Mittariin tuli tosiaan 52 vuotta. Mutta äläpä turhaan lahjaostoksilla juokse.

Muistamisen voit toteuttaa myös lahjoittamalla sopivaksi katsomasi summan tätä kautta.

Varat menevät lyhentämättömänä vaalityöhöni. Tarkoituksena on muuttaa maailmaa muuttamalla vaalinumeroni 99 ensin eduskuntapaikaksi ja sitten poliittiseksi voimatyöksi Arkadianmäellä.

Tarja Cronberg ja minä keskustelimme paremmasta työelämästä.

Työelämää käsittelevä vaalitilaisuuteni sai Jyväskylässä mukavasti yleisöä. Café Vocaan ei olisi juuri enempää mahtunutkaan. Entinen pomoni Tarja Cronberg on todella karismaattinen tyyppi ja saimme hyvän keskustelun aikaan.

Paikalle oli tullut varsinkin erilaisia pätkätöiden tekijöitä, joiden mutkikkaisiin tilanteeseen Vihreiden esittämä perustulo olisi hyvä perälauta. Väkeä kiinnosti myös Tanskan sosiaaliturvajärjestelmä.

Tarjan perhe asuu Tanskassa, josta hän oli Jyväskyläänkin tullut. Tanskassa on paljon pienyrityksiä ja joustavat työmarkkinat ja samalla hyvä sosiaaliturva. Työttömäksi joutuminen ei ole samanlainen pieni katastrofi kuin Suomessa vaan uutta työtä löytyy.

Kävimme läpi myös maahanmuuttajien tilanteita. Kielikoulutusta olisi todella tarpeen lisätä. Se auttaisi monen maahanmuuttajan työllistymiseen. Tarja kertoi, että työkykymittauksissa maahanmuuttajat pärjäävät paremmin kuin kotimaiset työttömät.

Olin aikonut pitää palopuheen, jossa olisi käyty läpi viisi toimenpidettä, joilla työelämä paranisi. Vihreiden uuden työn mallilla tähdätään täystyöllisyyteen kasvattamalla niin työvoiman tarjontaa kuin sen kysyntää.

Uuden työn mallin viisi toimenpidettä ovat:
1) Perustulo
2) Yrittämiseen rohkaiseminen
3) Yhteiskunnalliset yritykset
4) Tasa-arvoisempi työelämä
5) Työhyvinvoinnin lisääminen

Nämäpä tuli jouhevasti keskusteltua läpi ihan muutenkin.

Vuosi elämästä

Pitkästä aikaa ennätin elokuviin sunnuntaina. “Vuosi elämästä” yllätti positiivisesti.

Se kuvaa ihmiselämän tyhjyyttä jännästi yhtä aikaa vähän samaan tyyliin kuin Woody Allenin kuvat ja Aki Kaurismäki. Joku sosiologi voisi sanoa, että tässä atomisoituneet yksilöt näytetään koko komeudessaan ja heikkouksineen.

Tavallaan kuva oli samaan aikaan erittäin kylmä ja julma, mutta lämminhenkinen. Vähän niin kuin vuosi kenen tahansa elämästä.

Reissussa

Kirjoitan tätäkin yöllä junassa, joka on yllätys-yllätys myöhässä. Perjantaina lähdin Iisalmeen valtuuskunnan kokoukseen tunnin myöhässä olevalla junalla.

Nyt palaan Tikkurilaan myös miltei tunnin myöhässä.

Lehti tulee maaseudulle klo 13 tienoilla, joten kaivoin todella hitaiden nettiyhteyksien takaa näköislehden. Toimittaja Johanna Mannila oli nimennyt minut kolumnissaan demariksi! Mahtoivat demarit yllättyä.

Laitoin oikaisun menemään, mutta Mannila oli nostanut aivan oikein tikun nokkaan Helsingin kantakaupungin surkean kierrätystilanteen. Jäte- huollosta vastaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, jonka varapuheenjohtajana toimin.

Kantakaupungin aluekeräyspisteiden tilanne on HSY:n hallituksella hyvin tiedossa ja varsinkin Vihreät ovat yrittäneet edistää ratkaisujen löytymistä. Asiasta on keskusteltu useissa nykyisen hallituksen kokouksissa sekä YTV:n aikana että tämän vuoden mittaan HSY:ssä.

