Mittariin tuli tosiaan 52 vuotta. Mutta äläpä turhaan lahjaostoksilla juokse.

Muistamisen voit toteuttaa myös lahjoittamalla sopivaksi katsomasi summan tätä kautta.

Varat menevät lyhentämättömänä vaalityöhöni. Tarkoituksena on muuttaa maailmaa muuttamalla vaalinumeroni 99 ensin eduskuntapaikaksi ja sitten poliittiseksi voimatyöksi Arkadianmäellä.

Tarja Cronberg ja minä keskustelimme paremmasta työelämästä.

Työelämää käsittelevä vaalitilaisuuteni sai Jyväskylässä mukavasti yleisöä. Café Vocaan ei olisi juuri enempää mahtunutkaan. Entinen pomoni Tarja Cronberg on todella karismaattinen tyyppi ja saimme hyvän keskustelun aikaan.

Paikalle oli tullut varsinkin erilaisia pätkätöiden tekijöitä, joiden mutkikkaisiin tilanteeseen Vihreiden esittämä perustulo olisi hyvä perälauta. Väkeä kiinnosti myös Tanskan sosiaaliturvajärjestelmä.

Tarjan perhe asuu Tanskassa, josta hän oli Jyväskyläänkin tullut. Tanskassa on paljon pienyrityksiä ja joustavat työmarkkinat ja samalla hyvä sosiaaliturva. Työttömäksi joutuminen ei ole samanlainen pieni katastrofi kuin Suomessa vaan uutta työtä löytyy.

Kävimme läpi myös maahanmuuttajien tilanteita. Kielikoulutusta olisi todella tarpeen lisätä. Se auttaisi monen maahanmuuttajan työllistymiseen. Tarja kertoi, että työkykymittauksissa maahanmuuttajat pärjäävät paremmin kuin kotimaiset työttömät.

Olin aikonut pitää palopuheen, jossa olisi käyty läpi viisi toimenpidettä, joilla työelämä paranisi. Vihreiden uuden työn mallilla tähdätään täystyöllisyyteen kasvattamalla niin työvoiman tarjontaa kuin sen kysyntää.

Uuden työn mallin viisi toimenpidettä ovat:
1) Perustulo
2) Yrittämiseen rohkaiseminen
3) Yhteiskunnalliset yritykset
4) Tasa-arvoisempi työelämä
5) Työhyvinvoinnin lisääminen

Nämäpä tuli jouhevasti keskusteltua läpi ihan muutenkin.

Vuosi elämästä

Pitkästä aikaa ennätin elokuviin sunnuntaina. “Vuosi elämästä” yllätti positiivisesti.

Se kuvaa ihmiselämän tyhjyyttä jännästi yhtä aikaa vähän samaan tyyliin kuin Woody Allenin kuvat ja Aki Kaurismäki. Joku sosiologi voisi sanoa, että tässä atomisoituneet yksilöt näytetään koko komeudessaan ja heikkouksineen.

Tavallaan kuva oli samaan aikaan erittäin kylmä ja julma, mutta lämminhenkinen. Vähän niin kuin vuosi kenen tahansa elämästä.

Reissussa

Kirjoitan tätäkin yöllä junassa, joka on yllätys-yllätys myöhässä. Perjantaina lähdin Iisalmeen valtuuskunnan kokoukseen tunnin myöhässä olevalla junalla.

Nyt palaan Tikkurilaan myös miltei tunnin myöhässä.

Ovat lasten ja perheiden asiat sellaisia, että ne tarvitsevat oman ministerin? Varmasti ne ovat tärkeitä.

Mutta ongelmana ei ole se, että lapsia ja perheitä ei huomioitaisi tai että näillä menisi sillä tavalla huonosti, että tarvittaisiin nimenomaan ministeri asioiden tilan parantamiseksi.

Useimmilla lapsilla ja perheillä menee paremmin kuin koskaan. Pienellä osalla menee todella huonosti, ja näiden auttamiseen yksi ministeri ei todellakaan tee kesää.

Mitä on tehtävä?

Pikemminkin tarvitaan hallitusohjelmaan selkeät kirjaukset niistä toimenpiteistä, joilla huono-osaisia autetaan.

Ne keinot ovat hyvin yleisiä sosiaali- ja terveystoimen sekä koululaitoksen toimia. Ne ovat yleisiä toimia, mutta sillä tavalla erityisiä että ne täytyisi kohdistaa aika tarkkaan jokaiseen huonossa tilanteessa olevaan erikseen.

Niihin tarvitaan rahaa, jota tulevalla vaalikaudella on vähän käytössä. Tässä muutamia keinoja Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisesta ohjelmasta. Mieluummin edes nämä toimeksi kuin perheministeriä:

- Lapsiperheet tavoitetaan kattavasti neuvoloissa. Lasten ensimmäisten elinvuosien aikana perheen saama tuki on vaikuttavinta. Alkuvaiheen tuki edellyttää, että perustasolla on riittävästi osaavaa ja koulutettua henkilökuntaa ja mahdollisuus myös kodeissa tehtävään työhön. Tuekseen työntekijät tarvitsevat mahdollisuuden konsultaatioihin ja työnohjaukseen.

- Peruskoulun piirissä on koko ikäluokka. Siksi sen merkitys syrjäytymisen ja terveyserojen ennaltaehkäisyssä on erityisen suuri. Oppilaan tarpeen mukaisen erityisopetuksen järjestäminen on keskeinen tukitoimi, mutta syrjäytymiskehityksen katkaisemiseksi tarvitaan myös laaja-alaisempaa otetta. Erityisopetuksen, lastensuojelun ja kunnan nuorisotyön saumaton yhteistyö on avainasemassa.

