Ne on laittomasti miehelle maksettu. Ne pitää periä takaisin. Tämä ei voi jatkua näin.

Jouni Vauhkosen valtuustoaloite Pekka Kettuselle
laittomasti maksettujen erorahojen perimisestä takaisin

Valtuustoaloitteena kaupunginhallituksen 28.7.2008 tekemään päätökseen (Dnro 1979/03) haluan tuoda esiin seuraavat oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät näkökohdat:

Korkein hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginhallituksen 2004 tekemän päätöksen, jonka perusteella hallitus maksoi tehtävästään irtisanoutuneelle kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle
200 000 euron erorahan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei rahan maksamiselle löydy laillista perustetta ja ”hallitus on siten korvauksen päättäessään käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on ollut käytettävissä ja on siten ylittänyt toimivaltansa”.

Hallinto-oikeus puolestaan kumosi kaupunginvaltuuston 15.1.2007 tekemän päätöksen siitä, ettei kaupunki peri takaisin entiselle kaupunginjohtajalle Pekka Kettuselle maksettua erorahaa. Myös valtuusto on täten käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa muuhun tarkoitukseen kuin mihin sitä on ollut käytettävissä ja päätös on siten ollut toimivallan ylitys.

Näin kaupunginhallituksella on kaksi oikeuden tekemää päätöstä, joiden perusteella laittomasti maksetun rahan periminen voidaan panna vireille:
- oikeuden päätös siitä, että kaupunginhallituksella ei ollut toimivaltaa maksaa erorahaa
- oikeuden päätös siitä, että kaupunginvaltuustolla ei ole toimivaltaa jättää laittomasti maksettua rahaa perimättä.

Tällä perusteella kaupunginhallituksella näyttäisi olevan vahvat perusteet panna vireille laittomasti maksettujen rahojen perintä takaisin. Kettusen voidaan katsoa saaneen perusteetonta etua, koska rahojen maksaminen on perustunut toimivallan ylitykseen.

Kaupunginhallitus on kuitenkin päättänyt valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja perustellut valitustaan yksityisoikeudellisella sopimusten sitovuuden periaatteella pacta sunt servanda. Julkisen vallan käyttö perustuu kuitenkin perustuslain 2 §:n oikeusvaltioperiaatteeseen, jossa viranomaisten, esimerkiksi kaupunginvaltuustojen ja -hallitusten toimivaltaa rajoittavat eduskunnan säätämät lait. Nämä lait ovat muotoutuneet pitkän julkisen hallinnon kehitysprosessin myötä, jolloin on muun muassa luovuttu julkisten varojen mielivaltaisesta jakamisesta yksityishenkilöille näiden keskinäisten, lain rajat ylittävien sopimusten perusteella. Hallinto-oikeus on viitannut päätöksessään hallintolain 6 §:ään, jonka mukaan ”viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin”. Jyväskylän kaupunginhallitus ja entinen kaupunginjohtaja Pekka Kettunen eivät siis hallinto-oikeuden mukaan muodosta mitään yleisestä oikeusvaltioperiaatteesta erillistä saareketta, jotka voisivat sopia keskenään toimivallan ylittävistä toimista.

Kaupunginhallituksen mukaan sillä ei myöskään ole Kettuselta velvoiteoikeudellista saatavaa. Velvoiteoikeudellinen saatava, johon hallitus vastauksessaan viittaa, muodostuu vasta kun perintä on pantu vireille. Saatavan puuttuminen johtuu siis hallituksen omista laiminlyönneistä. Mikäli kaupunginhallitus katsoo, ettei sillä ole edellytyksiä panna perintää vireille, niin tämän valtuustoaloitteen perusteella perinnän voidaan tulkita tulleen vireille – vaatimuksena palauttaa oikeudeton tila laillisille raiteilleen.

Hallitus on myös viivytellyt perinnän saattamista vireille ja tuonut kaupunginvaltuustoon esityksen, jonka perusteella myös valtuusto on ylittänyt toimivaltansa. Tämä on vastoin hallintolain 23 §, jonka mukaan on asiat käsiteltävä ”ilman aiheetonta viivytystä”. Pyydän kaupunginhallitusta huomiomaan, että mikäli hallitus ja valmistelijat lyövät jatkuvasti laimin tai viivyttelevät perinnän aloittamista, nousevat kysymykseksi rikoslain 40. luvun pykälät virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä.

