Japanin ydinturma osoittaa, että vaikka ydinvoimaloiden riskit toteutuvat harvoin, ne eivät ole kadonneet. Toteutuessaan ne voivat olla valtavia.

Ydinvoima koskettaa myös keskisuomalaisia suuresti. Keskisuomalaisia edustava Mauri Pekkarinen sanoi vuosikymmeniä vastustavansa ydinvoimaa, mutta kertoi sen viime kesänä tsoukkailuksi. Hän esitteli kahden uuden uuden ydinvoimalan luvat eduskunnalle, joka valittavasti ne myönsi.

Tulevalla vaalikaudella on valittava aivan toinen suunta. Itse tavoittelen sellaista uutta Suomea, joka tähtää uusiutuvan energian lisäämiseen ja alkaa toteuttaa määrätietoisia toimia moniongelmaisesta ydinvoimasta luopumiseksi.

Kaksi vahvasti keskisuomalaisten omistamaa taloudellista yhteisöä on mukana Fennovoiman ydinvoimahankkeessa: Osuuskauppa Keskimaa ja Jyväskylän Energia Oy.

Meidän asiakasomistajien tulee nyt vaatia irrottautumista Fennovoiman hankkeesta. Esimerkiksi HOK-Elanto ei halunnut lähteä riskienergiaan mukaan. Keskimaan on syytä lähteä samalle tielle.

Jyväskylän asukkaista monikaan tuskin haluaa omistaa ydinvoimaa. Jyväskylän Energian kautta jokainen jyväskyläläinen omistaa.

JE:n pitää luopua myöskin osuudestaan Fennovoimassa. Emme tarvitse ydinvoiman riskejä Keski-Suomeen asti.

Uusiutuvan energian, energiatehokkuuden ja energiansäästön avulla voimme jo hyvin hoitaa energian saannin paljon pienemmillä riskeillä. Eikä tarvitse säilöä jätteitä tuhansia vuosia.

Tarja Cronberg ja minä keskustelimme paremmasta työelämästä.

Työelämää käsittelevä vaalitilaisuuteni sai Jyväskylässä mukavasti yleisöä. Café Vocaan ei olisi juuri enempää mahtunutkaan. Entinen pomoni Tarja Cronberg on todella karismaattinen tyyppi ja saimme hyvän keskustelun aikaan.

Paikalle oli tullut varsinkin erilaisia pätkätöiden tekijöitä, joiden mutkikkaisiin tilanteeseen Vihreiden esittämä perustulo olisi hyvä perälauta. Väkeä kiinnosti myös Tanskan sosiaaliturvajärjestelmä.

Tarjan perhe asuu Tanskassa, josta hän oli Jyväskyläänkin tullut. Tanskassa on paljon pienyrityksiä ja joustavat työmarkkinat ja samalla hyvä sosiaaliturva. Työttömäksi joutuminen ei ole samanlainen pieni katastrofi kuin Suomessa vaan uutta työtä löytyy.

Kävimme läpi myös maahanmuuttajien tilanteita. Kielikoulutusta olisi todella tarpeen lisätä. Se auttaisi monen maahanmuuttajan työllistymiseen. Tarja kertoi, että työkykymittauksissa maahanmuuttajat pärjäävät paremmin kuin kotimaiset työttömät.

Olin aikonut pitää palopuheen, jossa olisi käyty läpi viisi toimenpidettä, joilla työelämä paranisi. Vihreiden uuden työn mallilla tähdätään täystyöllisyyteen kasvattamalla niin työvoiman tarjontaa kuin sen kysyntää.

Uuden työn mallin viisi toimenpidettä ovat:
1) Perustulo
2) Yrittämiseen rohkaiseminen
3) Yhteiskunnalliset yritykset
4) Tasa-arvoisempi työelämä
5) Työhyvinvoinnin lisääminen

Nämäpä tuli jouhevasti keskusteltua läpi ihan muutenkin.

Vuosi elämästä

Pitkästä aikaa ennätin elokuviin sunnuntaina. “Vuosi elämästä” yllätti positiivisesti.

Se kuvaa ihmiselämän tyhjyyttä jännästi yhtä aikaa vähän samaan tyyliin kuin Woody Allenin kuvat ja Aki Kaurismäki. Joku sosiologi voisi sanoa, että tässä atomisoituneet yksilöt näytetään koko komeudessaan ja heikkouksineen.

Tavallaan kuva oli samaan aikaan erittäin kylmä ja julma, mutta lämminhenkinen. Vähän niin kuin vuosi kenen tahansa elämästä.

Reissussa

Kirjoitan tätäkin yöllä junassa, joka on yllätys-yllätys myöhässä. Perjantaina lähdin Iisalmeen valtuuskunnan kokoukseen tunnin myöhässä olevalla junalla.

Nyt palaan Tikkurilaan myös miltei tunnin myöhässä.

Lähikirjastot joutuvat virkamiesten silmätikuiksi taloudellisen taantuman aikoina. Viimeksi muutama vuosi sitten niitä yritettiin lakkauttaa. Tuolloin löytyi lopulta poliittinen tahto kirjastojen säilyttämiseksi. Nyt tuo tahto on syytä etsiä uudelleen. Meillä ei ole varaa hukata lähikirjastoja.