- Kaikille erityisopetus ja siihen yhdistetyt tukitoimet eivät kuitenkaan tuo riittävää apua, vaan syrjäytyminen jatkuu peruskoulun jälkeen. Tähän on kehitetty muun muassa niin kutsuttu etsivä nuorisotyö, jonka avulla jo pudonneita nuoria pyritään hakemaan erilaisten kuntouttavien ja integroivien toimintojen piiriin. Järjestelmää pitää jatkossa kuitenkin kehittää siten, että yksikään nuori ei katoa niin, että erityistä ”etsimistä” tarvitaan.

- Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kynnyksen on pysyttävä matalana. Kouluissa tulee olla riittävästi osaavia kouluterveydenhoitajia, -psykologeja ja -kuraattoreja.

- Nuoria tulee auttaa samanaikaisesti koulutuksen ja työn puutteessa, asunnottomuudessa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmissa. Nuoret tarvitsevat erityisesti ns. matalan kynnyksen palveluita, joissa voi hoitaa omia arkaluontoisiakin asioita ilman lähetettä. Pahoinvointi kasautuu miehille sosiaalisina ongelmina ja naiset kärsivät syömishäiriöistä ja masennuksesta. Siksi nuoret tarvitsevat sukupuolisensitiivistä tukea.

- Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten on saatava palveluja joustavasti yhden oven kautta, yhdenvertaisesti muiden asiakkaiden kanssa. Palvelujärjestelmää on kehitettävä lisäämällä peruspalveluissa tehtävää mielenterveys- ja päihdetyötä sekä perustamalla yhdistettyjä mielenterveyshäiriöiden ja päihdehoidon avoyksiköitä.

Ja lopuksi: Useimpien köyhien ja muutenkin huono-osaisten asemaan auttaa työpaikka. Sellaisia löydetään paremmalla elinkeinopolitiikalla.

Palaan tähän teemaan laajemmin myöhemmin.

Osallistuin European Green Partyn kokoukseen Tallinnassa. Kuva: Raimo Oksala

Euroopan vihreän puolueen kokous vei Tallinnaan. Hyväksyimme talousohjelman otsikolla Green New Deal.

Pitkien kokouspäivien päälle vaihdoimme kuulumisia. Yksi kiinnos- tavimmista keskustelukumppaneista oli Saksan vihreiden pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyinen meppi Reinhardt Bütikofer.

Bütikoferista on tullut EGP:n kokouksia kiertävien suomalaisten vihreiden suosikki, koska hän on erittäin selväsanainen ja hyvin monessa samanlainen ”realo” kuin mekin. Kutsumme häntä lempinimellä ”Putikka”.

Reinhardt Bütikofer ja Suomen vihreät ovat löytäneet toisensa usein Euroopan vihreiden linjoja vedettäessä. Kuva: Raimo Oksala

Bütikofer ja belgialainen meppi Philippe Lamberts olivat pitkälti Green New Dealin taustalla. He kävivät erittäin hienon keskustelun ohjelmasta todella ison yleisön kanssa.

Philippe tuli politiikkaan yritysmaailmasta ja on Europarlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsen. Green New Dealia valmistelevaan työryhmään kuului muun muassa useita vihreitä ekonomisteja, joten paperi on osittain hyvin yksityiskohtainen.

Green New Deal ratkoo talousongelmia

Erityisesti jäi mieleen Philippen ja Reinhartin napakat vastaukset vaatimuksiin kirjoittaa Green New Dealiin pitkän tähtäimen utopia. Vaikka tällaisella pohdinnalla on sijansa, niin ainakaan Euroopan vihreät eivät halua sitoa tulevien sukupolvien käsiä sen suhteen, mitä heidän pitäisi valita. Sen sijaan pyrimme takaamaan heille mahdollisuuden valita tekemällä itse kestäviä ratkaisuja.

Bütikofer sanoi muun muassa, että mikään talousjärjestelmä saati mikään talousuudistus ei ole ongelmaton. Green New Dealin kantavana ajatuksena on, että sekä talous- että ilmastokriisi on syytä yrittää ratkaista yhdellä, koko yhteiskunnan läpäisevällä poliittisella ohjelmalla.

Kyse on sen myöntämisestä, että sekä talous- että ilmastokriisin ratkaisemiseen tarvitaan täysin uusia keinoja.

Itse jututin Putikkaa pitkään erilaisista suhtautumistavoista talouskasvuun ja sen kritiikkiin. Ei liene yllättävää, että hän piti hyvänä ratkaisuamme puhua elinkeinopoliittisessa ohjelmassamme ”vihreästä vauraudesta” (green prosperity) tavoitteena.

Elinkeinopoliittisen työryhmän sihteerinä olin keskeisesti vaikuttamassa tuon termin omaksumisessa. Työryhmämme puheenjohtajalle Ville Niinistölle kuuluu pitkälti kunnia tämän ohjelman innostavasta otteesta, isolta osalta sisällöstä ja erinomaisesta rakenteesta.

Villen lisäksi ohjelman sisältöön vaikutti iso porukka vihreitä elinkeinopolitiikasta kiinnostuneita aktiivejamme, joiden asiantuntemusta voi vain kiitellä.

Ruotsin vaalit ja Alexei

Kävin paljon keskusteluja eri maiden vihreiden kanssa. Ruotsalaisten kanssa keskustelin vaalituloksesta.

Poliittinen asetelma on jännittävä lahden takana. Vaa’ankielenä on periaatteessa äärioikeistolainen Sverigedemokraterna ja vähemmistö- hallitus joutuu tukeutumaan joko heihin tai vihreiden ja demareiden allianssiin.