Kaupunginhallitus tulkitsee, että sillä on voimassaoleva sopimus Kettusen kanssa: ”Jotta kaupungilla olisi oikeus erorahojen takaisinperintään, tulisi asiassa olla lainvoimainen tuomio siitä, että sopimus erorahasta olisi pätemätön. Tällä hetkellä kaupungin ja Kettusen välillä on oikeudellisesti pätevä ja sitova sopimus, jonka voimassaoloa saati pätevyyttä osapuolet eivät ole kyseenalaistaneet. Sopimukseen perustuneen suorituksen takaisin vaatimiselle ei ole olemassa mitään oikeudellista perustetta.”

Se, että kaupunginhallitus ei ole pannut vireille rahojen perimistä takaisin, on johtanut siihen, että sopimusta ei ole kyseenalaistettu. Lainvoimainen tuomio sopimuksen pätemättömyydestä voi nimittäin syntyä ainoastaan sen jälkeen, kun perintä on pantu vireille, Kettunen on riitauttanut perinnän ja asia on ratkaistu vähintään käräjäoikeudessa. Toisin sanoen ”lainvoimaisen tuomion puuttuminen” johtuu kaupunginhallituksen omasta laiminlyönnistä. Se ei ole pannut vireille ilman laillista perustetta maksettujen rahojen perintää takaisin. Ilman perinnän aloittamista ei voida myöskään tietää meneekö asia edes käräjäoikeuteen ja tuleeko ”lainvoimainen tuomio” vai palauttaako Kettunen laittomasti saamansa rahat.

Kaupunginhallituksen mielestä ”kaupunki ei lähtökohtaisesti voi vedota omassa sisäisessä päätöksenteossa tapahtuneisiin virheisiin (kuten toimivallan ylittäminen) mikäli sopijakumppani on ollut vilpittömässä mielessä”. Perustelu sopijakumppanin toimimisesta bona fide on kuitenkin lähes mahdotonta perustella käräjäoikeudessa: sopimustahan muutettiin 19.1.2004 nimenomaan sopimuksen voimassaoloehdon kannalta sopimuskumppanin aloitteesta ja kaupungin kannalta epäedulliseen suuntaan. Tällä perusteella pikemminkin kaupunginhallitus on toiminut bona fide, ei sopijakumppani. Tältäkin osin kaupunginhallituksen perustelu on oikeudellisesti kestämätön.

On varsin yleinen käytäntö jopa alle 200 000 euron summissa, että ilman laillista perustetta maksetut summat aletaan periä takaisin. Useimmissa kaupungeissa perimiseen ryhdytään hyvän hallintotavan mukaisesti viivyttelemättä.

Esittämillään lukuisilla perusteilla kaupunginhallitus pyrkii poliittisin perustein välttämään laittomasti maksettujen rahojen perimistä takaisin venyttämällä sopimusoikeuden tulkintaa ad absurdum ja pitää yllä laitonta tilannetta, joka on aiheutunut oikeus- valtioperiaatteen rikkomisesta.

Haluan vielä alleviivata, että toimettomuus asiassa johtaa nykyisen kaupunginhallituksen ristiriitaan rikosoikeuden 40. luvun virkavelvollisuuksia koskevien pykälien kanssa. Oikeusharkinnassaan hallitus ei ole pohtinut tätä näkökohtaa.

Näillä perusteilla esitän, että kaupunginhallitus kumoaa päätöksensä korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittamisesta ja alkaa periä Pekka Kettuselle ilman laillista perustetta maksettuja erorahoja.