Jos asia olisi HSY:n ratkaistavissa, niin kierrätys toimisi myös kantakaupungissakin. Meidän toimivaltamme ei kuitenkaan yllä siihen, että voisimme määrätä kierrätyspisteiden perustamisesta. Ne pitää aina tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin eri virastojen ja tietysti kiinteistöjen kanssa. Lainsäädäntö ja kaupunkikuva asettavat keräyspisteille kovia vaatimuksia ja ihan perustellusti.

Syksyllä keräystilanne kantakaupungissa onneksi hieman paranee. Eiranrantaan on tulossa aluekeräyspiste, jossa on myös metallinkeräys.

Kantakaupungista on kuitenkin vaikea löytää keräyspisteille ja niitä laajemmille Sortti-asemille paikkaa, koska alueen toiminnot on pitkälti vakiintuneet ja asutus tiheää. Väliaikaisenkin aluekeräyspisteen perustaminen on lukemattomien mutkien takana. Vihreät ovat sellaisia tai Sortti-asemia esittäneet kokeiltaviksi esimerkiksi Kyläsaaren ja Jätkäsaaren tilapäisille joutomaille.

Metallinkeräystä on pyritty tehostamaan kiertävien bussien avulla ja niihin tuli runsaasti tänäkin keväänä jätettä. Tätä täytyy pyrkiä lisäämään.

Muita käytännön ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi se, että kiinteistöt ryhtyvät omatoimisesti monipuolistamaan keräystä. Esimerkiksi oma asuinkiinteistöni Vantaan Kukkakedossa on järjestänyt todella kattavan lajittelun metallista, lasista, paperista, pahvista, biojätteistä ja sekajätteistä. Mannilan esittämä sekajätteen veron reipas nosto voisi olla hyvä kannustin tämän toiminnon leviämiseen.

Itse olen heittänyt ilmaan ajatuksen, että katujen varsilta raivattaisiin autoilta tilaa kierrätykselle. Idealle löytyi runsaasti vasta-argumentteja. Uskon, että pidemmällä tähtäimellä käytännöllisiä ratkaisuja ajatuksen toteutumiselle voidaan löytää.

Ampiainen pisti suuhun

Päivän 50 kilometrin pyörälenkki muodostui jännittäväksi. Ampiainen tuppautui neljännen kilometrin kohdalla suuhun, puraisi huulta ja poistui onneksi normaalilla sylkäisyllä.

Kirpaisi pahasti. Aloin jo kysellä kyypakkausta vastaantulevalta vanhemmalta herralta, mutta sitten kipu äkkiä katosi. Päätin jatkaa pyöräilyä Tervoon.

Matkalla suussa ilmeni jännittäviä tuntemuksia. Perillä ostin apteekista varmuuden vuoksi kyypakkauksen, vaikka huulessa näkyi vain pieni naarmu. Vielä kyypakkausta ei ole tarvinnut käyttää, joten taisin selvitä säikähdyksellä.

JJK:n matsissa

Alkuviikosta kävin Jyväskylässä. Ostin kämpille työtuolin ja notkuin kirppareilla. Kävin tukijoukkojen kanssa lounaalla miettimässä vaalikuvioita.

Illalla suuntasin Harjulle katsomaan JJK-Tampere United -jalkapallo-ottelua. Muutaman kerran on löytynyt aiemminkin vapaailta JJK:n ottelun aikaan, joten onnittelin itseäni hyvästä tuurista. Näitä on kiva käydä katsomassa. Helteinen katsomo oli tupaten täynnä.

Erittäin tasainen ottelu päättyi JJK:n tappioon 0-1. Illan merkittävin anti taisi olla, että maalivahti Janne Korhonen palasi joukkueen veräjänvartijaksi.

Väliajalla jututin kahta merkittävää kokoomusvaikuttajaa. Kaupungin- johtaja Markku Anderssoniin helle oli iskenyt niin, että mies punoitti kovasti. Hän ihmetteli keliä: kerrankin myös katsomossa tulee hiki.

Toinen kokoomuslainen tuttu oli entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Ikonen. Erkki tuli tunnetuksi sen kaupunginhallituksen pj:nä, joka myönsi laittomasti kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle 200 000 euron erorahan.

Erkki on entinen hävittäjälentäjä ja kyseinen kaupunginhallitus sai kansalta leikkisän nimityksen “sotilasjuntta”. Kaikki menettelytavat eivät tainneet olla ihan kaikkein kauneimpia. Muistan hyvin valtuuston kokouksen, jossa minua uhkailtiin oikeudenkäynnillä kun rohkenin epäillä erorahojen laillisuutta.

