannäköistä maisemaa löytyi Nokisenkosken kioskin ympäristöstä.

Kioskinpitäjät kertoivat, kuinka valtava tuuli oli pyyhkäissyt puita nurin niin nopeasti, ettei kukaan ennättänyt edes pelätä. Sade oli lentänyt vaakasuoraan.

Puiden kaatuminen oli huomattu ihmeteltäessä, että miksi tuli niin valoisaa. Palokunta oli kuuden miehen voimin raivannut Nokisen sillan- korvan tukkeutunutta maantietä kuuden miehen voimin puoli tuntia.

Myrsky oli kuulemma viskellyt mökkiläisten veneitä rannalta metsän- puolelle ja kääntänyt samalla ne talviteloille. Kesäpaikkamme oli säästynyt tuhoilta täysin, vaikka pihapuut näyttivät pöllämystyneitä.

Aamu-uinnit

Kesälomalaisen ilmoja ei ole voinut myrskyjä lukuunottamatta moittia. Useamman viikon ajan kävin naamanpesun sijasta aamu-uinnilla Iisve- dessä.

Uimataito koheni tuntuvasti. Kävin pulikoimassa 5-10 kymmenen kertaa päivässä. Tavallisesti uimareissut ovat rajoittuneet pariin kertaan kesässä.

Tämä on ollut todella hyvää lepoa. Nyt alkaa vilkas poliittinen vuosi.

Maanantaina toteutin haavettani työmatkapyöräilystä. Tikkurilasta Fredrikinkadulle on noin 18 kilometriä, enkä valitettavasti useimpina aamuina pääse kokousten takia pyöräilemään. Useimmista kokous- paikoista ei nimittäin löydy suihkua.

YTV:n hallituksessa taistelimme viime vuonna kovasti polkupyörien saamisesta lähijuniin ruuhkien ulkopuolella. Uuden Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) hallitus sai päätöksen aikaiseksi, vihreiden ansiosta.

Iloitsin päätöksestä suuresti. (Olen HSL:n hallituksen varajäsen, mutta tästä asiasta en ollut päättämässä.) Tämä tulee helpottamaan työmatka- pyöräilyäni, kun saan toisen siivun hoidettua junalla.

Elinkeinopolitiikkaa
by Juhani Paajanen

Hallitusryhmän vierailun Vantaalle aloitimme yrityspalvelukeskus Leijasta. Vantaa on usein palkittu yritysten kannalta erittäin ystävällisenä kuntana. Viimeksi keväällä yrittäjät arvioivat Vantaan parhaaksi suurista kaupungeista.

Yrityspalvelukeskus Leijasta saa palvelut yhdeltä luukulta. Tavan soisi leviävän muuallekin, ja linjasimme byrokratian vähentämisen yhdeksi Vihreiden tavoitteeksi pk-yrittäjyyttä koskevassa linjapaperissamme.

Vantaan tilannetta esitteli värikkääseen tapaansa kaupunginjohtaja Juhani Paajanen, jonka tunnen HSY:n hallituksen kautta. Paajanen kehui hallituksen päätöstä kehäradasta. Se muuttaa miljoonan ihmisen asuinalueen metromaiseksi ja tuo Vantaan lentomelualueelta näiden ulottuville uusia hyviä työpaikka-alueita.

Kaupungintalo Tikkurilassa on remontissa, joten Paajanen esikuntineen työskentelee Leijassa.

Sipoonkorpi kansallispuistoksi!

Leijasta siirryimme Vantaan ainoan järven, Kuusijärven ulkoilukeskukseen. Suomen luonnonsuojeluliiton metsävastaava Sini Eräjää esitteli meille metsiensuojelun surkeaa tilaa.

Vaelsimme sitten Sipoonkorvessa, Hindsbyn metsässä. Olemme monella suulla vaatineet Sipoonkorven kansallispuiston perustamista ja mahdollisimman laajana. Tällä kertaa oikeusministeri Tuija Brax vaati, että Sipoonkorvesta on päätettävä jo tällä hallituskaudella.

Hindsbyn hienossa metsässä huomasin äkkiä olleeni siellä aiemminkin. Oppaat kertoivat alueella sijaitsevasta puolustusvoimien räjähdevarastosta. Tein aikoinaan tästä aluetta pilanneesta luolasta Hesariin jutun.

Vaelluksen jälkeen käväisin Kuusijärven keskuksen saunassa ja pulahdin järveen. Tänä kesänä uimataito on parantunut huomattavasti, kun lomalla tuli uiskenneltua 5-10 kertaa päivässä.

Hallitusryhmän ja Vantaan vihreiden illanvietto oli Kuninkaan Lohet -ravintolassa, entisessä viilatehtaassa Vantaanjoen rannalla.

Budjettikantoja Vernissassa

Keskiviikkoaamuna astelin naapuriini, kulttuurikeskus Vernissaan. Vanhan hienon tehtaan ja miljöön säilymiseen radanvarressa, kosken niskalla on vihreiden toiminnalla ja varsinkin Hanna Valtasella iso osuus.