Jyväskylässä 24.8.2008

Jouni Vauhkonen
kaupunginvaltuutettu, vihreät

Tein oheisen valtuustoaloitteen saatuani tietää, että Jyväskylässä ei vielä ole aikeita kokeilla LEDiä katuvalaistuksessa:

Jyväskylä on tunnettu ”valon kaupunkina” ja täällä on myös perinteitä valaistuksen energiansäästöstä. Muutamat kaupungit kulkevat jo kuitenkin edellä uuden tekniikan kokeiluissa. Energiaa jopa 80-85 prosenttia vanhempaan tekniikkaan verrattuna säästävien LED-valaisimien käyttöä katuvalaistuksessa ovat kokeilleet esimerkiksi Salo ja Kerava. Kerava on toteuttanut kokeilun kaupungin omistaman energiayhtiön kanssa yhteistyössä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että myös Jyväskylän kaupunki kokeilee energiaa säästävien LED-lamppujen käyttöä katuvalaistuksessa.

25.6.2007

Jouni Vauhkonen
sekä vihreän valtuustoryhmän valtuutettuja ja varavaltuutettuja

Jyväskylän energiakeskustelussa savukaasupesurin rakentamista Rauha- lahden voimalan yhteyteen ovat ajaneet erityisesti Fortum Power and Heat Oy ja sitä tukevat tahot. Esitykset on tehty tavalla, jotka muodostuisivat kaupungin omistaman Jyväskylän Energia Oy:n ja sitä kautta kaupungin veronmaksajien kannalta kohtuuttomiksi.

Pesurin ympäristöhyödyt ovat kiistattomat, mutta taloudellisesti ratkaisu suosii Fortumia.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylän kaupunki esittää Jyväskylän ja Fortumin välisissä neuvotteluissa että Fortum Jyväskylän Energian- tuotanto Oy:n suurempana omistajana rakentaisi pesurin ja korvaisi JE:n menetykset täysimääräisesti. Tällainen kädenojennus loisi myös hyvää keskusteluilmapiiriä Jyväskylässä tehtävien
voimalaratkaisujen ympärille.

Kysymykseen ja kahteen jatkokysymykseeni vastaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen (sd).

Kysymykseni kokonaisuudessaan:

Ilmastonmuutoksesta on tullut suuri uhka maapallon elämälle ja ihmiskunnan hyvinvoinnille. Ilmastonmuutos eli kasvihuoneilmiön kiihtyminen aiheutuu kasvihuonekaasujen kuten hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin joutumisesta ilmakehään.

Ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasut syntyvät energian tuotannosta ja kulutuksesta, maankäytöstä, jätteistä, liikenteestä, teollisuudesta ja maataloudesta. Kunnat voivat hidastaa ilmastonmuutosta vähentämällä alueellaan syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, sillä kaikki päästöjä aiheuttavat toiminnot tehdään kunnissa ja kuntien rajojen sisäpuolella.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on teettänyt kaupungin ilmastostrategian yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Strategian tavoitteena on, että kasvihuonekaasupäästöjen taso Jyväskylässä on enintään vuoden 1990 tasolla keskimäärin vuosina 2008 – 2012, jolloin se vastaa Suomen kansallista tavoitetta. Lisäksi tavoitteena on vähentää päästöjä pitkällä aikavälillä. Strategian valmistumisen jälkeen tuli ilmi Jyväskylän Energia Oy:n voimalaitoshanke, joka pahimmillaan saattaa kaksinkertaistaa kaupungin kasvihuonekaasujen päästöt ja merkitä huomattavaa päästökaupparasitetta omistajalleen. Päästöjen lisäys johtuu polttoaineena käytettävän turpeen ilmakehään vapauttamien kasvihuonekaasujen haitallisista ilmastovaikutuksista, jotka hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on luonnontieteellisin perustein todennut jopa kivihiiltä pahemmiksi.

Tämän johdosta lautakunta on myös päivittänyt ohjelman sekä tarkastellut erilaisia vaihtoehtoja päästöjen vähentämiseksi, jos voimala rakennetaan.

Lautakunnan selvitys osoittaa, että tietyillä tekniikoilla ja käyttämällä turpeen sijasta uusiutuvia polttoaineita kuten puuta ja ruokohelpeä voimalan kasvihuonekaasujen päästöjä voidaan vähentää erittäin paljon ja jopa myydä päästöoikeuksia. Jotta tähän päästäisiin voimalan kattila ja muu laitteisto olisi valittava siten, että puun ja muun uusiutuvan energian osuus voidaan nostaa 90-100 prosenttiin.

