Osallistuin European Green Partyn kokoukseen Tallinnassa. Kuva: Raimo Oksala

Euroopan vihreän puolueen kokous vei Tallinnaan. Hyväksyimme talousohjelman otsikolla Green New Deal.

Pitkien kokouspäivien päälle vaihdoimme kuulumisia. Yksi kiinnos- tavimmista keskustelukumppaneista oli Saksan vihreiden pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyinen meppi Reinhardt Bütikofer.

Bütikoferista on tullut EGP:n kokouksia kiertävien suomalaisten vihreiden suosikki, koska hän on erittäin selväsanainen ja hyvin monessa samanlainen ”realo” kuin mekin. Kutsumme häntä lempinimellä ”Putikka”.

Reinhardt Bütikofer ja Suomen vihreät ovat löytäneet toisensa usein Euroopan vihreiden linjoja vedettäessä. Kuva: Raimo Oksala

Bütikofer ja belgialainen meppi Philippe Lamberts olivat pitkälti Green New Dealin taustalla. He kävivät erittäin hienon keskustelun ohjelmasta todella ison yleisön kanssa.

Philippe tuli politiikkaan yritysmaailmasta ja on Europarlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsen. Green New Dealia valmistelevaan työryhmään kuului muun muassa useita vihreitä ekonomisteja, joten paperi on osittain hyvin yksityiskohtainen.

Green New Deal ratkoo talousongelmia

Erityisesti jäi mieleen Philippen ja Reinhartin napakat vastaukset vaatimuksiin kirjoittaa Green New Dealiin pitkän tähtäimen utopia. Vaikka tällaisella pohdinnalla on sijansa, niin ainakaan Euroopan vihreät eivät halua sitoa tulevien sukupolvien käsiä sen suhteen, mitä heidän pitäisi valita. Sen sijaan pyrimme takaamaan heille mahdollisuuden valita tekemällä itse kestäviä ratkaisuja.

Bütikofer sanoi muun muassa, että mikään talousjärjestelmä saati mikään talousuudistus ei ole ongelmaton. Green New Dealin kantavana ajatuksena on, että sekä talous- että ilmastokriisi on syytä yrittää ratkaista yhdellä, koko yhteiskunnan läpäisevällä poliittisella ohjelmalla.

Kyse on sen myöntämisestä, että sekä talous- että ilmastokriisin ratkaisemiseen tarvitaan täysin uusia keinoja.

Itse jututin Putikkaa pitkään erilaisista suhtautumistavoista talouskasvuun ja sen kritiikkiin. Ei liene yllättävää, että hän piti hyvänä ratkaisuamme puhua elinkeinopoliittisessa ohjelmassamme ”vihreästä vauraudesta” (green prosperity) tavoitteena.

Elinkeinopoliittisen työryhmän sihteerinä olin keskeisesti vaikuttamassa tuon termin omaksumisessa. Työryhmämme puheenjohtajalle Ville Niinistölle kuuluu pitkälti kunnia tämän ohjelman innostavasta otteesta, isolta osalta sisällöstä ja erinomaisesta rakenteesta.

Villen lisäksi ohjelman sisältöön vaikutti iso porukka vihreitä elinkeinopolitiikasta kiinnostuneita aktiivejamme, joiden asiantuntemusta voi vain kiitellä.

Ruotsin vaalit ja Alexei

Kävin paljon keskusteluja eri maiden vihreiden kanssa. Ruotsalaisten kanssa keskustelin vaalituloksesta.

Poliittinen asetelma on jännittävä lahden takana. Vaa’ankielenä on periaatteessa äärioikeistolainen Sverigedemokraterna ja vähemmistö- hallitus joutuu tukeutumaan joko heihin tai vihreiden ja demareiden allianssiin.

Aleksei Kozlov on venäläisen Groza – Vihreä vaihtoehto -ympäristöliikkeen aktiivi ja entinen puheenjohtaja. Kuva: Raimo Oksala

Moikkasin myös Aleksei Kozlovia, Venäjän vihreiden entistä puheenjohtajaa ja erilaisten liikkeiden aktiivia. Olen näissä kokouksissa aina hyvin iloinen, kun näen Aleksein. Venäjällä ei ole helppo tehdä politiikkaa.

Tallinna hehkui syksyn väreissä

Tallinna olisi näyttänyt meille kauneimmat kasvonsa, mutta istuimme pitkät päivät kokouksissa. Ruska sai tuon muutenkin miellyttävän kaupungin hehkumaan syksyn tunnelmissa.

Kaupungilla ennätin pistäytyä kunnolla vasta viimeisenä kokouspäivänä. Lompsimme läpi vanhan kaupungin syömään afrikkalaiseen ravintolaan.