Aleksei Kozlov on venäläisen Groza – Vihreä vaihtoehto -ympäristöliikkeen aktiivi ja entinen puheenjohtaja. Kuva: Raimo Oksala

Moikkasin myös Aleksei Kozlovia, Venäjän vihreiden entistä puheenjohtajaa ja erilaisten liikkeiden aktiivia. Olen näissä kokouksissa aina hyvin iloinen, kun näen Aleksein. Venäjällä ei ole helppo tehdä politiikkaa.

Tallinna hehkui syksyn väreissä

Tallinna olisi näyttänyt meille kauneimmat kasvonsa, mutta istuimme pitkät päivät kokouksissa. Ruska sai tuon muutenkin miellyttävän kaupungin hehkumaan syksyn tunnelmissa.

Kaupungilla ennätin pistäytyä kunnolla vasta viimeisenä kokouspäivänä. Lompsimme läpi vanhan kaupungin syömään afrikkalaiseen ravintolaan.

Valinta osoittautui erinomaiseksi onnistuneen matkan huipennukseksi. African Kitcheniä voi lämpimästi suositella, sillä ruoka oli yksi parhaimmista mitä on tullut suuhun laitettua. Ravintola löytyy osoitteesta Uus 32 eli aivan sataman läheltä.

Kuvia kokouksesta voi katsella täältä.

Vihreän liikkeen synty

Puoluetoimisto vietti virkistysillan katsomalla teatterikorkeakoulun esityksen Vihreän liikkeen synty. Menimme hieman jännittyneen uteliaana katsomaan. Poistuimme suu hymyssä.

Vihreän liikkeen synty sanoo olevansa esitys suomalaisen luontosuhteen historiasta. Minulle se näyttäytyi sekä katsauksena ja analyysinä teatterikorkeakoulun tekniikoista että luontokäsitysten politisoitumisesta aina siihen saakka, kun Vihreä liike kehittyi puolueeksi.

Näyttelijäntekniikkaa oli kehitelty oivaltavasti. Tekniikat avattiin katsojille vähän samaan tapaan kuin Pariisin Pompidou-keskuksessa on putket ulkoseinällä tekemässä hätkähdyttävän vaikutelman.

Lähes yhtä hätkähdyttävän hauskasti oli avattu se outo poliittinen maisema, jossa vihreä liike syntyi.

Esitys on Teatterikorkeakoulussa kolme vuotta toimineen Näyttelijäntaide ja nykyaika -tutkimushankkeen taiteellinen johtopäätös. Yhteiskunnallinen muutos näytetään erilaisten ruumiintekniikoiden historiana.

Ihmisruumiiseen liittyvät analogiat johtavat yleensä poliittisessa analyysissä metsän puolelle. Tällä kertaa idea toimi. Esitys teki mitä sen pitää: liikutti, hauskuutti ja auttoi oivaltamaan.

Matkamuistoksi tarttui korvatulehdus, joka teki paluusta todella tuskallisen.

HSY lähetti säästösyistä hyvin pienen porukan luottamushenkilöitä ja virkamiehiä International Water Associationin (IWA) kokoukseen. Minä läksin siis varapuheenjohtajan ominaisuudessa ja muut luottamushenkilöt olivat Kari Kuusisto (kok) Espoosta ja Markku J. Jääskeläinen (sd) Vantaalta.

Kari Kuusisto on valtuutettu ja tunnettu mm. taannoisesta Ydin- energianuorten varapuheenjohtajuudestaan. Markku J. Jääskeläinen on myös valtuutettu ja toimi aikoinaan Tarja Halosen kampanjapäällikkönä ja Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Liiallinen lähtökohtien samanlaisuus ei siten häirinnyt matkaamme.

IWA ja ilmastonmuutos

Mitä järkeä on lennellä kokoukseen maailman toiselle laidalle ja polttaa uusiutumattomia luonnonvaroja? Erittäin hyvä syy on ilmastonmuutos.

Vesilaitokset nimittäin kohtaavat ilmastonmuutoksen haasteet ensim- mäisenä. Yhtäällä vettä on jo nyt liian vähän. Vesireservit kuivuvat tai kasvavat levää, pohjavedet laskevat. Vettä täytyy pumpata syvemmältä tai kauempaa. Se vie energiaa.

Toisaalla vettä tulee liikaa ja liian nopeasti. Rankkasateet irrottavat myrkkyjä. Monissa paikoin isot joet, joista juomavesi otettaan, ovat hidastuneet ja pinta laskenut. Hitaammin liikkuvaan veteen kertyy helposti myrkkyjä.

Ei ihme, että IWA:n ilmastonmuutosta ja energiaa käsittelevät salit pursoilivat väkeä kaikkina viitenä päivänä. Erityisesti jäi mieleen Lundin yliopiston emeritusprofessorin Gustaf Olssonin monitahoinen esitelmä veden ja energian yhteyksistä.

Olsson muun muassa muistutti, että Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan 90 prosenttia veden kanssa läträtystä energiasta kuluu sen jälkeen kun se lasketaan hanasta. Kannattaa siis käyttää vähemmän erityisesti lämmintä vettä.

Opin uuden termin ”virtuaalinen vesi”. Sillä tarkoitetaan vettä, joka ei näy lopputuotteessa. Esimerkiksi öljytuotteiden valmistukseen käytetään paljon vettä, samoin lämmitykseen ja lihantuotantoon.

Reissulta tarttui paljon ideoita, joilla suomalaista vesihuoltoa voi kehittää. Suomalaisia IWA:n kokouksessa oli vain kymmenkunta. HSY:n ulkopuolelta merkittävin yksittäinen joukko olivat Vesilaitosyhdistyksen asiantuntijat Riina Liikanen ja Saijariina Toivikko.