Hyväkuntoinen eläkeläinen oli laihtunut kovasti ja puuhaa ahkerasti Säynätsalon historian parissa. Vaikka poliittisesti olemme kovin kaukana toisistamme, niin tulen Erkin kanssa hyvin juttuun.

Ottelun päätyttyä jututin pitkästä aikaa Aimo Naukkarista. Viime vaaleissa Aimo palasi kunnallispolitiikkaan neljän vuoden tauon jälkeen. Aimo on OKL:n lehtori ja oikea opetusalan kosmopoliitti: hän on toiminut opetusalan kehitysyhteistyötehtävissä olen ollut Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa ja Tansaniassa.

Poislähtiessä moikkasin Mauri Pekkariselle. Hän oli sijoittunut strategisesti hyvin siten, että jokainen poislähtijä taatusti huomasi hänet. Mauri on taitava näyttäytyjä.

Parissa viikossa tuli kerättyjä muistoja kuudessa tilaisuudessa: Jämsän markkinoilla, Viitasaaren Wilma-päivillä, Häyrylänranta Bluesissa Konnevedellä, Korpilahden palvipäivillä, Hankasalmen Kihveli soikoon! -skiffletapahtumassa ja Keuruun markkinoilla.

Energiapolitiikkaa
Jämsän markkinoilla

Jämsän vihreät olivat pystyttäneet telttamme keskeiselle paikalle lähelle liikenneympyrää. Edellisenä päivänä eduskunta oli äänestänyt ydinvoimasta, joten energiapolitiikka oli tietysti keskusteluissa paljon esillä.

Vaikka oltiin paperipaikkakunnalla, niin moni toivoi lisää uusiutuvaa energiaa. Kävimme pitkän keskustelun erään oman tuulivoimalan haluavan maanviljelijän kanssa. Suosittelimme kylän yhteistä voimalaa.

Useampi kansalainen kyseli tuulivoimaloiden vaikutuksista lintuihin. Niiden väitetään tappavan runsaasti lintuja. Ehdokkaamme Ari Jäntti on tehnyt selvityksen tuulivoimaloiden lintuongelmista. Arin mukaan voimaloiden rakentamisesta kannattaa välttää harvinaisten petolintujen asuma-aluille.

Verrattuna esimerkiksi tieliikenteen tappamiin miljooniin lintuihin, tuulivoiman haitat ovat kuitenkin mitättömiä. Useimmat linnut oppivat elämään niiden kanssa.

Jämsän ehdokkaamme Mari Äikäs näytti rakentaneen jo laajan verkoston kotikaupunkiinsa. Teltallamme kävi myös runsaasti Saara Peutere-Heikan entisiä ja nykyisiä oppilaita.

Ostin mukaan puolenkymmentä purkkia savustettuja muikkuja.

Wilma-markkinat ja
Akateeminen Suur-Viitasaari-Seura

Viitasaaren rento tunnelma on aina suuresti miellyttänyt minua. Olen hieman ihmetellyt, ettei paikkakunnalla ole vihreää yhdistystä. Lehti-ilmoituksessa kuulutimmekin haluavamme keskustella aiheesta.

Muutama ihminen kävikin Wilma-markkinoilla esittämässä kiinnostusta, mutta vielä ei yhdistystä syntynyt. Perustaminen on kuitenkin monta askelta pidemmällä.

Muutama muiden puolueiden johtohenkilö kävi toivomassa (!) vihreiden perustavan yhdistyksen Viitasaarelle. Tämä osoittaa minusta poikkeuksellista henkistä vireyttä, jota ei monelta suuremmaltakaan paikkakunnalta tapaa.

Pääsin mukaan paikallislehden gallupiin. Lehti kyseli, mikä virkistää kuumana kesäpäivänä. Minulla oli varma vastaus: viileä mansikkamehu. Sitäpä ihmisille tarjoilin.

Ehdokkaamme Touko Aalto näytti olevan miltei paikkakunnan oma poika. Toukon avopuoliso on kotoisin Viitasaarelta ja Touko on osallistunut useamman Musiikin aika -tapahtuman järjestelyihin.

Suosittujen vihreiden ilmapallojen kaasu loppui. Touko puhalteli niitä vielä lapsille melkoisen määrän.