Nyt vaarassa ovat ainakin Keltinmäen, Kuokkalan ja Kypärämäen kirjastot. Kulttuurilautakunta on ajettu pakkorakoon.

Minusta ratkaisu kirjastojen säästämisestä tulee tehdä hallituksessa tai viimeistään valtuustossa. Lähiöistä on viety paljon palveluja. Lähikirjastot ovat viimeisiä, jotka on tavoitettavissa kävelymatkan päässä niin pienimmelle koululaisille kuin rollaattori-iän saavuttaneillekin.

Edelleenkään kaikilla ei ole autoa. Se tuppaa unohtumaan aivan liian usein.

Kaikkien yhteisenä tilana kirjasto ehkäisee syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Työttömille ne ovat tie lehtien ja täten ajankohtaisen tiedon maailmaan.

Lähiöihin on syytä jättää vapaata epäkaupallista tilaa. Elämä ei ole vain kuluttamista ja kotona television tuijottamista. Ostettu onni ei kestä – lainattu lukuelämys voi mullistaa koko elämän tai maailmankuvan.

Kirjastojen kautta rakennetaan Suomen tulevaisuus. Jos aiomme palauttaa Keski-Suomen kukoistukseen, Suomen Ateenan ei kannata hukata sivistyksensä sieluaan lyhytaikaisen säästämisen nimissä.

Mistä rahat? Epäilemättä taloudellinen tilanne on tiukka. Itse hakisin rahat pieninä summina useista kohteista eli ns. juustohöyläperiaatteella.

Jouni Vauhkonen
kaupunginvaltuutettu 2001-2008, vihreät
Jyväskylä/Vantaa

Lehti tulee maaseudulle klo 13 tienoilla, joten kaivoin todella hitaiden nettiyhteyksien takaa näköislehden. Toimittaja Johanna Mannila oli nimennyt minut kolumnissaan demariksi! Mahtoivat demarit yllättyä.

Laitoin oikaisun menemään, mutta Mannila oli nostanut aivan oikein tikun nokkaan Helsingin kantakaupungin surkean kierrätystilanteen. Jäte- huollosta vastaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, jonka varapuheenjohtajana toimin.

Kantakaupungin aluekeräyspisteiden tilanne on HSY:n hallituksella hyvin tiedossa ja varsinkin Vihreät ovat yrittäneet edistää ratkaisujen löytymistä. Asiasta on keskusteltu useissa nykyisen hallituksen kokouksissa sekä YTV:n aikana että tämän vuoden mittaan HSY:ssä.

Jos asia olisi HSY:n ratkaistavissa, niin kierrätys toimisi myös kantakaupungissakin. Meidän toimivaltamme ei kuitenkaan yllä siihen, että voisimme määrätä kierrätyspisteiden perustamisesta. Ne pitää aina tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin eri virastojen ja tietysti kiinteistöjen kanssa. Lainsäädäntö ja kaupunkikuva asettavat keräyspisteille kovia vaatimuksia ja ihan perustellusti.

Syksyllä keräystilanne kantakaupungissa onneksi hieman paranee. Eiranrantaan on tulossa aluekeräyspiste, jossa on myös metallinkeräys.

Kantakaupungista on kuitenkin vaikea löytää keräyspisteille ja niitä laajemmille Sortti-asemille paikkaa, koska alueen toiminnot on pitkälti vakiintuneet ja asutus tiheää. Väliaikaisenkin aluekeräyspisteen perustaminen on lukemattomien mutkien takana. Vihreät ovat sellaisia tai Sortti-asemia esittäneet kokeiltaviksi esimerkiksi Kyläsaaren ja Jätkäsaaren tilapäisille joutomaille.

Metallinkeräystä on pyritty tehostamaan kiertävien bussien avulla ja niihin tuli runsaasti tänäkin keväänä jätettä. Tätä täytyy pyrkiä lisäämään.

Muita käytännön ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi se, että kiinteistöt ryhtyvät omatoimisesti monipuolistamaan keräystä. Esimerkiksi oma asuinkiinteistöni Vantaan Kukkakedossa on järjestänyt todella kattavan lajittelun metallista, lasista, paperista, pahvista, biojätteistä ja sekajätteistä. Mannilan esittämä sekajätteen veron reipas nosto voisi olla hyvä kannustin tämän toiminnon leviämiseen.

Itse olen heittänyt ilmaan ajatuksen, että katujen varsilta raivattaisiin autoilta tilaa kierrätykselle. Idealle löytyi runsaasti vasta-argumentteja. Uskon, että pidemmällä tähtäimellä käytännöllisiä ratkaisuja ajatuksen toteutumiselle voidaan löytää.

Ampiainen pisti suuhun

Päivän 50 kilometrin pyörälenkki muodostui jännittäväksi. Ampiainen tuppautui neljännen kilometrin kohdalla suuhun, puraisi huulta ja poistui onneksi normaalilla sylkäisyllä.

Kirpaisi pahasti. Aloin jo kysellä kyypakkausta vastaantulevalta vanhemmalta herralta, mutta sitten kipu äkkiä katosi. Päätin jatkaa pyöräilyä Tervoon.