Porukkaa oli mielestäni liian vähän. Ilmastokriisi on hyvin pitkälti vesikriisi. Sen ymmärryksen levittämiseen tarvittaisiin näihin kokouksiin enemmän luottamushenkilöitä ja energiayhtiöiden väkeä.

Montréalin vesilaitos

Montréalissa olimme maailman suurimpien makeanveden varantojen äärellä. USA:n ja Kanadan järvialueilla on noin neljännes maailman makeasta vedestä.

Vettä käytettiinkin kuin sitä olisi loputtomasti. Erityisesti kauhistutti vessanpytty, jossa luki ”American Standard”. Joka kerta siitä tuntui menevän pienoinen Niagarallinen vettä.

Ei ihme, että kulutusluvut ovat 600 litraa/hlö vuorokaudessa, kun Suomessa vettä menee noin 150 litraa. Lisäksi vanha verkosto vuotaa 40 prosenttia pumpatusta vedestä myyrille. Suomalaiset onnistuvat hukkaamana vedestä pahimmillaan noin 30 prosenttia, ja siinäkin aivan hirveästi liikaa.

Tutustuimme yhteen Montréalin vesilaitoksista. Puolalainen arkkitehti oli onnistunut luomaan neuvostoliittolaisen tunnelman keskelle maailman toiseksi suurinta ranskankielistä kaupunkia. Charles J. Des Baillets -vesilaitoksen tunnelmiin pääsee hyvin tuon linkin kuvien kautta, vaikka tiedot kannattaa tarkistella.

Kysyin vierailun isänniltä, että mitä he ovat tehneet tuhlailevan vedenkulutuksen pienentämiseksi. Kohtelias ja monisanainen vastaus ei sisältänyt yhtään konkreettista toimenpidettä.

Monikulttuurinen Montréal

Kanada on panostanut maahanmuuttoon, joka siellä nähdään taloutta voimistavana tekijänä. Montréalin vesilaitosta esitelleenkin porukan kaikki jäsenet olivat tulleet eri maista. En tiedä, onko Kanadassa ”maahanmuuttokriitikoita”, mutta ainakaan paikallisista lehdistä mitään sellaista ei voinut huomata.

Kaupunkiin ei ennättänyt liikaa tutustua, sillä istuimme päivät pitkät seminaarissa valtavassa kongressikeskuksessa. Yhden päivän jouduin tosin makoilemaan kuumeessa hotellilla.

Parina iltana ehdimme kuitenkin kaupunkia katsella. Päällimmäiseksi jäi vaikutelma, että tässä on yhdistetty Pariisi ja New York. Ikäänkuin latilaiskortteleiden sekaan olisi tökätty valtavia pilvenpiirtäjiä.

Miellyttävän tunnelman loi se, että kortteleittain kulttuuritaustat vaihtelivat: kiinalainen, italialainen ja ranskalainen vanhakaupunki loivat omanalaisensa tunnelman. Hölkkäsimme HSY:n toimitusjohtaja Raimo Inkisen kanssa myös kaupungilla ja St. Lawrence -joen rannalla, joka oli lämpimänä sunnuntaina varmaan kymmenien tuhansien kävelykohteena.

Montréal Canadiens

Kari Kuusisto hommasi meille ystävällisesti liput jääkiekko-otteluun. Montréal Canadiens kohtasi Boston Bruinsin. Kotijoukkue, lempinimeltään Habs, pelasi taitavasti ja tulitti maalia vimmatusti, mutta Bostonin maalissa Tuukka Rask piti repun tarkasti kiinni.

Yleisö oli erittäin tyly kotijoukkueen nuorelle maalivahtilupaukselle, joka päästi neljä laukausta yllättävän helposti: rutiinitorjunnasta tuli pilkalliset valtavat aplodit. Ottelu päättyi 2-4 vieraiden voitoksi.

Vaikka kyse oli harjoitusottelusta, niin parinkymmenen tuhannen hengen katsomo oli lähes viimeistä sijaa myöten täynnä ja tunnelma katossa. Suomalainen jääkiekko-ottelun katsomo on täynnä miehiä, mutta täällä meininki oli tyylillä koko-perhe-mukaan.

Mielenkiintoisen pelikulttuurin eron huomasin: Suomessa kenttä tyhjenee pelaajien vaihdon ajaksi. Kanadassa kenttä oli täynnä koko ajan ja vaihtoa tuskin huomasi.

Korvatulehdus

Hotellin liian voimakkaasta ilmastoinnista alkanut kuumeilu hellitti perjantaiksi, jolloin vierailimme vesilaitoksella ja aloitimme paluun.

Lentomatka ei tehnyt taudille hyvää. Välilasku sai korvat tillittämään valtavsti, eikä paluu Helsinkiin ollut sen helpompaa.

Maanantaina lääkäri totesi taudin korvatulehdukseksi.

Keskustelin muun muassa tuntijakouudistuksesta, edellisen päivän Finlandia- maratonista ja liikennepolitiikasta.

Meitä oli taas hyvä joukko ehdokkaita jututtamassa ihmisiä. Messuhallissa pyörähtivät ainakin Maia Fandi, Touko Aalto, Ari Jäntti, Elina Sillanpää ja Tuija Mäkinen.

Kansalaisilla riitti paljon asiaa. Eräs maansiirtoalan yrittäjä haukkui aluksi kaikki poliitikot. Vähän aikaa keskusteltuamme hän olikin todella tyytyväinen hallituksen toimiin: suuret vihreät hankkeet Seinäjoki-Oulu-radan korjaus, Vantaan kehärata ja Espoon metro ovat tuoneet runsaasti työtä alalle.