Rennon meiningin huipentumana pidän teekkarihenkistä Akateemista Suur-Viitasaari-Seuraa. Nuoret miehet olivat hommanneet torille kuorma-auton perälavan, laittaneet siihen iso pressun ja täyttäneet vedellä. Näytti olevan suosittu lasten uima-allas.

Häyrylänranta bluesissa
soi iskelmämusiikki

Keskisuomalaisista kesätapahtumista olen käynyt todennäköisesti eniten Häyrylänranta bluesissa. Mikko Kuustosen isännöimä rento aikuisfestari on lähellä sekä Jyväskylää että kesäpaikkaamme Suonenjoella. Usein olen pistäytynyt Häyrylänrannassa matkalla jompaan kumpaan.

Bluesissa olimme piknikillä ehdokkaamme Paloma Hannosen ja hänen kampanjapäällikkönsä Ilona Toivaisen kanssa. Emme varsinaisesti kampanjoineet, mutta muutama ihminen kävi silti jututtamassa. Paikallislehti kävi kyselemässä suhdettamme Härylänranta bluesiin ja otti kuvia.

Paloma esitteli tyylikkään kampanjakorttinsa: mustavalkeasta heinikkokuvasta löysimme viidakkoa, suomalaista iskelmää ja vanhojen elokuvien tunnelmaa.

Musiikillinen anti oli melko kaukana bluesista tai omista suosikeistani, mutta väliäkö hällä: Lenni Kalle Taipaleen Grooving Jazz, Mikko Kuustonen, Paula Koivuniemi ja Maija Vilkkumaa. Paula näytti uppoavan parhaiten tähän porukkaan.

Kivaan tapahtumaan tulee aina uudestaan. Monella oli jo todella hyvinvarustetut piknikvälineet. Häyrylänrannan kävijät ovat selvästi entisiä festarikulkijoita, jotka ottavat nyt elämänsä toista festarikierrosta.

Toivon kovasti, ettei Häyrylänranta kasva enää. Se alkaa olla jo pikkutapahtuman äärirajoilla ja tunnelma katoaa helposti. Kuulin jälkikäteen, että Häyrylänrannassa oli noin 3500 ihmistä.

Korpilahden palvipäiviltä
aurajuustolohta (herkkua!)

Bluesista jatkoimme seuraavana päivänä Paloman kotikonnuille Korpilahden satamaan palvipäiville. Teltalla pistäytyi paljon Paloman tuttuja ja vihreiden symppaajia.

Jututin pitkään Korpilahden valtuutettuamme Marja Komppaa, joka myi hunajaa omalta teltaltaan. Hänellä on luomutila ja sitä saa lähiseudun kaupoista. Marja on muuten Jyväskylän valtuuston ainoa jäsen, joka kuuluu maataloustuottajien järjestöön (MTK).

Marja oli yksi keskeisimpiä henkilöitä Korpilahden ja Jyväskylän liitoksessa. Nopean liittymisen ansiosta talouskriisiin ajautuneen Korpilahden alueelle satsattiin miljoonia euroja liitosrahoja. Korpilahden liitos avasi myös tilaisuuden maalaiskunnan liitokselle, joten Marjaa voi pitää uuden Jyväskylän yhtenä keskeisenä kätilönä.

Luottamusta ja arvostusta on kertynyt runsaasti. Marjasta tuli viime kunnallisvaalien jälkeen Jyväskylän valtuuston varapuheenjohtaja.

Korpilahden kirpparilta tarttui mukaan pieni kattila. Ostin myös ison möhkäleen aurajuustolohta. Sitä valmistaa palokkainen toiminimi Martinmäki. Makuelämys oli niin hieno, että ostin toisen möhkäleen myöhemmin Keuruun markkinoilta. Suosittelen!

Tällaisia palvelualojen yrityksiä tarvitsemme lisää. Martinmäki on onnistunut tekemään kalasta uuden herkullisen tuotteen, joka parantaa elämän laatua. Vihreiden yrittäjäpolitiikka ja tuleva eduskuntatyöni tähtää näiden yritysten luomiseen.

Kihveli soikoon!
ja junayhteydet

Telttailimme Ari Jäntin ja Elina Sillanpään kanssa Hankasalmen asemakylällä järjestettävään Kihveli soikoon! -tapahtumassa. Päivä oli todella kuuma: monet ottivat pelkkää vettä, vaikka tarjolla olisi ollut edellispäivänä keittyä mansikkamehua.