Matkalla suussa ilmeni jännittäviä tuntemuksia. Perillä ostin apteekista varmuuden vuoksi kyypakkauksen, vaikka huulessa näkyi vain pieni naarmu. Vielä kyypakkausta ei ole tarvinnut käyttää, joten taisin selvitä säikähdyksellä.

JJK:n matsissa

Alkuviikosta kävin Jyväskylässä. Ostin kämpille työtuolin ja notkuin kirppareilla. Kävin tukijoukkojen kanssa lounaalla miettimässä vaalikuvioita.

Illalla suuntasin Harjulle katsomaan JJK-Tampere United -jalkapallo-ottelua. Muutaman kerran on löytynyt aiemminkin vapaailta JJK:n ottelun aikaan, joten onnittelin itseäni hyvästä tuurista. Näitä on kiva käydä katsomassa. Helteinen katsomo oli tupaten täynnä.

Erittäin tasainen ottelu päättyi JJK:n tappioon 0-1. Illan merkittävin anti taisi olla, että maalivahti Janne Korhonen palasi joukkueen veräjänvartijaksi.

Väliajalla jututin kahta merkittävää kokoomusvaikuttajaa. Kaupungin- johtaja Markku Anderssoniin helle oli iskenyt niin, että mies punoitti kovasti. Hän ihmetteli keliä: kerrankin myös katsomossa tulee hiki.

Toinen kokoomuslainen tuttu oli entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Ikonen. Erkki tuli tunnetuksi sen kaupunginhallituksen pj:nä, joka myönsi laittomasti kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle 200 000 euron erorahan.

Erkki on entinen hävittäjälentäjä ja kyseinen kaupunginhallitus sai kansalta leikkisän nimityksen “sotilasjuntta”. Kaikki menettelytavat eivät tainneet olla ihan kaikkein kauneimpia. Muistan hyvin valtuuston kokouksen, jossa minua uhkailtiin oikeudenkäynnillä kun rohkenin epäillä erorahojen laillisuutta.

Hyväkuntoinen eläkeläinen oli laihtunut kovasti ja puuhaa ahkerasti Säynätsalon historian parissa. Vaikka poliittisesti olemme kovin kaukana toisistamme, niin tulen Erkin kanssa hyvin juttuun.

Ottelun päätyttyä jututin pitkästä aikaa Aimo Naukkarista. Viime vaaleissa Aimo palasi kunnallispolitiikkaan neljän vuoden tauon jälkeen. Aimo on OKL:n lehtori ja oikea opetusalan kosmopoliitti: hän on toiminut opetusalan kehitysyhteistyötehtävissä olen ollut Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa ja Tansaniassa.

Poislähtiessä moikkasin Mauri Pekkariselle. Hän oli sijoittunut strategisesti hyvin siten, että jokainen poislähtijä taatusti huomasi hänet. Mauri on taitava näyttäytyjä.

Perjantaina istuin arkkitehtien kanssa pohtimassa kaupunkikuvaa. Torstaina osallistuin Eurooppalaisen Keski-Suomen kevätkokoukseen ja vedin puheenjohtajana Kortepohjan asukasyhdistyksen kokouksen.

Kuuluin monta vuotta Eurooppalaisen Keski-Suomen hallitukseen, mutta pitkään aikaan en ole ennättänyt tämän puolivirallisen yhdistyksen toimintaan mukaan. Nyt kuitenkin ennätin.

EU:sta levitetään mitä kummallisimpia tarinoita. Tänäänkin sunnuntaina oli Keskisuomalaisessa juttu, että EU aikoo tehdä virpomisperinteen maksulliseksi. En vielä tältä istumalta siihen usko – taitaa olla aprillipila.

EU ja minä

EU:n menestyksestä on kenenkään vaikea ottaa kunniaa. Kotimaiset poliitikot ottavat mieluusti EU:n tuomat hyvät asiat omaksi kunniakseen ja huonot asiat pannaan EU:n viaksi.

Liityin Eurooppalaisen Suomen jäseneksi, koska monista puutteista huolimatta EU kuitenkin tuo rauhaa ja vakautta tälle mantereelle. Kun ongelmat nykyään ylittävät maiden rajat, niin vastauksia niihin voi hakea ainoastaan EU:n kaltaisten rajat ylittävien organisaatioiden kautta.

EU:n toimintaa tulisi toki järkevöittää. Sehän alkoi byrokraattiselta pohjalta, joten demokratisiointi eli parlamentin vallan lisääminen olisi äärimmäisen tärkeää.

Valitettavasti perussopimuksen prosessi seisoo Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksen jäljiltä. EU:n monet ikävät piirteet paranevat, jos perussopimusten viidakkoa saadaan raivattua.

Vuosikokouksiin meno tarkoittaa yleensä, että tulee valituksi luottamustehtäviin. Nytkin Tony Melville (sd) ehdotti minua Eurooppalaisen Keski-Suomen hallitukseen. Hieman harkittuani suostuin.

Tämä järjestö ei hirveästi vie aikaa. Haluan ilmaista siihen ja sen hallitukseen kuulumisella, että näen eurooppalaisen yhteistyön äärimmäisen tärkeänä.