Ilmastostrategiaa ei ole kuitenkaan saatettu valtuuston päätettäväksi tai edes tietoon, vaikka lautakunta päätti sen päivityksestä jo 20.12.2005

Kaupunginhallitus ei ole myöskään tuonut voimalan investointipäätöstä valtuustolle, vaikka esimerkiksi kaupunginjohtaja Markku Andersson näin ilmoitti puheessaan voimalan sijoituspaikkapäätöksen yhteydessä 14.11.2005: “Kaupunginvaltuusto tulee käsittelemään muun muassa rakentamispäätöksen ja rahoituspäätöksiä ja niin edelleen.”

1) Miksi kaupunginhallitus ei ole saattanut ilmastostrategiaa ja sen liitettä valtuuston päätettäväksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä strategian tuomiseksi valtuustolle?

Jyväskylässä 9.2.2007

Autojen yhteiskäytöllä (car sharing) tarkoitetaan järjestelmiä, joissa osallistujat voivat käyttää autoja omistamatta niitä. Autosta maksetaan käytön mukaan.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylän kaupunki ryhtyy edistämään autojen yhteiskäyttöä. Yksi yhteisauto korvaa Suomen luonnonsuojeluliiton arvion mukaan 5–12 yksityisautoa, ja osallistujien ajokilometrit vähenevät kolmanneksella. Samalla vähenevät ympäristöä ja terveyttä vahingoittavat päästöt, ruuhkat sekä parkkipaikkojen tarve.

Yhteiskäyttöjärjestelmiin kuuluu yli 70 000 ihmistä kymmenessä eri Euroopan maassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa. Yhteiskäyttöyrityksiä on maailmalla noin 200 yli 600 kaupungissa.Yhteiskäytön kärkimaassa Sveitsissä autoja voi ottaa käyttöön jo tuhannesta pisteestä.

Suomen toistaiseksi ainoa yhteiskäyttöorganisaatio on vuonna 1999 perustettu City Car Club. Yhtiön autoja voi varata internetistä tai soittamalla varauskeskukseen, ja niitä voi ottaa käyttöön jo yli sadasta pisteestä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Yritys toimii myös Tukholmassa ja Göteborgissa. On arvioitu, että yhteiskäyttö voisi laajeta Suomessa jopa 50 paikkakunnalle.

Palvelun tuottaminen sopii luontevasti yksityiselle yritykselle, mutta valtio ja kunnat voivat edistää yhteiskäyttöä monin tavoin. Kaupunki voi etsiä yhteiskäytön toteuttajaksi ulkopuolisen tahon tai lähteä uuteen yritykseen osakkaaksi.

Valtio ja kunnat voivat tukea autojen yhteiskäytön aloittamista siirtymällä itse palveluiden käyttäjiksi. Esitämme, että Jyväskylän kaupunki tutkii, kuinka moni kaupungin ja sen liikelaitosten ja yhtiöiden käytössä olevista ajoneuvoista voidaan siirtää yhteiskäyttöön ja voidaanko yhteiskäytöllä saada kaupungille lisätuloja tai säästöjä. Samassa yhteydessä voidaan selvittää yritysten, naapurikuntien ja valtion laitosten kiinnostus sekä yhteiskäytölle sopivat parkkipaikat ja niihin liittyvät alennukset sekä yhteiskäytön muut mahdollisuudet.

Yhteiskäyttöautoa voi käyttää sopivaksi katsomansa ajan aina tunnin asioinnista usean viikon lomamatkaan. Autoja voi varata ja ottaa käyttöön mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Käyttäjä maksaa kuukausimaksun lisäksi varatusta ajasta ja ajetuista kilometreistä. Runsaasta ja sesonkien ulkopuolisesta käytöstä saa alennuksia.