Musiikilliselta puolelta Kihvelistä jäi mieleen keski-ikäistä naisenergiaa uhkunut Tulevat anopit. Skiffle-musiikissa on usein halvoista ja yleisistä rakennusaineista rakennettavia soittimia ja alan tunnetuin edustaja Suomessa on hankasalmelainen Werner Bros.

Olen käynyt tapahtumassa muutaman kerran ja enemmänkin myyjiä ja väkeä on joskus ollut. Kunnanjohtaja Matti Mäkinen kertoi, että myyjäpuolta on rajattu aitoihin käsityöläisiin. Tämä on mielestäni hyvä strategia. Kesätapahtumat alkavat helposti muistuttaa toisiaan.

Matti oli tullut poikansa Väinön kanssa junalla. Moni paikkakuntalainen kävi toivomassa parempia paikallisjunayhteyksiä ja halvempia lippuja. VR:n kanssa olen asiasta usein jutellut, mutta ilmeisesti ainut keino edistää asia on kilpailun avaaminen näille ns. hiljaisille rataosuuksille.

Poliittiset yhteistyökumppanimme suuret puolueet eivät myöskään ole ymmärtäneet rautateiden merkitystä. Tulevaan hallitusohjelmaan pitää saada selkeät kirjaukset mittavista satsauksista rautateihin. Ruotsissa asian suhteen on tehty suuria muutoksia, sikäläisten vihreiden vaatimuksesta.

Hankasalmella törmäsi myös moneen kesäasukkaaseen pääkaupunkiseudulta. Kihveliin tullaan kuulemma joka vuosi ja miltei koko suku tulee. Väkeä oli ainakin Vantaalta, Tuusulasta, Helsingistä ja Järvenpäästä.

Kaksi tuttua toimittajaa näkyi katukuvassa. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola ilmestyi Kihvelitoimiston jonoon taakseni. Häneen tutustuin aikoinaan kesätöissä Helsingin Sanomissa.

Pekka oli menossa perheineen lastenkonserttiin ja haki varaamansa liput. Itse ostin toimistolta Kihveli-lippiksen, koska omani unohtui huoltoasemalle.

STT:n poliittinen toimittaja Timo Sipilä ilmestyi yllättäen tarkkailemaan kampanjointiamme. Timon tunnen opiskeluajoilta Tampereelta. Timon puoliso Kirsi Lajunen toimi pitkään Kihvelin toiminnanjohtajana, mikä toi heidät jälleen kerran tuttuun tapahtumaan.

Kihvelin rennosta ja vapaasta tunnelmasta yksi kuvaava esimerkki oli, että muutama ihminen kävi kehumassa Vihreiden tiukkaa suhtautumista Pride-iskuun ja erityisesti kristillisten poliitikkojen hölmöihin kantoihin. Ehdokkaamme ovat Keskisuomalaisen palstoilla ahkerasti tuominneet valtuutettu Asmo Maanselän (krist) iskun uhreja syyllistävän kirjoituksen. Olen ylpeä ehdokaskavereistani.

Olen myös todella huolissani, että kristilliset alkavat käydä sananvapauden kimppuun natsisympatiseeraajien väkivaltaisen iskun avulla. Se tie vie helvettiin.

Helsingin Sanomien toimittaja Hanna Kaarto kirjoitti asiasta erittäin osuvasti (18.7.2010) kolumnissaan “Sananvapauskortin käyttö on helppoa”. Kristillisten puheenjohtajan Päivi Räsäsen kommentit loukkaavat kaikkia niitä, joiden sananvapautta oikeasti uhataan ja joita vainotaan.

Ensi vuonna yritän osallistua itsekin Pride-kulkueeseen ja liityn syksyllä Setan jäseneksi. Kehotan kaikkia sananvapauden puolustajia tekemään samoin.

Keuruun markkinat
- kokoomuksen kampanjaa?

Keuruun markkinoilla tutustuin paikalliseen Vihreään valtuutettuun Jouko Pihlaiseen. Jouko osoittautui rauhalliseksi luontoihmiseksi, joka tuntui tuntevan puolet vastaantulijoista. Jouko on yksi Keuruun luontoiltojen vetäjistä.

Olimme ilman telttaa liikkeellä Touko Aallon ja Ari Jäntin kanssa. Kampanjoinnin tapoja on hyvä vaihdella ja tällaisesta isosta tapahtumasta saa myös paremman kuvan, kun ei seiso aina teltalla.