Kortepohjan kuviot

Kortepohjan asukasyhdistys oli hommannut kevätkokoukseen kaupungin apulaisasemakaava-arkkitehti Leila Strömbergin puhumaan kaupungin- osan eri kaavoista. Kokous vetikin paikalle yli 20 asukasta.

Leila kertoi, ettei Kortepohjan keskustan kaavoitus ole juuri edennyt. Tilattu esisuunnitelma testastasi mielestäni suurimman mahdollisen rakentamismäärän, mutta kaupunki ei vie sitä eteenpäin. Onneksi.

Näin suunnitelmassa ainoana hyvänä piirteenä uuden liittymän kohdan Laajavuorentieltä Kortepohjaan.

Kokouksessa saivat kannatusta ajatukset keskustan senioriasumisesta ja mahdollisesta torista. Kortepohjalaiset ovat kaavojen suhteen olleet niin aktiivisia, että nyt kaupunki haluaa kytkeä asukkaat mukaan keskustan kehittämiseen: tulossa on asukkaiden työpaja, jossa ideoita kootaan. Ammattikorkeakoulun opiskelijat tekevät kyselyn.

Asukasyhdistyksen valitus Savelan kaavasta oli kaatunut Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Valitus tehtiin Savelaan aiotun uuden ison kaupan takia, mutta samalla se lykkäsi alueen kerrostalojen rakentamista. Kauppahan saattaa tuhota lähipalveluja laajalta alueelta.

Yritin aikoinaan kaupunginvaltuustossa erottaa kaupan tästä kaavasta, mutta valitettavasti muiden puolueiden ryhmäpuheenjohtajat eivät ymmärtäneet ollenkaan mistä oli kyse.

He halusivat juntata kaavan kokonaisuutena eteenpäin. Sen takia sitten iso kasa kerrostaloja lykkääntyi ainakin vuodella tai parilla. Yleensä muut puolueet kuuntelevat järkipuhetta, mutta juuri tuolloin “kolme suurta” olivat niin innoissaan yhteistyöstä että sillä kertaa puhe ei mennyt perillä.

Sain kunnian johtaa asukasyhdistyksen kokouksessa puhetta. Kieltäydyin hallitustehtävistä, sillä se olisi saattanut johtaa monissa tärkeissä Kortepohjan kysymyksissä jääviyteen kaupungin päätöksiä tehtäessä.

Valtuuston pöytäkirja ja Kompassin kello

Perjantai alkoi kaupunginvaltuuston pöytäkirjalla. Menin heti kahdeksalta tarkistamaan sen, koska minut oli maanantaina tehtävän valittu. Luin paperit tarkkaan, enkä löytänyt huomautettavaa ja jatkoin kokoukseen.

Aloitin vuoden alussa kaupunkikuvatoimikunnassa, joka koostuu lähinnä arkkitehdeistä ja minut valittiin sinne rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Toimikunta on lautakunnan alainen elin.

Tärkein asia listalla oli keskustan Tawastinkulma. Suunnitelmat näyttivät aika hyviltä.

Nostin Tawastin kulmaa käsiteltäessä esiin keskustan kello-ongelman ja heitin ratkaisuksi pari ideaa. Kompassi on monen kohtaamispaikka, mutta siitä puuttuu Kauppakadulle selkeästi näkyvä kello.

Uskoisin, että asia tämän jälkeen etenee – ei ehkä minun ideoitteni pohjalta mutta johonkin suuntaan.

“En tällä kertaa kommentoi”

Aikaisin lauantaina pomppasin junaan. Vihreän liiton valtuuskunta ja eduskuntaryhmä valmistelivat vastauksia hallitustunnustelija Matti Vanhasen esittämiin kysymyksiin.

Menomatkan juttelin Pipsa Wilhelmsin kanssa. Pipsa on jyväskyläläinen yrittäjä ja rakennus- ja ympäristölautakunnan varajäsen, kokoomuksen mandaatilla. Hän oli matkalla partioliikkeen asioilla.

Ruokailimme kokoustauolla kansanedustaja Jyrki Kasvin, hänen uuden avustajansa Petteri Nisulan ja vihreiden talouspäällikkö Antti Virmasalon kanssa Sanomatalon Namaskaarissa. Petteri on kotoisin Tikkakoskelta ja luonnollisesti hänen aiempi tehtävänsä, Merikukka Forsiuksen avustajana toimiminen, pyörähti keskusteluissamme.

Vihreiden kokous pidettiin suljetuin ovin. Hallitusneuvotteluissa täytyy edetä ja keskustella jossain määrin luottamuksellisesti, eikä kaikkea voi paukutella julkisuudessa.

Tämä tietysti harmitti toimittajia. Lähtiessä joudimme melkoiseen ryöpytykseen ja itsekin päädyin vastamaan klassisen “en kommentoi” Ylen Päivän Peilin toimittajalle.

Vastauksemme toki julkistetaan heti, kun se on luovutettu Vanhaselle eli maanantaina. Niissä tuskin on mitään uutta ja yllättävää, jos tuntee vihreiden tavoitteita yleensä.

Parhaat toimittajat, kuten entinen esimieheni Arto Astikainen Helsingin Sanomista, olivat myös arvanneet oleellisia kohtia.