Hallitusryhmässä pohdimme yleistä tilannetta ja alustavasti valtion tulevaa talousarviota. Panimme tyytyväisyydellä merkille, että työllisyys on parantunut. Ansionsa siinä on varmasti hallituksen elvyttävällä politiikalla.

Hämmästelimme, että liikenneministeriö pitää kriisikokousta lento- liikenteestä, kun kaikkein tärkein liikennehanke, Seinäjoki-Oulu -radan kunnostus on vaakalaudalla. Radat ovat verkosto, jota pitää hoitaa kokonaisuutena ja Seinäjoki-Oulu -osuus on äärimmäisen tärkeä osa verkostoa.

Koko verkoston kannalta tärkeimpänä hankkeena pidän seuraavaksi Helsingin Pisara-rataa. Jo nyt Helsingin ratapiha on niin täynnä, että paikallisjunat ”odottavat vapautuvaa raidetta” kuten kuulutukset aina Linnunlaulun kohdalla ilmoittavat.

Jos keskusaseman liikenteen kapasiteettia ei saada nostettua, niin aika turha on nopeuttaa yhteyksiä kauempana.

Kuopion suunnan surkeita yhteyksiä tosin on syytä parantaa jo aiemmin. Ei ihme, että sieltä ei lentoliikenne ole loppumassa.

Linja-autoliiton viestintäpäällikkö Saara Remes kirjoittaa osuvasti Keskisuomalaisessa, että jos lennot loppuvat, niin yhteydet eivät toki lopu. Niitä vain pitää osata käyttää: “Lentomatkustaja pääsee bussilla suoraan lentoaseman oven eteen ja paluumatkalla hän voi astua suoraan bussiin heti lentoasemalta.”

Ei tosiaankaan pidä unohtaa, että myös junat ja bussit tarjoavat valtakunnallisen verkoston. Niitä vain pitää osata käyttää ja ennenkaikkea parantaa.

Lehti tulee maaseudulle klo 13 tienoilla, joten kaivoin todella hitaiden nettiyhteyksien takaa näköislehden. Toimittaja Johanna Mannila oli nimennyt minut kolumnissaan demariksi! Mahtoivat demarit yllättyä.

Laitoin oikaisun menemään, mutta Mannila oli nostanut aivan oikein tikun nokkaan Helsingin kantakaupungin surkean kierrätystilanteen. Jäte- huollosta vastaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, jonka varapuheenjohtajana toimin.

Kantakaupungin aluekeräyspisteiden tilanne on HSY:n hallituksella hyvin tiedossa ja varsinkin Vihreät ovat yrittäneet edistää ratkaisujen löytymistä. Asiasta on keskusteltu useissa nykyisen hallituksen kokouksissa sekä YTV:n aikana että tämän vuoden mittaan HSY:ssä.

Jos asia olisi HSY:n ratkaistavissa, niin kierrätys toimisi myös kantakaupungissakin. Meidän toimivaltamme ei kuitenkaan yllä siihen, että voisimme määrätä kierrätyspisteiden perustamisesta. Ne pitää aina tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin eri virastojen ja tietysti kiinteistöjen kanssa. Lainsäädäntö ja kaupunkikuva asettavat keräyspisteille kovia vaatimuksia ja ihan perustellusti.

Syksyllä keräystilanne kantakaupungissa onneksi hieman paranee. Eiranrantaan on tulossa aluekeräyspiste, jossa on myös metallinkeräys.

Kantakaupungista on kuitenkin vaikea löytää keräyspisteille ja niitä laajemmille Sortti-asemille paikkaa, koska alueen toiminnot on pitkälti vakiintuneet ja asutus tiheää. Väliaikaisenkin aluekeräyspisteen perustaminen on lukemattomien mutkien takana. Vihreät ovat sellaisia tai Sortti-asemia esittäneet kokeiltaviksi esimerkiksi Kyläsaaren ja Jätkäsaaren tilapäisille joutomaille.

Metallinkeräystä on pyritty tehostamaan kiertävien bussien avulla ja niihin tuli runsaasti tänäkin keväänä jätettä. Tätä täytyy pyrkiä lisäämään.

Muita käytännön ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi se, että kiinteistöt ryhtyvät omatoimisesti monipuolistamaan keräystä. Esimerkiksi oma asuinkiinteistöni Vantaan Kukkakedossa on järjestänyt todella kattavan lajittelun metallista, lasista, paperista, pahvista, biojätteistä ja sekajätteistä. Mannilan esittämä sekajätteen veron reipas nosto voisi olla hyvä kannustin tämän toiminnon leviämiseen.

Itse olen heittänyt ilmaan ajatuksen, että katujen varsilta raivattaisiin autoilta tilaa kierrätykselle. Idealle löytyi runsaasti vasta-argumentteja. Uskon, että pidemmällä tähtäimellä käytännöllisiä ratkaisuja ajatuksen toteutumiselle voidaan löytää.

Ampiainen pisti suuhun

Päivän 50 kilometrin pyörälenkki muodostui jännittäväksi. Ampiainen tuppautui neljännen kilometrin kohdalla suuhun, puraisi huulta ja poistui onneksi normaalilla sylkäisyllä.