Vihreiden tavoitteena tulee olemaan Suomen nostaminen raiteille nykyistä enemmän. Enää ei kannata rakentaa uusia moottoriteitä. Järkevämpää on sijoittaa teiden kunnossapitoon ja ratahankkeisiin. Jo tällä hallituskaudella painopistettä on siirretty ratoihin, mikä on yksi suurimmista saavutuksistamme.

Tuntijakouudistus puhutti erästä jo eläkkeellä olevaa opettajaa, jonka olen usein saanut kohdata kävelykadulla. Uudet oppiaineet, etiikka ja draama, herättävät ihmetystä.

Itse pidän niiden tuomista opetukseen erittäin tärkeänä. Joudumme joka tapauksessa pohtimaan nykyistä enemmän erilaisten uskomusjärjestelmien kohtaamista, joten etiikka on tärkeä oppiaine – riippuen tietysti siitä, mitä sen alle laitetaan. Draamaa tarvitaan, koska suomalaiseen kulttuurin tarvitaan rohkeutta tuoda esiin itseään ja ajatuksiaan.

Yllätyksiä messuilla

Hyvän Olon messut ovat aina olleet minulle mieluisa tapahtuma. Niillä esittäytyy moni sellainen palvelualan yritys tai muu toimija, joka ratkoo käytännössä isoa tulevaa haastetta, väestön ikääntymisen mukaan tuomia ongelmia.

Vihreiden pöydän vieressä erikoissairaanhoitaja Milla Kuparinen esitteli kotisairaanhoidon yritystään Hyvän Olon pistettä. Jututin Millaa pitkään, sillä juuri tällaisia yrityksiä tarvitaan, kun vanhempiamme täytyy hoitaa.

Itsekin luultavasti kuulun 2030 tienoilla 1,4 miljoonan yli 65-vuotiaan joukkoon. Sen hoitamiseen tarvitaan paljon julkisia palveluja, mutta ne eivät riitä: tarvitaan juuri Millan kaltaisia rohkeita yrittäjiä.

Suuri yllätys oli entisen työkaverini Marja Kaskisaaren suuri elämänmuutos. Marja oli loistava tutkija, mutta hän oli lähtenyt yliopistolta ja ryhtynyt shindo-ohjaajaksi.

Toinen yllätys oli Ekokauppa Ekolon toimitusjohtajan pikku uutinen. Tänä vuonna me osakkeenomistajat saatamme saada pienen osingon.

Ryhdyin innolla Ekolon omistajaksi 2004. Ajattelin, että se sinnittelisi pari vuotta ja vaikuttaisi markkinoihin niin, että keskusliikkeiden täytyisi ottaa valikoimaansa reilun kaupan tuotteita ja luomua.

Näin kävikin, mutta eettinen kuluttaminen on lisääntynyt niin, että Ekolo alkaa kasvun jälkeen toimia kaupallisesti. Tämä oli paljon enemmän kuin ikinä saatoin uskoa.

Meillä oli pienet arpajaiset, joissa oli Ekolon lahjakortti palkintona. Jopa muiden puolueiden edustajat osallistuivat tarpajaisiin.

Moni tuttu pistäytyi moikkaamassa. Muun muassa entinen naapurini Kortepohjasta kävi kyselemässä, että olinko edellispäivän maratonilla. En ennättänyt sinne, koska samaan aikaan Vihreiden eduskuntaryhmä ja puoluehallitus pohtivat vaalikuvioita.

Muiden puolueiden
ehdokkaat visiitillä

Kävin kurkkaamassa muiden puolueiden esittäytymispaikkoja. Eniten tuttuja oli demareiden golfinpeluupaikalla. Kansanedustaja Reijo Laitinen oli kirjoittanut juuri sunnuntain Keskisuomalaiseen Vihreiden ase- velvollisuusmallista kriittisesti.

Kiittelin Reijoa, että oli noteerannut mallimme. Reijon kritiikki ei kyllä kovin pitkälle kantanut. Se lähinnä toisteli virallista linjaa, joka on hyvin suurella todennäköisyydellä ensi vaalikaudella muuttumassa.

Vihreiden turvallisuuspoliittisen työryhmän sihteerinä olin malliamme keskeisesti valmistelemassa. Laitoimme puheenjohtaja Johanna Sumu- vuoren kanssa Keskisuomalaiseen vastinetta Reijolle.

Moikkasin myös Ahti Ruoppilaa, Reijon entistä avustajaa ja vanhaa kaveriani opiskeluajoilta. Ahti yrittää Reijon jäljillä eduskuntaan, sillä Reijo on luopumassa paikastaan.

Tony Melvilleen tutustuin yliopistolla. Istuimme myös neljä vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja Eurooppalaisen Keski-Suomen hallituksessa. Myös Tony saattaa olla vahvoilla Reijon paikan perijänä ja taistelee kovasti Tuula Peltosen kanssa, joka pistäytyi myös tiskillämme täyttämässä arpalipun.

Kovasti leijui jo vaalien tunnelma Hyvän Olon messuilla.

Toimeliaaseen elämääni (lat. vita activa) ovat kuuluneet Vihreät kesäpäivät Korpilahdella, HSY:n hallituksen ja Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n hallituksen kokoukset sekä puhe Speaker’s cornerissa Jyväskylän kirkkopuistossa.

Vihreät kesäpäivät pidettiin ehdokaskoulutuksena entisessä opinahjossani Alkio-opistossa Korpilahdella. Vaikka olen tehnyt useita kampanjoita, opin paljon. Lämpimät kiitokset järjestäjille ja kouluttajille!