Itse olen tällä sivulla jo arvioinut, että hallitusneuvotteluissa meidän asemamme määräytyy ihan sen mukaan halutaanko meidät mukaan vai ei. Jos meidät halutaan mukaan, niin tuleminen tehdään helpoksi tai ei ainakaan kovin vaikeaksi.

Puheenjohtajamme Tarja Cronberg tiivisti vihreiden tuntoja hyvin julkisessa puheessaan valtuuskunnassa.

Cronberg valtuuskunnassa: “Ei ekomerkiksi”

“Ulkoa päin meille on jo soviteltu hallituksen viikunanlehden tai ekomerkin rooleja. Selvää on, että siihen rooliin emme asetu. Voimme osallistua vain sellaiseen hallitukseen, jonka ohjelmaan voimme kokonaisuutena sitoutua”, Cronberg sanoi.

“Yksityiskohdissa joudumme varmasti tekemään kompromisseja, mutta niin varmaan muutkin.”

“Me edellytämme hallituskumppaneiltamme sitoutumista kunnian- himoiseen ilmastopolitiikkaan, perusturvan kehittämistä köyhyyttä vähentävään ja työnteon kannattavuutta parantavaan suuntaan sekä korkeatasoista ympäristön- ja luonnonsuojelua.”

Kokous kesti yhteensä viisi tuntia eli puhetta piisasi. Palasin kotiin junalla Tuija Mäkisen kanssa, joka toimii puoluehallituksen varajäsenä.

Paluumatkalla meitä viihdytti tamperelainen vihreä lääkäri ja valtuuskunnan jäsen Tuomas Sorto eli Zorro ja jyväskyläläisen vihreän opiskelijajärjestön Grönionin yksi kantava voima Antti-Jukka Huovila. Antti-Jukka tuli ViNOn eli Vihreiden opiskelijoiden ja nuorten kokouksesta.

Tuomiojärveen pudonneet

Kotona avovaimoni Helena kertoi, kuinka hän oli koiraamme Viiviä kävelyttäessään nähnyt kahden ihmisen vajoavan jäihin Tuomiojärvellä.

Hellu oli nopeasti juossut etsimään kännykällistä ihmistä ja soittanut hätäkeskukseen. Jäihin pudonneet olivat kuitenkin selvinneet omin voimin juuri ennenkuin pelastajat olivat saapuneet.

Sunnuntain Keskisuomalaisesta saimme lukea asiasta pienen uutisen.

Pekka Haavisto ja Jouni Vauhkonen:

Toiset raiteet Jyväskylästä etelään hallitusohjelmaan

- Keski-Suomi tarvitsee toiset raiteet Tampereen suuntaan. Nykyinen rata on jo niin täynnä, ettei liikennettä voi merkittävästi kasvattaa. Raidepari tulisikin sisällyttää tulevaan hallitusohjelmaan, vaativat vihreiden kansanedustajaehdokkaat Pekka Haavisto ja Jouni Vauhkonen.

Raideliikenne tulee ehdokkaiden mukaan yhä keskeisemmäksi tulevaisuudessa. Öljyn hinta ja päästövähennykset luovat nousupaineita maantieliikenteen kustannuksiin.

- Keski-Suomen yritysten kilpailukyvyn kannalta varautuminen tulevaisuuteen kehittämällä raideliikennettä onkin ensiarvoisen tärkeää, Vauhkonen huomautti.

- Toinen raidepari nopeuttaisi ja lisäisi myös henkilöliikenteen yhteyksiä. Vihreiden hallituskauden yksi keskeinen saavutus, Kerava-Lahti -oikorata osoittaa, että henkilöliikenteen tarjonta kasvattaa kysyntää yli tavoitteiden.

Kerava-Lahti -rata kasvatti Itä-Suomen henkilöliikennettä 20-30 prosenttia. Haavisto ja Vauhkonen vaativat samaa kilpailuetua myös Keski-Suomelle.

Pendolinot ovat Haaviston ja Vauhkosen mukaan rikkoutuneet ja myöhästelleet tänä talvena kohtuuttoman paljon. Liikenneministeri Susanna Huovinen (sd) ei ole onnistunut järjestämään Pendolino-liikennettä siten, että myöhästymiset olisivat vähentyneet. Uuden hallituksen liikenneministerin onkin paneuduttava raideliikenteen palveluvarmuuteen nykyistä paremmin.

Jyväskylässä puhunut Pekka Haavisto muistutti, että joukkoliikenteen ja raideliikenteen tukeminen on erittäin tärkeää taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

- Hyvät ja nopeat ratayhteydet vähentävät tarvetta yksityisautoiluun ja lentoliikenteen käyttöön, Haavisto muistutti.

Haavisto ehdottaa myös, että nykyisen itärajalla olevat rekkajonot saataisiin raiteelle.

- Meillä on hyvä raideverkko joka vie Pietariin, Moskovaan ja kaikkialle Venäjälle. Tavarakontit voitaisiin Suomen satamissa nostaa juniin, ja näin vältyttäisiin suurelta rekkarallilta Suomen halki Venäjälle. Se olisi myös ympäristön ja liikenneturvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto, Haavisto sanoi.