Muut puolueet olivat myös hyvin esillä, varsinkin kokoomus. Tapahtumaohjelmasta jäi jopa sellainen vaikutelma, että se oli valjastettu kokoomuksen ehdokkaiden esittelyyn. Toivottavasti hyvä tapahtuma ei kärsi tästä.

Keskustan teltalla jututin muuramelaista Pauliina Takalaa. Kansanedustaja Lauri Oinosta täytyi kätellä vasemmalla kädellä, sillä Lauri oli loukannut oikean käden sormensa pahasti. Perussuomalaisten teltalla moikkasin Jyväskylästä tuttua Jorma Uskia. Oinosen ja Uskin kanssa en ole monestakaan asiasta samaa mieltä, mutta tulen herrojen kanssa hyvin toimeen. Demareita en tuntenut ennestään, mutta kävin kättelemässä.

Jumahdimme pitkäksi aikaa Keuruun kaupungin esittelytilaan, jossa oli lähiseutujenkin asiaa. Multian kaksi tarmokasta vihreää yrittäjää tuli tutuksi: Marjut Rautiainen pitää kunnassa matkailuyritys Metsolan Kartanoa ja Reetta Kunelius Kalevantuli -kynttiläpajaa.

Molemmat yritykset ovat juuri sellaista palvelutuotantoa, joiden avulla luodaan Suomeen uutta työtä ja jälkiteollista yhteiskuntaa. Yksi kampanjani keskeisistä teemoista on palvelualojen kehittäminen. Ostin Reetalta hienon vihreän soijakynttilän.

Keuruun kaavoitusjohtaja Timo Määttä esitteli kaupungin kaavoitustilannetta. Kaupunki on hyvin oikeaoppisesti saanut pidettyä keskustan tiiviinä pakettina, eivätkä kaupat ole päässeet karkaamaan reunoille. Tämä pitää kaupungin keskustan elävänä.

Keuruun tulevaisuuden ratkaisee varmasti rautatie, kun öljyn hinta jatkaa nousuaan. Määttä kertoi, että toiveena olisi saada tiivis rautatieyhteys Jyväskylään. Tämä edistyisi todennäköisesti, jos tulevassa hallitusohjelmassa saataisiin määrätietoisesti liikennepolitiikan painotukset rautateihin.

Kävimme juomassa Sotilaskodin munkkikahvit (itse tosin juon teetä). Söin jälleen muikkuaterian.

Lopetimme reissun Dannyn konserttiin. Nahkapuku ei varmasti ollut hyvä valinta esiintymisasuksi sillä helteellä, varsinkin kun iso-D oli äskettäin saanut sydänkohtauksen. Laulu sujui entiseen malliin, mutta esiintyminen oli rauhallista, erittäin rauhallista…

Lomaa on vielä pari viikkoa. Syksy näyttää erittäin kiivastahtiselta. Nyt uimaan!

Pääsiäisenä ennätin käydä elokuvissa katsomassa Gabriel García Márquezin romaaniin perustuvan elokuvan Rakkautta koleran aikaan.

Taustavaikuttajan työ on sopinut minulle hyvin. Se muistuttaa toimittajan ja tutkijan tehtäviä, mutta hieman olen kaivannut julkisten puheiden pitämistä.

Onneksi suunnilleen kerran kuukaudessa pääsee Jyväskylän kaupun- ginvaltuustossa palopuheen tuntumaan.

Eduskunnan kohut

Pyörähdän eduskunnassa useamman kerran viikossa. Talon ympärillä käyvä keskustelu on saanut mielestäni täysin väärän suunnan.

Useimmat kansanedustajat ja monet heidän avustajansakin tekevät tolkuttoman pitkää päivää ja viikonloput, lomat päälle. “Työ” ei tarkoita heille vain eduskunnassa istuttuja kokouksia vaan myös viikoloppujen kiertämistä pitkin maakuntian.

Yllättävää kyllä, useimmat heistä ovat myös aika tavallisia inhimillisiä ihmisiä.

Kuten tiedämme, tavallisilla ihmisiällä on heikkouksia. Ja kenen tahansa heikkous nostettuna iltapäivälehden lööppiin saa tuotteen kaupaksi.