Iltapäivällä kävimme kampanjoimassa Jyväskylän kävelykadulla. Hattara keräsi hyvin ihmisiä. Monet tutut kävivät moikkaamassa.

Illalla saunoimme ja kävimme uimassa Päijänteessä. Istuimme pitkään kirkonkylän ravintola Ohrantähkässä. Erään polttariseurueen morsian tunnisti minut ja pyysi elämänohjeita kirjaansa koko pöytäseurueelta.

Sunnuntain kohokohta oli Lauri Tarastin luento vaalirahoituksesta. Jututin häntä ruokapöydässä ja kiittelin, että hän kävi aikoinaan puhumassa kunnallisesta jätehuollosta Jyväskylässä.

Speaker’s corner

Valtuutettu Kauko Tuupainen (pers.) kutsui minut jälleen puhumaan puhujan kulmaan, Speaker’s corneriin Jyväskylän kirkkopuistoon. Kauko oli laskenut, että tämä oli jo kuudes esiintymiseni puhujan kulmassa.

Olen kovasti pitänyt tästä instituutiosta ja nostan hattua Kakelle, että hän jaksaa järjestää niitä. Demokratiaan kuuluu julkinen keskustelu ja niiden paikkoja on nykyisin kovin vähän.

Tilaisuus oli erittäin miellyttävä, sillä sain raikuvat aplodit jo esiintymään mennessäni. Puhuin vaikeasta aiheesta: taloudesta ja siitä kuinka vaikeaa tulee olemaan ensi vaalikaudella.

Kehaisin myös hallitusta. Se on oikeasti tehnyt hämmästyttävän hyvää talouspolitiikkaa ja onnistunut toistaiseksi estämään työttömyyden räjähtämisen käsiin.

HSY ja PKS-Vesi

Luottamustoimet veivät useita iltoja ja yhden kokonaisen päivän. HSY:n hallitus linjasi metropolipolitiikkaa oikein kunnolla.

Ilmalan vesitornista (kokouspaikka) ilmeisesti näki kauemmas, sillä yksimielisesti hallitus päätyi kannattamaan Uudenmaan ja Itä-uudenmaan rakennemalleista sormimallia C (lyhyet radat joka suuntaan). Tosin painotimme, että sormimalli A olisi hyvä toteuttaa mahdollisimman pitkälle ensin.

HSY:n hallitus myös piti iltakoulun vesihuollon investoinneista. Ne tulevat olemaan miljardiluokkaa, vaikka vesilaitosten yhdistämisestä tulee miljoonasäästöjä.

Olen keväästä lähtien kuulunut myös Päijänne-tunnelia hallinnoivan Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n hallitukseen. Pohdimme hallituksessa eräitä investointeja ja tutustuimme tunneliin, tai pikemminkin sen eräisiin laitoksiin. Tunneliinhan ei pääse taas pariinkymmeneen vuoteen, jos asiat sujuvat hyvin.

Pyöräily töihin

Syksy on ollut otollinen työmatkapyöräilylle. Aamun kokousrutiinit eivät ole vielä kunnolla alkaneet, joten voin ajella suoraan toimistolle. Siellä pääsee suihkuun, mikä satunnaisissa kokouspaikoissa ei onnistu.

Tunnin pyöräilymatka sujuu hyvällä pyörällä helposti. Kesällä heitin kolmen tunnin reissuja, joten tunnin siivussa ei tarvitse edes juotavaa matkalle.

Matka tuntuu ihmeen lyhyeltä, vaikka kilometrejä on lyhintä reittiä sentään 18 km. Paluumatkalla Malmi alkaa tuntua jo kotikonnulta.

Vierailu alkoi tälle kesälle harvinaisella pienellä sadekuurolla, jolta meidät pelasti rautatieasemalle kuljetukseen tilattu mukava pikkuinen kaupun- kijuna.

Sataman tapahtumassa jaoimme porkkanoita, esitteitä ja edus- kuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö tietysti puhui taloustilanteesta erityisesti Etelä-Karjalan näkökulmasta. Kaupungin lounaalla Kasinolla saimme kuulla, että Lappeenrannassa talouden näkymät eivät ole niin huonot kuin aiemmin oli pelättävissä.

Itse olen ihastellut kovasti Lappeenrannan uutta sähkön ja lämmön- tuotannon voimalaa, joka toimii 80 prosenttisesti uusiutuvalla energialla. Esimerkiksi Jyväskylän uudessa voimalassahan päästään vain 30 prosenttiin uusiutuvia. Oma vastaesitykseni kyllä valtuustossa oli, että tekniikkaa olisi muutettu uusiutuvalle suosiollisemmaksi 90 prosenttiin saakka.

Lappeenrannan valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Hanna Holopainen kertoi, että paikkakunnan energiayhtiö on todella aktiivinen uusiutuvan energian suhteen. Sanoin olevani hieman kateellinen ja arvelin, että useimmat vihreät eri puolilla maata myöskin varmaan ovat, koska kovin monet energiayhtiöt Suomessa ovat tässä asiassa kovin vanhoillisia.

Laptuote-säätiön
työpajalla

Nuorten työpajat ovat osoittautuneet loistavaksi keinoksi kouluttaa ja työllistää syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Lappeen- rannan Laptuote-säätiö on yksi parhaiten organisoiduista työpajoista.

Kiersimme pajalla ja kuulimme, että se on erittäin suosittu. Esimerkiksi huonekalujen korjaukseen on puolentoista vuoden jonot.

Anni piti pajalla puheen nuorten huonosta työllisyystilanteesta. Valta- kunnallisen työpajayhdistyksen puheenjohtaja, kansanedustajamme Outi Alanko-Kahiluoto puolestaan kertoi työpajojen yleisestä tilanteesta.