Kirpaisi pahasti. Aloin jo kysellä kyypakkausta vastaantulevalta vanhemmalta herralta, mutta sitten kipu äkkiä katosi. Päätin jatkaa pyöräilyä Tervoon.

Matkalla suussa ilmeni jännittäviä tuntemuksia. Perillä ostin apteekista varmuuden vuoksi kyypakkauksen, vaikka huulessa näkyi vain pieni naarmu. Vielä kyypakkausta ei ole tarvinnut käyttää, joten taisin selvitä säikähdyksellä.

JJK:n matsissa

Alkuviikosta kävin Jyväskylässä. Ostin kämpille työtuolin ja notkuin kirppareilla. Kävin tukijoukkojen kanssa lounaalla miettimässä vaalikuvioita.

Illalla suuntasin Harjulle katsomaan JJK-Tampere United -jalkapallo-ottelua. Muutaman kerran on löytynyt aiemminkin vapaailta JJK:n ottelun aikaan, joten onnittelin itseäni hyvästä tuurista. Näitä on kiva käydä katsomassa. Helteinen katsomo oli tupaten täynnä.

Erittäin tasainen ottelu päättyi JJK:n tappioon 0-1. Illan merkittävin anti taisi olla, että maalivahti Janne Korhonen palasi joukkueen veräjänvartijaksi.

Väliajalla jututin kahta merkittävää kokoomusvaikuttajaa. Kaupungin- johtaja Markku Anderssoniin helle oli iskenyt niin, että mies punoitti kovasti. Hän ihmetteli keliä: kerrankin myös katsomossa tulee hiki.

Toinen kokoomuslainen tuttu oli entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Ikonen. Erkki tuli tunnetuksi sen kaupunginhallituksen pj:nä, joka myönsi laittomasti kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle 200 000 euron erorahan.

Erkki on entinen hävittäjälentäjä ja kyseinen kaupunginhallitus sai kansalta leikkisän nimityksen “sotilasjuntta”. Kaikki menettelytavat eivät tainneet olla ihan kaikkein kauneimpia. Muistan hyvin valtuuston kokouksen, jossa minua uhkailtiin oikeudenkäynnillä kun rohkenin epäillä erorahojen laillisuutta.

Hyväkuntoinen eläkeläinen oli laihtunut kovasti ja puuhaa ahkerasti Säynätsalon historian parissa. Vaikka poliittisesti olemme kovin kaukana toisistamme, niin tulen Erkin kanssa hyvin juttuun.

Ottelun päätyttyä jututin pitkästä aikaa Aimo Naukkarista. Viime vaaleissa Aimo palasi kunnallispolitiikkaan neljän vuoden tauon jälkeen. Aimo on OKL:n lehtori ja oikea opetusalan kosmopoliitti: hän on toiminut opetusalan kehitysyhteistyötehtävissä olen ollut Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa ja Tansaniassa.

Poislähtiessä moikkasin Mauri Pekkariselle. Hän oli sijoittunut strategisesti hyvin siten, että jokainen poislähtijä taatusti huomasi hänet. Mauri on taitava näyttäytyjä.

Lähikirjastojen, hyvän kouluopetuksen laadun ja vanhustenhuollon säilyttäminen edellyttää verojen korotuksia tulevalla vaalikaudella.

Eduskuntavaaleissa on syytä käydä keskustelu siitä, miten tämä maa ja erityisesti sen heikoimmassa asemassa olevat nostetaan taantumasta. Yksi keino nousuun on verotuksen uudistaminen.

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmän jättämä väliraportti näyttää yhtä suuntaa verokeskustelulle. Työryhmä esittää yritys- ja pääomaverotuksen uudistamista, valtion tuloverotuksen keventämistä ja välillisen verotuksen kiristämistä. Tähtäimessä on aivan oikein siirtää painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen.

Työryhmä esitti tuloverotuksen keventämistä kahdella miljardilla eurolla. Sopii kysyä, onko näin iso alennus perusteltu, kun samaan aikaan julkisen talouden alijäämä on saatava kuriin. Veroja tulee pikemminkin maltillisesti korottaa.

Kevennyksiä voi perustella ainoastaan, jos niiden voidaan osoittaa parantavan työllisyyttä ja tuovan verotuloja valtiolle ja kunnille.

Pienituloisille suunnatut veronkevennykset tuottaisivat juuri näitä vaikutuksia ja vähentävät lisäksi köyhyyttä. Raportissakin todetaan suomalaisiin tutkimuksiin vedoten, että “verotuksen ja sosiaaliturvan muutoksiin reagoivat herkimmin lähellä eläkeikää olevat, pienten lasten äidit, matalapalkkaiset ja opiskelijat”.

Väliraportti esittää myös yritys- ja pääomaverotuksen uudistamista. Yhteisöveroa esitetään alennettavaksi alentamista 22 prosenttiin, pääomaveroa korotettavaksi ja listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon verovapautta poistettavaksi ja korvaamista osingon normaalituoton kevennetyllä verotuksella.