Valinta osoittautui erinomaiseksi onnistuneen matkan huipennukseksi. African Kitcheniä voi lämpimästi suositella, sillä ruoka oli yksi parhaimmista mitä on tullut suuhun laitettua. Ravintola löytyy osoitteesta Uus 32 eli aivan sataman läheltä.

Kuvia kokouksesta voi katsella täältä.

Vihreän liikkeen synty

Puoluetoimisto vietti virkistysillan katsomalla teatterikorkeakoulun esityksen Vihreän liikkeen synty. Menimme hieman jännittyneen uteliaana katsomaan. Poistuimme suu hymyssä.

Vihreän liikkeen synty sanoo olevansa esitys suomalaisen luontosuhteen historiasta. Minulle se näyttäytyi sekä katsauksena ja analyysinä teatterikorkeakoulun tekniikoista että luontokäsitysten politisoitumisesta aina siihen saakka, kun Vihreä liike kehittyi puolueeksi.

Näyttelijäntekniikkaa oli kehitelty oivaltavasti. Tekniikat avattiin katsojille vähän samaan tapaan kuin Pariisin Pompidou-keskuksessa on putket ulkoseinällä tekemässä hätkähdyttävän vaikutelman.

Lähes yhtä hätkähdyttävän hauskasti oli avattu se outo poliittinen maisema, jossa vihreä liike syntyi.

Esitys on Teatterikorkeakoulussa kolme vuotta toimineen Näyttelijäntaide ja nykyaika -tutkimushankkeen taiteellinen johtopäätös. Yhteiskunnallinen muutos näytetään erilaisten ruumiintekniikoiden historiana.

Ihmisruumiiseen liittyvät analogiat johtavat yleensä poliittisessa analyysissä metsän puolelle. Tällä kertaa idea toimi. Esitys teki mitä sen pitää: liikutti, hauskuutti ja auttoi oivaltamaan.

Vesi-insinöörit ovat nousseet ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun eturintamaan. Helteet kuivattavat vesireservejä, tai niihin kertyy myrkyllistä levää. Toisaalla vettä tulee liikaa ja nopeasti: sitä ei ehditä saada kiinni.
On opeteltava täysin uudet konstit, ja samalla vältettävä tulvien irrottamat myrkyt.

Euroopassa monien kaupunkien juomavesi otetaan isoista joista, joiden virtauma on hidastunut ja vesimäärät vähentyneet. Myrkyt kasautuvat, lupaehtoja on kiristettävä.

Hiilijalanjäljen rinnalle on ilmestynyt toinen olennainen askelmerkki, vesijalanjälki. Suomessa vettä riittää toistaiseksi, mutta vesijalanjälkeä on syytä tarkkailla.

Vesijalanjäljet nimittäin johtavat usein hiilijalanjäljille, joiden alkulähteillä lymyää ilmiö, jolle on annettu nimi ”virtuaalinen vesi”. Virtuaalista vettä palaa runsaasti, kun esimerkiksi syömme lihaa, käännämme lämpöä suuremmalle, napsautamme sähkölaitteen päälle tai käytämme öljytuotteita.

Niiden kaikkien tuotantoon kuluu valtavat määrät ihan oikeaa vettä, jota joku vähemmän viisas on keksinyt nimittää virtuaaliseksi. Uusiutuvista energioista maissietanolin vesijalanjälki on valtava.

Ilmastonmuutos lisää vedentuotantoon käytettyä energiamäärää. Vesi täytyy pumpata kauempaa, syvemmältä tai hoidella desalinaation eli suolanpoiston avulla. Suolanpoisto merivedestä on tullut koko ajan halvemmaksi, mutta prosessi vie paljon energiaa. Päijänne-tunnelista voi olla ylpeä: vesi tulee omalla paineellaan ja virrasta otetaan vielä sähköenergiaa talteen.

Maailman vesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti. Karkeasti ottaen paras juomavesi sijaitsee pohjoisessa, etelässä vedestä on jo nyt niukkuutta.

Kolme ja puoli miljardia ihmistä on vailla kunnollisia jätejärjestelmiä ja 900 miljoonalta puuttuu puhdas juomavesi. Neljännes makeasta vedestä sijaitsee USA:n ja Kanadan järvialueilla.

Elintarvikkeet kannattaa tuottaa siellä, missä on vettä valmiiksi. Peräkylien pakettipellot voivat nousta siis vielä arvoon arvaamattomaan.