Lisätietoja

Jouni Vauhkonen
050-363 8773

Pekka Haavisto
040-5884720

Valtuusto hyväksyi vihreän ryhmän nimissä esittämäni ponsilausuman yksimielisesti. Muun muassa kansanedustaja Kalevi Olin kävi puhumassa aloitteeni puolesta. Puheeni kokonaisuudessaan kuului suunnilleen seuraavasti:

Arvoisat valtuutetut!

Kauppaketjut ovat viime vuosina investoineet runsaasti muualle kuin tänne keskustaan. Meidän on syytä iloita, että Keskimaa viimein satsaa myös kaupungin sydämeen ja vieläpä erinomaisella suunnitelmalla.

Hanke ja tämä kaava parantavat viime viikolla Suomen parhaaksi valittua kaupunkikeskustaa.

Ei kuitenkaan mitään niin hyvää, etteikö löytäisi parannettavaa.

Keskisuomalaisen haastattelussa palkintoraadin puheenjohtaja Matti Mare nosti haasteena esiin polkupyörien pysäköinnin paremman järjestämisen keskusta-alueella. Me pyöräilijät ja muut kävelykadun käyttäjät tiedämme, että pyörien pysäköinti on todellinen ongelma.

Kaupungin katu- ja puisto-osasto on painottanut samaa asiaa tämän kaavan yhteydessä esiin. Ja juuri näiden isojen ratkaisujen yhteydessä pitää tämä kasvava pyörien pysäköintiongelma ratkoa.

Jos pyöräilyn pysäköintiongelma tuntuu suurelta, niin on syytä muistaa että miltei jokainen pyörä vähentää parkkipaikan rakentamisen tarvetta. Jos 150 pyörää vie kymmenen parkkipaikkaa, niin ainakin sata parkkipaikkaa tarvitaan vähemmän. Sekä kaupunki että Keskimaa säästävät tässä huomattavia summia.

Arvoisat valtuutetut,

Rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajana olen onnistunut tuomaan pyöräpysäköinnin kaikkiin rakennuslupiin. Aiemmin niitä ei aina huomioitu – nyt ne noteerataan jokaisessa rakennusluvassa, joissa vähänkin on pyöräpysäköinnin tarvetta.

Varsinkin täällä keskustassa pyöräpysäköinti tulee kuitenkin ottaa huomioon jo kaavavaiheessa. Vihreä ryhmä esittääkin tämän kaavan yhteyteen ponsilausumaa, joka ei muuta eikä laajenna itse päätöstä:

”Hyväksyessään tämän kaavan valtuusto edellyttää, että polkupyörien pysäköinti kaava-alueella järjestetään keskustan kehitystä tukevalla tavalla.”

Tällä alleviivataan valtuuston tahtoa ja huolta pyöräpysäköinnistä sekä annetaan virkamiehille selkänojaa rakennuslupavaiheen neuvotteluja varten.

Vihreä ryhmä jättää tänään myös valtuustoaloitteen, jossa keskustan pyöräpysäköinnin järjestämiseen esitetään käytännön toimia.

Keskiviikon aamu kului aiempia blogikirjoituksia rakentaessa. Puoliltapäivin riensin liikenneturvallisuutta käsittelevään seminaariin, jossa ennätin kuunnella Tieliikelaitoksen edustajan Christel Kautalan asiansa perusteellisesti tuntevan esityksen.

Kautala painotti, että kohtaamisonnettomuudet taajaman ulkopuolella vievät 70 henkeä ja kevyenliikenteen onnettomuudet 60 henkilöä taajamissa. Jos autoille saataisiin 30-40 kilometrin vauhti taajamassa, niin uhrit eivät todennäköisesti kuole. Jo 50-60 kilometrin nopeus tappaa lähes varmasti.

Paljon olisi tehtävissä. Kautala muistutti, että nyt tarvittaisiin sisäistä paloa liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Hieman nolotti kaupungin virkamiesten yrmeät puheenvuorot. Sisäinen palo ei tosiaankaan roihunnut, mutta uskon vilpittömästi että ainakin jotkin käytännön ehdotuksista vielä toteutaan.

Päivystysvuoroni vihreiden kioskilla alkoi ja jouduin jättämään tämän erittäin mielenkiintoisen seminaarin. Paluumatkalla jätin kaupungintalolle valtuuston kokousten nauhat, joita olin edellisenä päivänä kuunnellut.

Esa Salokorpi vieraili

Olimme soitelleet valtuutettu Esa Salokorven (kok) kanssa parina päivänä. Yritämme vaatia Keljonlahden voimalan investointipäätöstä valtuustoon, kuten aiemmin on valtuustolle luvattu.

Ensimmäinen keino puuttua asiaan on se, että teimme oikaisuvaatimuksen kaupunginhallituksen voimalaa koskevaan päätökseen. Salokorpi pistäytyi kahvilla kioskilla ja pistin nimeni oikaisuvaatimukseen. Demareista lähtenyt Kauko Tuupainen tuli nimellään myös mukaan oikaisemaan.

Bush ja vaalityö

Jaoimme Sari Laineen kanssa ison kasan Vihreää Lankaa ja omatkin esitteet menivät äärimmäisen hyvin kaupaksi.