Esityksen rakenne on oikean suuntainen, mutta kokonaisuuden pitäisi tuoda valtion kassaan enemmän rahaa kuin viedä sieltä. Yhteisöveron alentaminen 22 prosenttiin tarkoittaisi, että Suomi lähtisi aggressiiviseen kansainväliseen verokilpailuun.

Yhteisöveroa on työllisyyden parantamiseksi syytä maltillisesti keventää, jos ja kun pääomaveroa nostetaan. Kansainvälisen verokilpailun lopussa voi laskea vain häviäjiä. Siihen ei pidä ryhtyä.

Arvioitaessa Hetemäen raporttia on syytä muistaa, että sen toinen osa on tulossa vuodenvaihteessa. Lähtökohdissa on oikeansuuntaisia ajatuksia, mutta valtion tulopuolelta puuttuu vielä paljon rahaa.

Välillisen verotuksen nosto iskee voimakkaasti perusetuuksilla eläviin. Tärkeintä on verotuksen uudistamisessa pitää huolta, että taantumasta noustaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Perusetuuksien noston täytyy liittyä verouudistukseen.

Parissa viikossa tuli kerättyjä muistoja kuudessa tilaisuudessa: Jämsän markkinoilla, Viitasaaren Wilma-päivillä, Häyrylänranta Bluesissa Konnevedellä, Korpilahden palvipäivillä, Hankasalmen Kihveli soikoon! -skiffletapahtumassa ja Keuruun markkinoilla.

Energiapolitiikkaa
Jämsän markkinoilla

Jämsän vihreät olivat pystyttäneet telttamme keskeiselle paikalle lähelle liikenneympyrää. Edellisenä päivänä eduskunta oli äänestänyt ydinvoimasta, joten energiapolitiikka oli tietysti keskusteluissa paljon esillä.

Vaikka oltiin paperipaikkakunnalla, niin moni toivoi lisää uusiutuvaa energiaa. Kävimme pitkän keskustelun erään oman tuulivoimalan haluavan maanviljelijän kanssa. Suosittelimme kylän yhteistä voimalaa.

Useampi kansalainen kyseli tuulivoimaloiden vaikutuksista lintuihin. Niiden väitetään tappavan runsaasti lintuja. Ehdokkaamme Ari Jäntti on tehnyt selvityksen tuulivoimaloiden lintuongelmista. Arin mukaan voimaloiden rakentamisesta kannattaa välttää harvinaisten petolintujen asuma-aluille.

Verrattuna esimerkiksi tieliikenteen tappamiin miljooniin lintuihin, tuulivoiman haitat ovat kuitenkin mitättömiä. Useimmat linnut oppivat elämään niiden kanssa.

Jämsän ehdokkaamme Mari Äikäs näytti rakentaneen jo laajan verkoston kotikaupunkiinsa. Teltallamme kävi myös runsaasti Saara Peutere-Heikan entisiä ja nykyisiä oppilaita.

Ostin mukaan puolenkymmentä purkkia savustettuja muikkuja.

Wilma-markkinat ja
Akateeminen Suur-Viitasaari-Seura

Viitasaaren rento tunnelma on aina suuresti miellyttänyt minua. Olen hieman ihmetellyt, ettei paikkakunnalla ole vihreää yhdistystä. Lehti-ilmoituksessa kuulutimmekin haluavamme keskustella aiheesta.

Muutama ihminen kävikin Wilma-markkinoilla esittämässä kiinnostusta, mutta vielä ei yhdistystä syntynyt. Perustaminen on kuitenkin monta askelta pidemmällä.

Muutama muiden puolueiden johtohenkilö kävi toivomassa (!) vihreiden perustavan yhdistyksen Viitasaarelle. Tämä osoittaa minusta poikkeuksellista henkistä vireyttä, jota ei monelta suuremmaltakaan paikkakunnalta tapaa.

Pääsin mukaan paikallislehden gallupiin. Lehti kyseli, mikä virkistää kuumana kesäpäivänä. Minulla oli varma vastaus: viileä mansikkamehu. Sitäpä ihmisille tarjoilin.

Ehdokkaamme Touko Aalto näytti olevan miltei paikkakunnan oma poika. Toukon avopuoliso on kotoisin Viitasaarelta ja Touko on osallistunut useamman Musiikin aika -tapahtuman järjestelyihin.

Suosittujen vihreiden ilmapallojen kaasu loppui. Touko puhalteli niitä vielä lapsille melkoisen määrän.

Rennon meiningin huipentumana pidän teekkarihenkistä Akateemista Suur-Viitasaari-Seuraa. Nuoret miehet olivat hommanneet torille kuorma-auton perälavan, laittaneet siihen iso pressun ja täyttäneet vedellä. Näytti olevan suosittu lasten uima-allas.

Häyrylänranta bluesissa
soi iskelmämusiikki

Keskisuomalaisista kesätapahtumista olen käynyt todennäköisesti eniten Häyrylänranta bluesissa. Mikko Kuustosen isännöimä rento aikuisfestari on lähellä sekä Jyväskylää että kesäpaikkaamme Suonenjoella. Usein olen pistäytynyt Häyrylänrannassa matkalla jompaan kumpaan.