Laptuotteen henkilökunta antoi toimitusjohtaja Mirja Laineen johdolla vinkkejä, kuinka valtiovalta voi edesauttaa työpajoja ja erityisesti niissä työskenteleviä nuoria. Yksi hyvä edistysaskel olisi, jos työpajoissa saatu koulutus voitaisiin laskea jatko-opinnoissa hyväksi oppilaitoksissa ilman erillisiä sopimuksia.

Nyt koulutuksen voi lukea oppilaan hyväksi vain niissä oppilaitoksissa, joilla on sopimus työpajan kanssa. Tätä täytyy edistää kansanedustajana.

Juoksemalla Marjolaan

Työni takia matkustan paljon. Raahaan mukana lenkkivarusteita, mutta harvoin ennättää oikeasti juoksemaan.

Lappeenrannassa muutama muukin oli ottanut varusteet ja valtuuskunnan puheenjohtaja Kristian von Essen kävi ostamassa lenkkarit. Kokosimme siis pienen porukan, joka juoksi hotellilta illanviettopaikkaan kaupungin saunatilaan Marjolaan. Kahdeksan kilometrin lenkille saimme mukaan puheenjohtajamme Annin ja kansanedustaja Johanna Sumuvuoren.

Lenkki sujui iloisesti turistessa. Oras Tynkkynen liittyi loppumatkasta hetkeksi seuraan. Hän oli lainannut hotellilta polkupyörän.

Marjola osoittautui mukavaksi paikaksi. Söimme, saunoimme, uimme ja herkuttelimme letuilla.

Eduskuntaryhmä vaati
opintotukea indeksiin

Toisena kokouspäivänä eduskuntaryhmä keskusteli poliittisesta tilanteesta yleisesti ja valmistautui erityisesti valtion talousarvion käsittelyyn.

Suuria vaateita emme esittäneet. Taloustilanne on sen verran haastava, että vaalien jälkeen saatetaan joutua leikkaamaan.

Opintotuen haluaisimme kuitenkin sitoa indeksiin. Opiskelijat ovat yksi kaikkein köyhimmistä ryhmistä, joiden asema heikkenee aivan liian helposti ilman jo nykyisellään matalien tukien takuita.

Vaatimukseemme reagoitiin jännittävällä tavalla. Kokoomusopiskelijat vastustavat indeksiin sitomista, vaikka puheenjohtaja Jyrki Katainen oli juuri määritellyt ”kynnyskysymykseksi” ettei kaikkein köyhimpien asemaa heikennetä. Tässä olisi hyvä tilaisuus todistaa puheet.

Veera oli riehunut rajusti Rautalammin ja Suonenjoen rajoilla, Nokisen- koskella ja Säynätsalmen sillan ympäristössä.

Asta-myrskyn aikaan oli itsekin vielä lomilla kesäpaikassamme Saikarilla. Kahden aikaan yöllä salamaa tuli sekunnin välein. Heräsin siihen, että koiramme tuppautui viereen, eikä lähtenyt sängystä ennenkuin viimeinen jyräys oli sen mielestä turvallisen kaukana.

Sähköt olivat tuolloin poikki miltei vuorokauden. Pääsin alkukantaisiin tunnelmiin, kun ruoka piti laittaa pihan puugrillissä. Rautalammilla kaupan kylmätiskit ammottivat tyhjyyttään – lämmenneet ruuat oli kuskattu pois.

Veera avarsi
kioskin näkymät

Kävin pyörällä tarkastelemassa Veeran tuhot Nokisenkoskella ja Säynät- salmessa. Kaikkein hurjannäköistä maisemaa löytyi Nokisenkosken kioskin ympäristöstä.

Kioskinpitäjät kertoivat, kuinka valtava tuuli oli pyyhkäissyt puita nurin niin nopeasti, ettei kukaan ennättänyt edes pelätä. Sade oli lentänyt vaakasuoraan.

Puiden kaatuminen oli huomattu ihmeteltäessä, että miksi tuli niin valoisaa. Palokunta oli kuuden miehen voimin raivannut Nokisen sillan- korvan tukkeutunutta maantietä kuuden miehen voimin puoli tuntia.

Myrsky oli kuulemma viskellyt mökkiläisten veneitä rannalta metsän- puolelle ja kääntänyt samalla ne talviteloille. Kesäpaikkamme oli säästynyt tuhoilta täysin, vaikka pihapuut näyttivät pöllämystyneitä.

Aamu-uinnit

Kesälomalaisen ilmoja ei ole voinut myrskyjä lukuunottamatta moittia. Useamman viikon ajan kävin naamanpesun sijasta aamu-uinnilla Iisve- dessä.

Uimataito koheni tuntuvasti. Kävin pulikoimassa 5-10 kymmenen kertaa päivässä. Tavallisesti uimareissut ovat rajoittuneet pariin kertaan kesässä.

Tämä on ollut todella hyvää lepoa. Nyt alkaa vilkas poliittinen vuosi.

Lehti tulee maaseudulle klo 13 tienoilla, joten kaivoin todella hitaiden nettiyhteyksien takaa näköislehden. Toimittaja Johanna Mannila oli nimennyt minut kolumnissaan demariksi! Mahtoivat demarit yllättyä.

Laitoin oikaisun menemään, mutta Mannila oli nostanut aivan oikein tikun nokkaan Helsingin kantakaupungin surkean kierrätystilanteen. Jäte- huollosta vastaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, jonka varapuheenjohtajana toimin.