Vaalityötä auttoi itse USA:n presidentti George W. Bush, joka aamu-uutisten mukaan tähtää 20 prosentin vähennykseen maansa bensankulutuksessa. Vihreiden sanoma ilmastonmuutoksen torjunnasta alkaa pikkuhiljaa purra ja melko korkealla tasolla. Useampi juttuseura mainitsi Bushin puheen.

Hammaslääkäreiden vaatimukset

Torstain aamupäivä kului valmistautuessa perjantain luentoon. Saarnaan ulkomaalaisille opiskelijoille edustuksellisuuden ideoiden ja käytäntöjen historiasta Suomessa.

Olen pitänyt luennon useasti, mutta vielä löytyi paranneltavaa runsaasti. Kun oppii itse lisää, niin sanottava muuttuu koko ajan.

Iltapäivällä tapasin kirjastolla tohtorikolleegat Heino Nyyssösen ja Jari Hoffrénin. Varsinaisesti meillä oli Jarin kanssa töihin liittyvää asiaa, sillä suuri osa avoimen yliopiston valtio-opin tenteistä siirtyy häneltä minulle. Jari kertoi, millaiset käytännöt avoimessa yliopistossa on.

Torstai huipentui hammaslääkäreiden järjestämään vaalipaneeliin. Lapsena jouduin istumaan usein hammaslääkärin tuolissa, vaikka en syönyt karkkia ja tein kuten neuvottiin. Eipä siksi pelottanut tulla heidän tentattavakseen.

Opin paljon kaupungin hammashuollon palveluyksikön johtaja Paavo Luukkosen alustuksesta. Hän esitti erittäin hyviä käytännön keinoja hammaslääkinnän ongelmiin, joista suurin on tulevaisuudessa paheneva hammaslääkäripula.

Käytännön keinoista mielestäni paras oli Luukkosen esittämä Kuopion hammaslääkärikoulutuksen aloittaminen uudestaan. Se toisi lääkäreitä tänne maakuntiin.

Lääkäripulasta puhutaan paljon, mutta hammaslääkäreitä on vielä niukemmin, keskimäärin 13,2 prosenttia puuttuu ja Keski-Suomessa luku liikkuu 20 prosentin tienoilla. Tilanne pahenee lähivuosina, jos koulutusta ei lisätä reippaasti.

Itse esitin lääkäreille kysymyksen suuresta kansantaudista ientulehduksesta, jonka yhteydet mm. sydänsairauksiin on todettu. Mitä sille pitäisi tehdä? En saanut suoraa vastausta, mutta Luukkonen sanoi sen olevan elintasosairaus.

Avauspuheenvuorossani painotinkin, että kyse ei ole pelkästä suuhygieniasta vaan lyhyttä ja nopeaa mielihyvää tavoittelevasta työskentelytavasta ja elämäntyylistä.

Keskustelu oli monessa mielessä erinomainen, joskin tällaiseen tilaisuuteen hieman hampaaton. Hallituspuolueiden edustajat välttelivät selvästi vastuutaan. Yritin muistuttaa, että jos veroja alennetaan, niin hammashuoltoon riittää vähemmän rahaa.

Mainitaanpa kuitenkin mainiot osallistujamme, koska jokainen onnistui hyvin jossain puheenvuorossaan ja keskustelu sujui Eija Toiviaisen johdolla sutjakasti: Terhi Pulli (kok), Pauliina Takala (kesk), Asko Juuti (sd), Esa Ryynänen (kd), Vesa Välilä (vas), Seppo Kuoppala (skp) ja Kauko Tuupainen (pers., sit.).

Lisää tällaista, vaalien välilläkin!

Tekstissä saattaa olla joitain lieviä eroja verrattuna lopulliseen muotoiluun.

Kuntalain 89 § mukainen
OIKAISUVAATIMUS

Vaadimme kaupunginhallituksen 8.1.2007 tekemää päätöstä § 19 ”Keljonlahden voimalaitoksen suunnittelun jatkaminen” (Dnro 54/07) oikaistavaksi siten, että päätös tuodaan kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi.

Päätöstekstin mukaan ”Jyväskylän Energia Oy:n hallitus on 20.12.2006 päättänyt pyytää konserniohjeiden mukaisesti lupaa jatkaa Keljonlahden voimalaitoksen suunnittelua ja siihen liittyvien taloudellisten sitoumusten täyttämistä”. Jo tämän perusteella asiaa voidaan pitää selkeänä investointiasiana sekä myös ns. ylivuotisena asiana joka siis ajaltaan ulottuu yli hyväksytyn talousarvion kauden ja tämän vuoksi on selkeästi kaupunginhallituksen toimivallan ulkopuolella. Hallitus myönsi luvan tuomatta asiaa lainkaan kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi.

Ilmeisesti po. päätöksen perusteella kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen vastasi valtuutettu Esa Salokorven valtuustokysymykseen 15.1.2007, että hallitus ei ole tuomassa voimalan investointipäätöstä valtuuston käsittelyyn muutoin kuin mahdollisten takausten kautta.