Bluesissa olimme piknikillä ehdokkaamme Paloma Hannosen ja hänen kampanjapäällikkönsä Ilona Toivaisen kanssa. Emme varsinaisesti kampanjoineet, mutta muutama ihminen kävi silti jututtamassa. Paikallislehti kävi kyselemässä suhdettamme Härylänranta bluesiin ja otti kuvia.

Paloma esitteli tyylikkään kampanjakorttinsa: mustavalkeasta heinikkokuvasta löysimme viidakkoa, suomalaista iskelmää ja vanhojen elokuvien tunnelmaa.

Musiikillinen anti oli melko kaukana bluesista tai omista suosikeistani, mutta väliäkö hällä: Lenni Kalle Taipaleen Grooving Jazz, Mikko Kuustonen, Paula Koivuniemi ja Maija Vilkkumaa. Paula näytti uppoavan parhaiten tähän porukkaan.

Kivaan tapahtumaan tulee aina uudestaan. Monella oli jo todella hyvinvarustetut piknikvälineet. Häyrylänrannan kävijät ovat selvästi entisiä festarikulkijoita, jotka ottavat nyt elämänsä toista festarikierrosta.

Toivon kovasti, ettei Häyrylänranta kasva enää. Se alkaa olla jo pikkutapahtuman äärirajoilla ja tunnelma katoaa helposti. Kuulin jälkikäteen, että Häyrylänrannassa oli noin 3500 ihmistä.

Korpilahden palvipäiviltä
aurajuustolohta (herkkua!)

Bluesista jatkoimme seuraavana päivänä Paloman kotikonnuille Korpilahden satamaan palvipäiville. Teltalla pistäytyi paljon Paloman tuttuja ja vihreiden symppaajia.

Jututin pitkään Korpilahden valtuutettuamme Marja Komppaa, joka myi hunajaa omalta teltaltaan. Hänellä on luomutila ja sitä saa lähiseudun kaupoista. Marja on muuten Jyväskylän valtuuston ainoa jäsen, joka kuuluu maataloustuottajien järjestöön (MTK).

Marja oli yksi keskeisimpiä henkilöitä Korpilahden ja Jyväskylän liitoksessa. Nopean liittymisen ansiosta talouskriisiin ajautuneen Korpilahden alueelle satsattiin miljoonia euroja liitosrahoja. Korpilahden liitos avasi myös tilaisuuden maalaiskunnan liitokselle, joten Marjaa voi pitää uuden Jyväskylän yhtenä keskeisenä kätilönä.

Luottamusta ja arvostusta on kertynyt runsaasti. Marjasta tuli viime kunnallisvaalien jälkeen Jyväskylän valtuuston varapuheenjohtaja.

Korpilahden kirpparilta tarttui mukaan pieni kattila. Ostin myös ison möhkäleen aurajuustolohta. Sitä valmistaa palokkainen toiminimi Martinmäki. Makuelämys oli niin hieno, että ostin toisen möhkäleen myöhemmin Keuruun markkinoilta. Suosittelen!

Tällaisia palvelualojen yrityksiä tarvitsemme lisää. Martinmäki on onnistunut tekemään kalasta uuden herkullisen tuotteen, joka parantaa elämän laatua. Vihreiden yrittäjäpolitiikka ja tuleva eduskuntatyöni tähtää näiden yritysten luomiseen.

Kihveli soikoon!
ja junayhteydet

Telttailimme Ari Jäntin ja Elina Sillanpään kanssa Hankasalmen asemakylällä järjestettävään Kihveli soikoon! -tapahtumassa. Päivä oli todella kuuma: monet ottivat pelkkää vettä, vaikka tarjolla olisi ollut edellispäivänä keittyä mansikkamehua.

Musiikilliselta puolelta Kihvelistä jäi mieleen keski-ikäistä naisenergiaa uhkunut Tulevat anopit. Skiffle-musiikissa on usein halvoista ja yleisistä rakennusaineista rakennettavia soittimia ja alan tunnetuin edustaja Suomessa on hankasalmelainen Werner Bros.

Olen käynyt tapahtumassa muutaman kerran ja enemmänkin myyjiä ja väkeä on joskus ollut. Kunnanjohtaja Matti Mäkinen kertoi, että myyjäpuolta on rajattu aitoihin käsityöläisiin. Tämä on mielestäni hyvä strategia. Kesätapahtumat alkavat helposti muistuttaa toisiaan.

Matti oli tullut poikansa Väinön kanssa junalla. Moni paikkakuntalainen kävi toivomassa parempia paikallisjunayhteyksiä ja halvempia lippuja. VR:n kanssa olen asiasta usein jutellut, mutta ilmeisesti ainut keino edistää asia on kilpailun avaaminen näille ns. hiljaisille rataosuuksille.

Poliittiset yhteistyökumppanimme suuret puolueet eivät myöskään ole ymmärtäneet rautateiden merkitystä. Tulevaan hallitusohjelmaan pitää saada selkeät kirjaukset mittavista satsauksista rautateihin. Ruotsissa asian suhteen on tehty suuria muutoksia, sikäläisten vihreiden vaatimuksesta.