Keskivertoautoilijalle melkein 70 prosenttia auton kustannuksista on kiinteitä eli käytöstä riippumattomia. Kansainvälisten laskelmien mukaan yhteiskäyttö tulee kuluttajalle omaa autoa edullisemmaksi, jos ajokilometrejä kertyy vuodessa alle 12 000. Yhteiskäyttö-organisaatio huolehtii mm. autojen hankinnasta, rahoituskuluista, vakuutuksesta ja huollosta. Yhteisautoa käytetään tehokkaammin – yksityisautot seisovat tyhjän panttina jopa 23 h/vrk, yhteiskäyttöautot vain noin 8 h – joten kiinteät kustannukset jakaantuvat usealle henkilölle.

Kuluttaja hyötyy yhteiskäytön edullisuuden ja vaivattomuuden lisäksi siitä, että voi valita tilanteeseen sopivan kulkuneuvon pienestä kaupunkiautosta muuttoautoon. Autojen käyttöönotto ja palautus on yksinkertaista City Car Clubissa. Auto avataan ja suljetaan asiakkaan omalla matkapuhelimella.

Lisätietoja:
http://www.citycarclub.net/
http://www.sll.fi/toiminta/kestava/ekotehokkuus/et_kulutus/et_yhteisauto

Jyväskylän kaupunki voi osaltaan edistää ympäristöystävällisten autojen käyttöönottoa ja polttoaineiden paikallista valmistusta. Suomessa tällaisten ajoneuvojen verotus ei vielä tue biopolttoaineajoneuvojen lisääntymistä, mutta Euroopan Unionin säädösten vaatimukset tulevat niin tulevaisuudessa tekemään. Suomi on selvästi jälkijunassa biopolttoaineiden käyttöönotossa. Jos Euroopan Unionin aikataulutavoitteista aiotaan pitää kiinni, niin tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä myös paikallisesti.

Eräs paikallinen biopolttoaineilla tai sähköllä kulkevien ajoneuvojen suosimiskeino on vapauttaa ne pysäköintimaksuista. Ruotsissa juuri pysäköintimaksusta vapauttaminen on merkittävästi lisännyt hybridi-, etanoli-, bi- ja flexifuel-ajoneuvojen hankkimista. Tällaisia järjestelyjä on muun muassa Tukholman, Göteborgin ja Jönköpingin kaupungeissa. Luomalla taloudellisia houkuttimia siirtyä biopolttoaineiden käyttöön mahdollistetaan paikallisten hiilidioksidipäästöjen merkittävät vähennykset ja parhaimmassa tapauksessa luodaan uutta energialiiketoimintaa maakuntaan. Investoinnit uusiin järjestelmiin usein kompensoivat myös mahdolliset tulonmenetykset.

Me allekirjoittaneet ehdotamme, että Jyväskylään luodaan järjestelmä, jossa ympäristöystävälliset autot (hybridi-, etanoli-, bi- ja flexifuel-ajoneuvot) vapautetaan hakemuksesta pysäköintimaksuista. Vapautus voi olla määräaikainen ja se voi koskea esimerkiksi vain kadunvarsipysäköintiä tai myös kaikkea pysäköintiä parkkitalot mukaanlukien. Luvan voisi saada kalenterivuosittain ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan (esimerkiksi jyväskyläläiset 0 euroa, muut 5 euroa).

Ympäristöystävällisellä ajoneuvolla ei tarkoiteta tässä aloitteessa tavallista autoa, joka käyttää polttoaineena vähäisiä määriä biokomponenttia sisältävää bensiiniä tai dieseliä.

Jyväskylässä 10.4.2006

Me allekirjoittaneet esitämme, että Keski-Suomeen luodaan pitkän tähtäimen energiaomavaraisuutta tavoitteleva energiastrategia, jota aletaan myös toteuttaa aktiivisesti. Maakuntasuunnitelmassa on pitkän aikavälin tavoitteeksi asetettu ainoastaan se, että Keski-Suomesta kehittyy ”fossiilisista polttoaineista mahdollisimman vapaa maakunta”. Maakuntaohjelmassa mainitut, sinänsä oikeansuuntaiset toimet on asetettu tältä pohjalta. Harvoilla kunnilla on oma energiastrategia.

Teknologia ja resurssit mahdollistaisivat jopa yliomavaraisuuden. Strategiassa voitaisiin ottaa mallia Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntastrategian energiaosasta, jossa pyritään omavaraisuuteen.