Jyväskylän kaupungin konserniohjeen taloushallintoa koskevassa kuudennen pykälän yleisperiaatteissa todetaan seuraavasti:

”Tytäryhteisöt toteuttavat hyväksyttyä toiminta-ajatusta vuosittaisissa budjeteissaan. Merkittävistä strategisista hankkeista, investoinneista ja liiketoiminnan muutoksista päättää konsernihallinto (kaupunginvaltuusto tai kaupunginhallitus). Investointien ja niiden
rahoituksen suunnittelu valmistellaan kaupunginjohtajan antamien ohjeiden mukaisesti.”

Kyseinen voimalan investointipäätös on kaupungin suurin yksittäinen taloudellinen sitoumus. Konserniohjeen perusteella se kuuluu selkeästi valtuuston päätettäväksi ja hallitus on ylittänyt toimivaltansa, mikäli kyseisen päätöksen nojalla investoinnin tosiasiallinen toteuttaminen etenee.

Mikäli kaupunginhallitus on po. päätöksessä tehnyt investointipäätöksen, se on myös menetellyt kaupunginvaltuustolle aiemmin antamansa informaation vastaisesti.

Hyvään hallintotapaan kuuluu, että päätöksistä ilmenee niiden tosiasiallinen sisältö. Mikäli päätökseen sisältyy tosiasiassa Keljonlahden voimalan investoinnin hyväksyminen, se ei ilmene päätöksestä ja on näin ollen myös hyvän hallintotavan vastainen.

Näillä perusteilla vaadimme kaupunginhallituksen päätöksen perumista ja käsittelyssä olleen asian tuomista valtuuston käsittelyyn.

Jyväskylässä 24.1.2007

Esa Salokorpi
Jouni Vauhkonen
Kauko Tuupainen

JE ilmoitti aikovansa ottaa Pekonniemen pohjavedenottamon käyttöön.

Listalla on yleensä asioita niin paljon, että kokous vie usein kolme tuntia. Ensimmäistä kertaa selvisimme alle tunnissa.

Pekonniemen vesi

Pekonniemi sijaitsee Keljonlahdella lähellä tulevaa suurvoimalaa. Lautakunnan jäsen Ilkka Lilja (kd) on suuresti yrittänyt painostaa, että vedenottamo laitettaisiin käyttöön ja väittänyt, että sen vesi on puhdistunut erittäin myrkyllisestä trikloorieteenistä.

Lilja yrittänee näin kampittaa voimalaa, joka kylläkään ei ole tulossa pohjavesialueelle, kuten julkisuudessa on usein väitetty, vaan sen läheisyyteen.

Pekonniemen pohjavettä käytettiin pitkään, mutta EU:n kriteerit olivat kovemmat kuin Suomen omat ja nyt sitä ei saa käyttää. Pitoisuuksia on useaan otteeseen mitattu ja aluksi vesi on puhdasta. Pumpattaessa lisää raja-arvot ylittyvät moninkertaisesti. Lilja kieltäytyy uskomasta tätä.

Jyväskylän Energia mittautti jälleen kerran veden trikloorieteenin pitoisuudet. Jälleen kerran ne olivat aluksi matalia, mutta nousivat kolmin ja jopa lähes nelinkertaisesti sallittuihin arvoihin verrattuna. Vettä ei siis voi käyttää, ellei sitä puhdisteta, mikä on kallista.

JE ilmoitti kirjeessään, että se aikoo käyttää Pekonniemen vettä tulevan voimalan prosessivetenä. Näin tulee taloudellisesti mahdolliseksi veden puhdistaminen ja käyttö myös juomavetenä (Pekonniemen osuus koko kaupungin tarvitsemasta vesimäärästä olisi muistaakseni noin kuutisen prosenttia).

Asiasta on käyty keskustelua Keskisuomalaisen nettipalstalla.

Liito-orava saanee tontin

Palokan rajoilta mutta kaupungin puolelta löytyy Heinälammen alue, jonka metsissä viipottaa liito-orava. Liitsikka sai nyt oman tontin alueelle, jonka nimi kaavakartoissa tunnetaan nimellä Heinälampi III. Uusi rakennusalue sijaitsee Heinälammelle mentäessä tien oikealla puolella.

Kaavamuutos oli lausunnolla emmekä huomautelleet siitä. Aiempi kaava ei ollut lähtenyt liikkeelle, joten sitä muutettiin.

Myönsimme myös muutaman luvan, joista huomattavin on Metson valtava halli Rautpohjankadun varteen. Yhtiö tarvitsee uudet tilat paperikoneiden telojen valuun.

Autokemikaalien valvonnassa aukkoja

Ilmoitusasioista löytyi myös tieto, että kaupungin ympäristöosasto oli osallistunut autokemikaalien valvontaprojektiin kaupungin alueella. Kymmenessä paikassa tarkastettiin 51 erilaista autokemikaalia. Niistä peräti 28 ei ollut kemikaalirekisteri tuoterekisterissä. Niistä 23:sta, jotka löytyvät rekisteristä, 17 sisälsi puutteelliset merkinnät.

Ympäristöasioissa siis riittää petraamista. Ihan perustasolla.

Loistava lenkkeilykeli

Juoksulenkkini aikana satoi hieman. Se on paras lenkkeilykeli, koska happea on kuulemani mukaan eniten ilmassa.

Muuten päivä hurahti äkkiä vaaleihin liittyviin pikkuasioihin ja lautakunnan kokoukseen valmistautumiseen.