Hankasalmella törmäsi myös moneen kesäasukkaaseen pääkaupunkiseudulta. Kihveliin tullaan kuulemma joka vuosi ja miltei koko suku tulee. Väkeä oli ainakin Vantaalta, Tuusulasta, Helsingistä ja Järvenpäästä.

Kaksi tuttua toimittajaa näkyi katukuvassa. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola ilmestyi Kihvelitoimiston jonoon taakseni. Häneen tutustuin aikoinaan kesätöissä Helsingin Sanomissa.

Pekka oli menossa perheineen lastenkonserttiin ja haki varaamansa liput. Itse ostin toimistolta Kihveli-lippiksen, koska omani unohtui huoltoasemalle.

STT:n poliittinen toimittaja Timo Sipilä ilmestyi yllättäen tarkkailemaan kampanjointiamme. Timon tunnen opiskeluajoilta Tampereelta. Timon puoliso Kirsi Lajunen toimi pitkään Kihvelin toiminnanjohtajana, mikä toi heidät jälleen kerran tuttuun tapahtumaan.

Kihvelin rennosta ja vapaasta tunnelmasta yksi kuvaava esimerkki oli, että muutama ihminen kävi kehumassa Vihreiden tiukkaa suhtautumista Pride-iskuun ja erityisesti kristillisten poliitikkojen hölmöihin kantoihin. Ehdokkaamme ovat Keskisuomalaisen palstoilla ahkerasti tuominneet valtuutettu Asmo Maanselän (krist) iskun uhreja syyllistävän kirjoituksen. Olen ylpeä ehdokaskavereistani.

Olen myös todella huolissani, että kristilliset alkavat käydä sananvapauden kimppuun natsisympatiseeraajien väkivaltaisen iskun avulla. Se tie vie helvettiin.

Helsingin Sanomien toimittaja Hanna Kaarto kirjoitti asiasta erittäin osuvasti (18.7.2010) kolumnissaan “Sananvapauskortin käyttö on helppoa”. Kristillisten puheenjohtajan Päivi Räsäsen kommentit loukkaavat kaikkia niitä, joiden sananvapautta oikeasti uhataan ja joita vainotaan.

Ensi vuonna yritän osallistua itsekin Pride-kulkueeseen ja liityn syksyllä Setan jäseneksi. Kehotan kaikkia sananvapauden puolustajia tekemään samoin.

Keuruun markkinat
- kokoomuksen kampanjaa?

Keuruun markkinoilla tutustuin paikalliseen Vihreään valtuutettuun Jouko Pihlaiseen. Jouko osoittautui rauhalliseksi luontoihmiseksi, joka tuntui tuntevan puolet vastaantulijoista. Jouko on yksi Keuruun luontoiltojen vetäjistä.

Olimme ilman telttaa liikkeellä Touko Aallon ja Ari Jäntin kanssa. Kampanjoinnin tapoja on hyvä vaihdella ja tällaisesta isosta tapahtumasta saa myös paremman kuvan, kun ei seiso aina teltalla.

Muut puolueet olivat myös hyvin esillä, varsinkin kokoomus. Tapahtumaohjelmasta jäi jopa sellainen vaikutelma, että se oli valjastettu kokoomuksen ehdokkaiden esittelyyn. Toivottavasti hyvä tapahtuma ei kärsi tästä.

Keskustan teltalla jututin muuramelaista Pauliina Takalaa. Kansanedustaja Lauri Oinosta täytyi kätellä vasemmalla kädellä, sillä Lauri oli loukannut oikean käden sormensa pahasti. Perussuomalaisten teltalla moikkasin Jyväskylästä tuttua Jorma Uskia. Oinosen ja Uskin kanssa en ole monestakaan asiasta samaa mieltä, mutta tulen herrojen kanssa hyvin toimeen. Demareita en tuntenut ennestään, mutta kävin kättelemässä.

Jumahdimme pitkäksi aikaa Keuruun kaupungin esittelytilaan, jossa oli lähiseutujenkin asiaa. Multian kaksi tarmokasta vihreää yrittäjää tuli tutuksi: Marjut Rautiainen pitää kunnassa matkailuyritys Metsolan Kartanoa ja Reetta Kunelius Kalevantuli -kynttiläpajaa.

Molemmat yritykset ovat juuri sellaista palvelutuotantoa, joiden avulla luodaan Suomeen uutta työtä ja jälkiteollista yhteiskuntaa. Yksi kampanjani keskeisistä teemoista on palvelualojen kehittäminen. Ostin Reetalta hienon vihreän soijakynttilän.

Keuruun kaavoitusjohtaja Timo Määttä esitteli kaupungin kaavoitustilannetta. Kaupunki on hyvin oikeaoppisesti saanut pidettyä keskustan tiiviinä pakettina, eivätkä kaupat ole päässeet karkaamaan reunoille. Tämä pitää kaupungin keskustan elävänä.