Maakunnan täydellinen energiaomavaraisuus sekä liikennepolttoaineiden, sähkön ja lämmön suhteen ja mahdollinen yliomavaraisuus eli energian nettomyynti ovat sopivia perustavoitteita esimerkiksi vuodelle 2030.

Kriittisiä menestystekijöitä matkalla energiaomavaraisuuteen ovat muun muassa:

• Kaikkien mahdollisten uusiutuvien energiamuotojen resurssien tuntemus maakunnan ja kuntien tasolla
• Useiden liikenteen biopolttoaineiden tuotanto ja käyttöönotto, mukaanlukien selluteollisuuden, maatalouden ja yhdyskuntien jätteet
• Maatalouden jätteiden ja energiakasvien hyödyntäminen
• Käyttämättömien energiavarojen kilpailukyvyn kehittäminen ja teknologian kehittäminen
• CHP-rakennusasteen kasvattaminen – enemmän sähköä suhteessa lämpöön
• Pienempien CHP-yksiköiden käyttö
• Biokaasun tuotannon ja jakelun kehittäminen
• Mahdollisimman alhainen polttoaineiden käyttö pelkkään lämmöntuotantoon
• Biomassan käytön priorisointi energian kWh-arvon mukaisessa järjestyksessä eli ensisijaisesti pyritään käyttämään resursseja liikennepolttoaineiksi (aina, kun resurssi on siihen sopiva), toissijaisesti sähkön tuotantoon ja pelkkä lämmöntuotanto on viimeinen vaihtoehto
• Biomassalogistiikan kehittyminen
• Siirrytään lämpöyrittäjyydestä energiayrittäjyyteen, jossa yrittäjät tuottavat myös sähköä ja liikennepolttoaineita
• Tunnetaan teknologiat, joilla saavutetaan korkea hyötysuhde ja rakennusaste sekä alhaiset päästöt
• Osataan arvioida teknologian käytön sosioekonomiset ulkoisvaikutukset ja hyödyntää niitä markkinoinnissa sekä kunnan, maakunnan ja valtion takaisinkytkennässä
• Osataan tehdä markkina-, diffuusio-, YVA-, SVA- ja LCA-tutkimuksia ja tuottaa päätöksenteon työkaluja
• Energia-omavaraisuuden itseisarvo on sisäistetty päätöksenteon kaikilla tasoilla

Toimenpiteitä, joita tarvitaan varmistamaan strategian edistyminen ovat muun muassa:

• Tehokkaat UE-strategiat ja toteutus maakunnalle ja kunnille; niiden tiukka kytkentä jäte-, ympäristö-, työllisyys-, liikenne-, maatalous-, teollisuus- ja ilmastostrategioihin
• Maakunnan ja kuntien toteutettava rahallinen takaisinkytkentä UE-tuottajille ja -kuluttajille, jotka hyödyttävät maakuntaa ja kuntia jäte-, ympäristö-, työllisyys-, liikenne-, maatalous-, teollisuus- ja ilmastosektoreilla
• Maakunnan, kuntien ja muiden julkisen sektorin organisaatioiden on näytettävä esimerkkiä hankintapolitiikassaan eli hankittava vain UE-sähköä, -lämpöä ja -liiken-nepolttoaineita; pyrittävä yhteishankintoihin. Esim. pienten CHP-laitosten osalta tämä on merkittävin toimenpide.
• EU-toimenpiteet tukevat vahvasti maakunnan tavoitteita, kunhan ne toteutetaan maakunnassa etupainoisesti ja aggressiivisesti ja pyritään vaikuttamaan nopeaan kansalliseenkin toteutukseen
• Asiantuntijapalvelujen proaktiivinen tarjontajärjestelmä maakuntaan ja kuntiin, mm. asiantuntijarekisterin perustaminen ja työpajat poliittisten ja virkamiespäättäjien kanssa
• Imagonkohotuskampanja kaikkien toimenpiteiden tueksi, mm. mediastrategian laatiminen, gallupit, markkinointistrategiat, laatumerkinnät
• EU- ja kansallisen rahoituksen lisääminen edelleen yhteisprojektein
• Investointiesteen poistamiseen käytetään useita toimenpiteitä kuten leasing-järjestelmä, uudet lainajärjestelmät, (B)ESCO-toiminta
• Uuden teknologian laitteistohuollon varmistavat toimenpiteet
• Koulutuksen lisääminen ja monipuolistaminen, kohteena sekä nykyiset että tulevat asiantuntijat, maatilat, energiayrittäjät jne.