Kantakaupungin aluekeräyspisteiden tilanne on HSY:n hallituksella hyvin tiedossa ja varsinkin Vihreät ovat yrittäneet edistää ratkaisujen löytymistä. Asiasta on keskusteltu useissa nykyisen hallituksen kokouksissa sekä YTV:n aikana että tämän vuoden mittaan HSY:ssä.

Jos asia olisi HSY:n ratkaistavissa, niin kierrätys toimisi myös kantakaupungissakin. Meidän toimivaltamme ei kuitenkaan yllä siihen, että voisimme määrätä kierrätyspisteiden perustamisesta. Ne pitää aina tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin eri virastojen ja tietysti kiinteistöjen kanssa. Lainsäädäntö ja kaupunkikuva asettavat keräyspisteille kovia vaatimuksia ja ihan perustellusti.

Syksyllä keräystilanne kantakaupungissa onneksi hieman paranee. Eiranrantaan on tulossa aluekeräyspiste, jossa on myös metallinkeräys.

Kantakaupungista on kuitenkin vaikea löytää keräyspisteille ja niitä laajemmille Sortti-asemille paikkaa, koska alueen toiminnot on pitkälti vakiintuneet ja asutus tiheää. Väliaikaisenkin aluekeräyspisteen perustaminen on lukemattomien mutkien takana. Vihreät ovat sellaisia tai Sortti-asemia esittäneet kokeiltaviksi esimerkiksi Kyläsaaren ja Jätkäsaaren tilapäisille joutomaille.

Metallinkeräystä on pyritty tehostamaan kiertävien bussien avulla ja niihin tuli runsaasti tänäkin keväänä jätettä. Tätä täytyy pyrkiä lisäämään.

Muita käytännön ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi se, että kiinteistöt ryhtyvät omatoimisesti monipuolistamaan keräystä. Esimerkiksi oma asuinkiinteistöni Vantaan Kukkakedossa on järjestänyt todella kattavan lajittelun metallista, lasista, paperista, pahvista, biojätteistä ja sekajätteistä. Mannilan esittämä sekajätteen veron reipas nosto voisi olla hyvä kannustin tämän toiminnon leviämiseen.

Itse olen heittänyt ilmaan ajatuksen, että katujen varsilta raivattaisiin autoilta tilaa kierrätykselle. Idealle löytyi runsaasti vasta-argumentteja. Uskon, että pidemmällä tähtäimellä käytännöllisiä ratkaisuja ajatuksen toteutumiselle voidaan löytää.

Ampiainen pisti suuhun

Päivän 50 kilometrin pyörälenkki muodostui jännittäväksi. Ampiainen tuppautui neljännen kilometrin kohdalla suuhun, puraisi huulta ja poistui onneksi normaalilla sylkäisyllä.

Kirpaisi pahasti. Aloin jo kysellä kyypakkausta vastaantulevalta vanhemmalta herralta, mutta sitten kipu äkkiä katosi. Päätin jatkaa pyöräilyä Tervoon.

Matkalla suussa ilmeni jännittäviä tuntemuksia. Perillä ostin apteekista varmuuden vuoksi kyypakkauksen, vaikka huulessa näkyi vain pieni naarmu. Vielä kyypakkausta ei ole tarvinnut käyttää, joten taisin selvitä säikähdyksellä.

JJK:n matsissa

Alkuviikosta kävin Jyväskylässä. Ostin kämpille työtuolin ja notkuin kirppareilla. Kävin tukijoukkojen kanssa lounaalla miettimässä vaalikuvioita.

Illalla suuntasin Harjulle katsomaan JJK-Tampere United -jalkapallo-ottelua. Muutaman kerran on löytynyt aiemminkin vapaailta JJK:n ottelun aikaan, joten onnittelin itseäni hyvästä tuurista. Näitä on kiva käydä katsomassa. Helteinen katsomo oli tupaten täynnä.

Erittäin tasainen ottelu päättyi JJK:n tappioon 0-1. Illan merkittävin anti taisi olla, että maalivahti Janne Korhonen palasi joukkueen veräjänvartijaksi.

Väliajalla jututin kahta merkittävää kokoomusvaikuttajaa. Kaupungin- johtaja Markku Anderssoniin helle oli iskenyt niin, että mies punoitti kovasti. Hän ihmetteli keliä: kerrankin myös katsomossa tulee hiki.

Toinen kokoomuslainen tuttu oli entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Ikonen. Erkki tuli tunnetuksi sen kaupunginhallituksen pj:nä, joka myönsi laittomasti kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle 200 000 euron erorahan.

Erkki on entinen hävittäjälentäjä ja kyseinen kaupunginhallitus sai kansalta leikkisän nimityksen “sotilasjuntta”. Kaikki menettelytavat eivät tainneet olla ihan kaikkein kauneimpia. Muistan hyvin valtuuston kokouksen, jossa minua uhkailtiin oikeudenkäynnillä kun rohkenin epäillä erorahojen laillisuutta.

Hyväkuntoinen eläkeläinen oli laihtunut kovasti ja puuhaa ahkerasti Säynätsalon historian parissa. Vaikka poliittisesti olemme kovin kaukana toisistamme, niin tulen Erkin kanssa hyvin juttuun.

Ottelun päätyttyä jututin pitkästä aikaa Aimo Naukkarista. Viime vaaleissa Aimo palasi kunnallispolitiikkaan neljän vuoden tauon jälkeen. Aimo on OKL:n lehtori ja oikea opetusalan kosmopoliitti: hän on toiminut opetusalan kehitysyhteistyötehtävissä olen ollut Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa ja Tansaniassa.

Poislähtiessä moikkasin Mauri Pekkariselle. Hän oli sijoittunut strategisesti hyvin siten, että jokainen poislähtijä taatusti huomasi hänet. Mauri on taitava näyttäytyjä.