Keuruun tulevaisuuden ratkaisee varmasti rautatie, kun öljyn hinta jatkaa nousuaan. Määttä kertoi, että toiveena olisi saada tiivis rautatieyhteys Jyväskylään. Tämä edistyisi todennäköisesti, jos tulevassa hallitusohjelmassa saataisiin määrätietoisesti liikennepolitiikan painotukset rautateihin.

Kävimme juomassa Sotilaskodin munkkikahvit (itse tosin juon teetä). Söin jälleen muikkuaterian.

Lopetimme reissun Dannyn konserttiin. Nahkapuku ei varmasti ollut hyvä valinta esiintymisasuksi sillä helteellä, varsinkin kun iso-D oli äskettäin saanut sydänkohtauksen. Laulu sujui entiseen malliin, mutta esiintyminen oli rauhallista, erittäin rauhallista…

Lomaa on vielä pari viikkoa. Syksy näyttää erittäin kiivastahtiselta. Nyt uimaan!

Toivotan kaikki halukkaat lämpimästi tervetulleeksi tukiryhmääni. Mukaan pääsee ilmoittautumalla sähköpostitse minulle.

Piirikokouksessa vallitsi hieno tunnelma. Jämsään oli tullut iso joukko uusia vihreitä toimijoita.

Satu Hassi piti pitkän luennon energiapolitiikasta.

Tilannekatsaus Keljonlahdelle

Keskisuomalainen oli julkaissut kirjoitukseni Keljonlahden surullisenkuuluisasta voimalasta.

Jyväskylän on tehtävä mahdollisimman pikaisesti strategia, jolla turpeenpoltosta luovutaan hyvässä järjestyksessä lähes tyystin.

—

Pahoittelen, että näille sivuille ei voi kommentoida. Yhdessä vaiheessa tuli aivan mahdottomasti roskapostia. Koetan löytää keinoja torpata ne.

Tämä mielenkiintoinen organisaatio hoitelee noin miljoonan ihmisen alueen joukkoliikenteen, jätteet ja ilmanlaadun tarkkailun. YTV elää nyt voimakasta murrosvaihetta.

Vuodenvaihteessa YTV jakautuu nimittäin kahtia. Liikenne eriytyy omaksi yksiköksi, kun YTV:n liikennepuoli yhdistyy HKL:n tilaaja- ja suunnittelutoimintoihin. Näistä tulee Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä.

Toiseksi YTV:n jätehuollosta ja Seutu- ja ympäristötiedosta sekä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan vesilaitoksista muodostetaan todella monipuolinen ympäristöalan kuntayhtymä. Jatkan erittäin todennäköisesti vuoden 2010 alusta tuon ympäristöorganisaation päätöksentekijänä.

Vantaan Jokeri

Otin pienen varaslähdön tehtävääni. Kävin ajelemassa Vantaalle suunnitellut Jokeri-linjan reitit, kun YTV halusi palautetta kansalaisilta.

Molemmat reitit olivat mielestäni hyviä mutta erilaisia. Toinen painotti asutusta ja toinen työpaikkoja. Itse valitsisin näillä tiedoilla reitin, joka pyörittelee enemmän asutusten keskellä. Jos sen saisi vielä pyörähtämään Jumbon kautta, niin se olisi jo lähes täydellinen.

Toinen starttini YTV:hen lähti Hakunilasta, jossa pistäydyin YTV:n jätevoimalan tiedotustilaisuudessa. Tähän en valitettavasti enää voi vaikuttaa: päätökset on jo tehty edellisen hallituksen aikana.

Vantaan Energia rakentaa voimalan lähelle Sipoon rajaa Långmossebergenin alueelle Kehä III:n ja Porvoonväylän risteykseen.

Vinkki lenkkeilijöille

YTV tarjoaa hyvän reittipalvelun myös pyöräilijöille. Annan pienen vinkin lenkkeilijöille: askelmittarit voi välttää, jos käyttää palvelua lenkkipolun pituuden laskemiseen…

Lomien jälkeen luin Salla Tuomivaaran pamfletin Mitä tehdä eläimille?

Uutta Jyväskylää rakennetaan vauhdilla. Entinen kotikuntani laajeni valtavasti kuntaliitosten myötä ja uuden kunnan valtuusto oli lehtitietojen mukaan päässyt aloittelemaan.

Perussuomalaiset olivat järjestäneet varsinaisen sirkuksen ensimmäisessä kokouksessa. Näiden kolmen valtuutetun kanssa vielä varmaan pärjäilee, mutta pääkaupunkiseudulla nousi valtuustoihin arveluttavampia tyyppejä.

Vaalikampanjan epämiellyttävimmiksi muistoiksi jäi muutaman rasistisen ääri-ihmisen tapaaminen. Kannatuspohjaa todella ikävien ajatusten leviämiselle näyttää löytyvän. Toivotan Timo Soinille onnea ja menestystä, jotta pärjäilee valitsemansa seurueen kanssa.

Luin lomilla pitkälle ruotsalaisen toimittajan Gellert Tamasin teosta Lasermannen. En berättelse om Sverige. Muodollisesti teos kertoo 90-luvun alussa maahanmuuttajia ammuskelleesta John Ausoniuksesta, mutta saman kiikaritähtäimen läpi tarkastellaan Ruotsia Ny demokrati -puolueen noustessa ja tuon nousun taustoja.