Kannattaa opetella yhtälö: vesikriisi = energiakriisi = ilmastokriisi. Kun kuluttaa vähemmän – erityisesti lämmintä – vettä, käyttää vähemmän energiaa ja ratkaisee ilmastokriisiä. Noin 90 prosenttia veden kanssa läträtystä energiasta kuluu sen jälkeen, kun kuluttaja on laskenut sen hanasta käyttöönsä.

Monellako eurolla käytit vettä tänään? Itsestäänselvyyden hintaa ei juuri kukaan tiedä. Arvon tietää heti, jos yrittää olla ilman vettä edes päivän. Vesipalvelut toimitetaan noin puolella eurolla päivässä.

EU:n perustuslaista tehdyssä luonnoksessa on monta ongelmaa, joita on tiedotusvälineissä pidetty hyvin esillä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että luonnos myös puuttuu juuri niihin ongelmiin, joista unionionia on syytetty. Se selkiyttää unionin toimielinten suhteita ja tekee europarlamentista huomattavasti nykyistä merkittävämmän toimielimen. Aiemmin suljettujen ovien takana kokoontuneen ministerineuvoston kokoukset tulevat julkisiksi. Kansalaisaloite tekee mahdolliseksi tuoda päättäjien kaihtamia asioita unionin esityslistalle.

Kaikkiaan perustuslakiluonnosta voi pitää onnistuneena, vaikka se ei kenenkään mielestä varamasti ole täydellinen. Perustuslaki, mikäli se toteutuu konventin esittämässä muodossa, tekee unionista avoimemman ja demokraattisemman.

Mikään poliittinen järjestely ei kuitenkaan toimi, jos se ei saa kansalaisten luottamusta. Suomessa koko EU:ta mullistavasta sopimuksesta on keskusteltu tavattoman vähän. Kansalaisten tietoon on saatettu lähinnä se, ettei EU:lle pitäisi asetttaa presidenttiä.

Tämä on totta, sillä Eurooppa-neuvoston kiertävä puheenjohtajuus on ollut erittäin toimiva järjestely. Kukin maa on sanut olla vuorollaan Europan johtaja ja ja päässyt nostamaan esiin tärkeiksi kokemiaan asioita. Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja eli ns. presidentti poistaisi tämän tärkeän yhdistävän tekijän:Presidentti ei kuitenkaan olisi samalla tavalla merkittävä instituutio kuin Suomessa, jossa sen arvoa nostaa valinta suoralla kansanvaalilla. Siksi tähän seikkaan ei kannata juuttua, jos perustuslaki saadaan kasaan edes pääpiirteittäin nyt esitetyllä tavalla.

Suomen halliltusta on arvosteltu siitä, että se ei tee mistään asiasta kynnyskysymystä tulevassa hallitustenvälisessä kokouksessa. Hallitus on mielestäni aivan oikeassa, koska EU:ssa ei voi toimia vain jarruna. Perustuslakiluonnoksessa on niin paljon hyvää, että hallitustasolla se pitää voida hyväksyä tarvittaessa myös sellaisenaan.

Sen sijaan en voi olla ihmettelemättä, että Matti Vanhanen (kesk) pääministerinä on kääntänyt selkänsä kansanäänestykselle. On erittäin tärkeää saada ihmiset ymmärtämään perustuslain merkitys ja sisältö. Jos sitä ei ymmärretä, on vaikea nähdä myöskään EU:n merkitystä.
Paras tapa tuoda perustuslaki tutuksi ja hyväksytyksi on järjestää siitä kansanäänestys. EU:n perustuslaissa ei ole mitään hävetttävää ja sillä on lähes pelkästään myönteisiä asioita annettavana suomalaisille ja koko Euroopalle.

Erityisesti vasemmistoliittolaisten levittämistä perättömistä tiedoista huolimatta EU:ta ei tämän ehdotuksen mukaisesti militarisoida. Puheet puolustusytimistä tarkoittavat vain sitä, että unioni pyrkii osittain irtautumaan USA-vetoisesta NATO:sta ja luomaan omia turvallisuusratkaisuja. EU:lle ei kuitenkaan luoda omaa jättiläisarmeijaa USA:n tyyliin vaan organisaatio, joka pystyy puuttumaan Kosovon sodan kaltaisiin ja kokoisiin ongelmiin.

Jos näitä asioita ei käydä läpi esimerkiksi kansanäänestyksen kautta, ne jäävät monilta täysin ymmärtämättä ja myös EU jää vieraaksi. Ei ole mitään syytä pelätä perustuslain viemistä kansanäänestykseen. Paitsi tietysti se, että hallitus joka ei osaa selittää myönteistä asiaa ihmisille vaan yrittää toteuttaa vaivihkaa, ei ansaitse kiitosta ja tekee samalla epäilyttäväksi itse myönteisen asian.