Energiastrategian yhteydessä on tärkeä tiedostaa, että tälläinen tavoitteenasettelu on yhdenmukainen monien EU:n strategioiden ja direktiivien kanssa. Esimerkiksi biopolttoaineiden osuus liikenteen energiankulutuksesta tulee direktiivin mukaan olla vähintään 5,75 prosenttia kaikissa jäsenmaissa jo vuonna 2010 ja osuutta tullaan jatkuvasti lisäämään. Rakennusasteen nostaminen on EU:n CHP-direktiivin mukaista. Peltokasvien energiakäyttö on EU:n Agenda-21:n maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistamista koskevan tavoitteen mukainen. Uusiutuvien monipuolinen lisääminen on EU:n uusiutuvien energialahteiden strategian, RES-E-direktiivin ja liikennestrategian mukainen. Biokaasun käyttö on kaatopaikkadirektiivin, jätteenpolttodirektiivin ja liikenteen biopolttoainedirektiivin mukaista.

Jouni Vauhkonen ym.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus julisti luovansa satatuhatta uutta työpaikkaa ja nostavansa työllisyysasteen 75 prosenttiin. Hallituskaudesta on kulunut noin puolet, mutta työttömyys ei ole juuri laskenut. Työllisyysaste oli joulukuussa 66,3 prosenttia. Veronalennuspolitiikka ei ole purrut työttömyyteen tai nostanut työllisyysastetta.

Hallitus näyttää nyt laittavan työllistämisen ongelmat vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevien kuntien kontolle. Työmarkkinatukea pohtinut työryhmä esitti äskettäin, että kunnille siirtyisi merkittävästi rahoitusvastuuta noin 60 000 pitkäaikaistyöttömän aktivoinnista ja toimeentulosta. Kuntaliitto on pitänyt työryhmän esitystä epärealistisena, sillä kunnilla ei ole tarjota riittävästi aktivointipaikkoja eikä valtio ole lisäämässä aktivoinnin rahoitusta riittävästi.

Ei voi olla oikein, että kunnat joutuvat valtion toimenpiteiden seurauksena vähentämään työntekijöitään, karsimaan palveluitaan ja samaan aikaan työllistämään kaikkein vaikeiten työllistettäviä.. Tämä johtaa kunnallisten palveluiden rapauttamiseen.

Erityisen pahasti hallituksen aikomat toimet rankaisevat niitä suuria kaupunkeja, jotka ovat hoitaneet asuntopolitiikkansa vastuullisesti. Esitetystä järjestelmästä koituu nimittäin huomattavia kustannuksia kunnille, jotka ovat järjestäneet asuntoja huono-osaisille, suuren työttömyysriskin alaisille ihmisille. Vastaavasti järjestelmä palkitsee itsekkäästi toimineita kuntia, jotka ovat pyrkineet valitsemaan alueelleen vain ns. hyviä veromaksajia.

Äskettäin kuntaministeri Hannes Manniselle jätetty esitys valtionosuusperusteiden uudistamisesta ei myöskään tuo kunnille lisää varoja. Nykyinen malli olisi turvannut kunnallisten palvelujen rahoituksen ja valtio-kunta -suhteen vakauden jopa esitettyä paremmin.

Tilanne vaatii mielestäni nykyistä voimallisempia suurten kaupunkien mielenilmauksia. Esitän, että Jyväskylän kaupunki ryhtyy järjestämään kymmenen suurimman kaupungin yhteistyötä hallituksen työllisyysohjelman esityksen torjumiseksi ja kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi.

Kuuden suurimman kaupungin yhteistyöstä on käytetty nimitystä ”sixpack”. Laajennettua kymmenen kaupungin yhteistyötä voitaisiin leikkisästi kutsua ”kymppikerhoksi”.

Lisätietoja:
Jouni Vauhkonen
050-363 8773