Toivon todella, ettemme ole samassa tilanteessa. Ikäviä merkkejä on aivan liikaa olemassa.

Eniten Jyväskylässä ilahdutti kolmen nuoren vihreän rynnistys valtuutetuksi. Tulemme vielä kuulemaan Paloma Hannosesta, Touko Aallosta ja Maia Fandista, jonka ensimmäistä viikkoa valtuutettuna Keskisuomalainen seurasi.

Quantum of Solace

James Bond tuli katsottua, mutta en oikein jaksanut innostua. Olihan siinä ekologista tematiikkaa ja paljon mäiskettä, mutta miksi 007 ei voisi pelastaa maailmaa ilmastonmuutokselta? Ehkä penseyteeni vaikuttaa, että edellinen Bond oli NIIN paljon parempi että hyvä elokuva ei enää vaikuta.

Paljon enemmän nautiskelin tummasävyisestä videopelin jatkeesta Max Paynesta. Parhaimmat elokuvanautinnot syntyvät useimmiten ”tätä elokuvaa en missään tapauksessa muuten katsoisi mutta seuraavan alkuun on yli tunti” -periaatteella valittaessa. Max Paynessa oli jotain samanlaista synkkää imua kuin 24 -tv-sarjassa.

Woody Allen on taas herännyt henkiin kuten lukuisat elokuvakriitikot ovat uskaltaneet jo mainostaa. Luonnehtisin Vicky Christina Barcelonaa jonkinlaiseksi light-versioksi Almodóvarin elokuvista. Pälätystä riittää loputtomasti ja vääriä valintoja.

Kaikki parhaat Allenin elementit ovat siis kasassa ja jotenkin elämänkokemuksen marinoimina.

Mitä tehdä Mustalle Kyylle?

Kirpparilta löytyi Rowan ”Mr. Bean” Atkinsonin dvd-boksi The Complete Black Adder. En uskalla katsoa mieleni synkkiin salaisuuksiin: Muut pohtikoot, miksi tämä minua niin naurattaa? Vai onko maailma sittenkin niin absurdi kuin miltä se näyttäytyy?

Työpaikalta nappasin käteen Salla Tuomivaaran pamfletin Mitä tehdä eläimille? Vuosien kerryttyä omat elintavat ovat muuttuneet kasvispainotteisiksi, mutta Sallan kirjan jälkeen alkaa etsiä lähintä vegaaniravintolaa. (Kaikille Jyväskylässä käyville suosittelen muuten kasvisravintola Katriinaa, jonka keitot ovat taivaallisia.)

Pamfletti argumentoi hyytävän tehokkaasti nykyiseen eläimiin suhtautumiseemme liittyvät ongelmat. Taidokkaasti se ei jää kuitenkaan (eläin)oikeuspuheen tavallisimpaan ansaan, jossa moraalisesta tuomiosta seuraa vakava paheksunta ja voimattomuus, vaan osoittaa käytännöllisiä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.

Parasta kirjassa on, että se nivoo ihmisten ja eläinten välisten suhteiden ongelmatiikan yhteen muiden ekologisten ongelmien kanssa. Surkeasta singeriläisestä oikeuspuheesta keskustelu on edennyt maailmanlaajuisen poliittisen ongelmavyyhdin analyysiksi tästä yhdestä perspektiivistä.

Eläinliike siis etenee kantilaisuudesta kohti tuoreempia politiikan teoreetikkoja ekologisen tematiikan kautta. Ekologinen kriisi voi heittää tämänkaltaiset pohdiskelut nopeastikin marginaalista poliittisen ajattelun keskiöön. Minusta tämän kirjan voisi kääntää, mutta keskustelu saattaa jo muualla olla toki pidemmällä kuin tiedänkään.

Käytännölliset ratkaisut tuntuvat huomattavasti virkeämmiltä kuin esimerkiksi eläinten kärsimyksen (ts. sekularisoidun kristinuskon) asettaminen pohdintojen lähtökohdaksi. Joskus olen pohdiskellut, millaiseksi eläinliike muodostuisi, jos sen teoreetikot lukisivat vaikkapa Sartrea?

Voi olla, että lukutoukat eivät ole niin kiinnostuneita eläimiin liittyvistä kysymyksistä kuin ne, joiden empatia lämpenee enemmän esimerkiksi koirista ja kissoista kuin kirjoista. Tulevatko tässä eläinliikkeen luontaiset rajat vastaan?

Ehkä teoksen viimeinen luku jäi hieman kevyeksi ja irralliseksi muuhun voimalliseen tykitykseen verrattuna. Ode Soininvaarallakin annetaan anteeksi tämän (harvinaiset) heppoiset puheet.

En ole vielä ihan varma, onko lopun kevennys teoksen heikkous vai ansio. Itse pidin kovasti kirjan alun huolellisesti argumentoidusta vimmasta, mutta lopun vieraannutus siitä voi osoittaa myös ajattelijan voimaa.

Joululahjana tämä pikku kirjanen jättää monen kinkkupalan kuivumaan jääkaappiin.