Edesmennyt politiikan tutkija Jukka Kanerva nimitti tätä termillä “julkiseksi intiimiys”. J. Kanervan aikaan julkisuudelle avattiin vaatekaappi, I. Kanervan näytetään mitä on ollut kännykänkuoren alla.

Alan olla pikkuhiljaa pääministerin kanssa samaa mieltä, että jonkinlaista rajaa yksityiselämään suuntaan pitäisi alkaa vetää.

Eduskunta kaipaisi myös jonkinlaista “otetaan hieman rennommin” -kampanjaa. En tarkoita, että kalapuikko- tai muiden viiksien takaa enää alettaisiin taas suoltaa “hauskoja” juttuja naisavustajille vaan joku mikkoalatalomainen tekopirteyskin saattaisi olla puurtajien parissa voimaannuttava kokemus.

Muistetaanpa, että kansa on eduskunta jättiläismäisenä suuren- noksena. Jos diakuvaan laitetaan kovasti rajausta, se menettää merkityksensä katsomiskokemuksena: samoin käy eduskunnalle, jos jokaisen edustajan selkäytimen viereen työnnetään kokoomuslainen rautakanki – sen edustaa huonosti edustettaviaan.

Hiihtoa ja Rakkautta koleran aikaan

Työ on pitänyt sen verran liikkeessä, että katsoimme parhaaksi pysyä pääsiäisenä kotona Jyväskylässä. Loistavat hiihtokelit houkuttelivat Tuomiojärven jäälle kahtena päivänä.

Harmittavasti latua eivät kunnat olleet tänä vuonna saaneet aikaiseksi. Järveä kiersi kuitenkin kohtalaisen hyvä reitti, hiihtäjien tekemä. Kuntoloman huipensi lenkki kaverini Jarkon kanssa.

Ainoa huvitus, jota olen ennättänyt kokousten lomaan laittaa, ovat olleet elokuvat. Työantaja, kiitos, tukee nyt tätä pitkäaikaista harrastustani. Opiskeluaikoina saatoin katsoa neljäkin elokuvaa päivässä – nyt samaan pääsee suunnilleen kuukaudessa.

Avopuolison kanssa otimme pääsiäissunnuntaiksi liput Rakkautta koleran aikaan. Täytyy myöntää, että elokuvalle pisteitä antaneet (kolme tähteä) ovat olleet oikeassa. Márquezin kirja on saanut amerikkalaisen romanttisen hömpän piirteitä, kun tulkinta olisi tarvinnut almodovarilaista irrottelevaa lihaisuutta.

Tyhjähkö katsomo ei kuitenkaan ollut täysin oikeutettu. Teoksen päähenkilöt edustavat jonkinlaista nykynaisen ja -miehen ideaalityyppiä: Romanttisesta sähköttäjästä tulee loputtoman sääliseksin kautta kaiken kokenut naistenmies ja hän menestyy loistavasti elämässään. Tyyppi on siis mitä ilmeisimmin latinalaisen Amerikan Hyvä Veli, (lehtitietojen perusteella) ilkkakanerva.

Hänen loputtoman rakkautensa kohde ottaakin puolisokseen seksikkään lääkärin ja toteuttaa täydellisen naisen ideaalin. Sähköttäjä-toimitusjohtajan syliin hän suostuu nopsasti jo yli 50 vuoden vonkauksen jälkeen.

Joku saattaisi kysyä, että tällaisiin ideaalityyppeihinkö hyvin monen naiseus tai miehisyys nykyään perustuu? Ja mitä ihmeen tolkkua siinä on? Vai onko siinä sittenkin enemmän tolkkua kuin, että pian saamme Hymy-lehdestä lukea Ilkka Kanervan henkilökohtaisia leperröksiä?

En ole tänäkään vuonna ollut kovin kiltti. Politiikassa ei pärjää, jos uskoo liikaa joulupukkeihin tai mauripekkarisiin. Vihreä poliitikko ei voi antaa lahjoja kuin sinä, mutta paljon saamme tehdä yhteistyötä monenlaisten tonttujen kanssa.

Älä siis sinäkään pidä kiirettä lahjojeni kanssa, en paljon piittaa roinasta. Yritän varata jouluna aikaa lähipiirille ja itselleni.

Mutta jos jotain uskaltaa toivoa, niin tule maaliskuussa ja tuo paljon ekologisesti kestäviä ääniä eduskuntavaaleissa.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta sinulle ja kaikille näiden sivujen lukijoille

Toivottaa Jouni