Käytin tässä seudun historian kannalta käänteentekevässä kokouksessa ainoana yksittäisenä valtuutettuna puheenvuoron. Kiinnitin huomiota muiden naapurikuntien muuttuvaan asemaan.

Toivotin ne lämpimästi tervetulleiksi uuden kunnan selvitystyöhön. Puheenvuoroni löytyy tuonnempana tästä päiväkirjamerkinnästä.

Varavaltuutettumme Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti mainion raportin kokouksen kulusta.

Ryhmämme toimi erittäin aktiivisesti lyhyessä kokouksessa. Tuija Elina Lindström teki aloitteen päivähoidon siirtämisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta opetustoimen alaisuuteen.

Minä puolestani valmistelin aloitteen LED-valaisimien käytöstä katuvalaistuksessa. LEDin kehitys lupaa suuria energiansäästön mahdollisuuksia.

“Valon kaupunki” Jyväskylä ei valitettavasti kulje etunenässä näiden kokeilujen suhteen.

Maaseudulla
presidenttien kanssa

Olen onnistunut viettämään muutaman puolen viikon pätkän maaseudulla avovaimoni Helenan kotitilalla Suonenjoella (oikeastaan tila on Rautalammin puolella). Kahlaan läpi presidenttien puheita ja heidän elämäkertojaan, kun yritän kirjoittaa tutkimusta “Presidentit poliittisina puhujina”.

Viime viikot olen paneutunut Paasikiveen. Eniten on yllättänyt, miten vanha monarkisti joutui voimakkaasti puolustamaan tasavaltalaisia menettelytapoja.

Seuraan itse monia julkaisuja, mutta Paasikivi luki parhaimmillaan parikymmentä lehtä päivässä – tosin vain politiikkaa ja historiaa käsittelevät artikkelit.

Iltalukemisena käsissä pyörähti Henri Troyatin kirjoittama elämäkerta Venäjän keisari Aleksanteri I:stä. En oikein pitänyt Troyatin juorulehtimäisestä tyylistä, mutta epäilemättä tästäkin pääsee hieman jyvälle Suomen valloittaneen tsaarin omituisesta persoonasta.

Valitettavasti tämä viikko täytyy viettää kaupungissa. Keskiviikkona kokoontuu johtamani rakennus- ja ympäristölautakunta ja esityslista on pitkä. Perjantaina puolestaan täytyy kiiruhtaa kaupunkikuvatoimikuntaan.

Mutta tässä (pääpiirteittäin) lupailemani valtuustopuhe 25.6.2007 :

Arvoisat valtuutetut!

Omasta puolestani haluan kiittää myös täällä kaupungin puolella kaikkia niitä, joiden ansiosta olemme tässä historiallisessa tilanteessa. Vaikka matkassa tulee varmasti vielä olemaan mutkia, niin uuden kunnan muodostaminen häämöttää jo läheisessä tulevaisuudessa.

Erityistä kiitosta ansaitsevat kaupunginhallitus ja mitä ilmeisimmin johtavat virkamiehet lähtien kaupunginjohtajasta, jotka asettivat suunnilleen vuosi sitten kovia tavoitteita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuon tavoitteen asettelu oli erinomaisen hyvin ajoitettu ja kuntienvälisessä diplomatiassakin on onnistuttu takavuosia paremmin.

Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotanne muihin naapureihimme ja yritän hieman eläytyä heidän rooliinsa.

Mikäli maalaiskunta nimittäin jatkaa aloittamallaan uuden kunnan muodostamisen tiellä, niin se asettaa muut naapurimme hyvin toisenlaiseen asemaan kuin mitä verkostokaupungin aikana niillä on ollut.

Jatkossa naapurit nähdäkseni joutuvat valitsemaan heidän kannaltaan huonompien vaihtoehtojen välillä. Enää ei tule olemaan verkostokaupunkia ja kaikki ylimääräinen mitä valtion puolelta on odotettavissa, on mennyt porkkanarahojen menetyksen myötä.

Tässä suhteessa vetoankin valtuustoryhmiin, jotta tekisitte työtä tilanteen valaisemiseksi naapurikuntien valtuutettujen keskuudessa. Toivon, että herkllä korvalla kuuntelette naapureita ja etenette naapureiden omaan tahtiin kuten maalaiskunnan kanssa on nyt hyvin edetty.

Sanoma kannattaa kuitenkin pitää selvänä: vielä on aikaa tarttua porkkanarahoihin kuten korpilahtelaiset sen oivalsivat.

Arvoisat valtuutetut,

Uskon, että naapurikuntien muidenkin valintojen kanssa voidaan elää. Se ei tule olemaan uuden kunnan asukkaille minkäänlainen ongelma.

Mutta omasta puolestani haluan toivottaa lämpimästi tervetulleiksi muutkin PARAS-hankkeen selvityksessä mukana olleeet talousalueen kunnat mukaan uuden kunnan muodostamisen selvittämiseen. Sen uskon olevan koko maakunnan ja varsinkin noiden kuntien asukkaiden etu.

—

Hyvää kesänjatkoa, uskolliset lukijani!

Valtuusto hyväksyi vihreän ryhmän nimissä esittämäni ponsilausuman yksimielisesti. Muun muassa kansanedustaja Kalevi Olin kävi puhumassa aloitteeni puolesta. Puheeni kokonaisuudessaan kuului suunnilleen seuraavasti:

Arvoisat valtuutetut!

Kauppaketjut ovat viime vuosina investoineet runsaasti muualle kuin tänne keskustaan. Meidän on syytä iloita, että Keskimaa viimein satsaa myös kaupungin sydämeen ja vieläpä erinomaisella suunnitelmalla.

Hanke ja tämä kaava parantavat viime viikolla Suomen parhaaksi valittua kaupunkikeskustaa.

Ei kuitenkaan mitään niin hyvää, etteikö löytäisi parannettavaa.

Keskisuomalaisen haastattelussa palkintoraadin puheenjohtaja Matti Mare nosti haasteena esiin polkupyörien pysäköinnin paremman järjestämisen keskusta-alueella. Me pyöräilijät ja muut kävelykadun käyttäjät tiedämme, että pyörien pysäköinti on todellinen ongelma.

Kaupungin katu- ja puisto-osasto on painottanut samaa asiaa tämän kaavan yhteydessä esiin. Ja juuri näiden isojen ratkaisujen yhteydessä pitää tämä kasvava pyörien pysäköintiongelma ratkoa.

Jos pyöräilyn pysäköintiongelma tuntuu suurelta, niin on syytä muistaa että miltei jokainen pyörä vähentää parkkipaikan rakentamisen tarvetta. Jos 150 pyörää vie kymmenen parkkipaikkaa, niin ainakin sata parkkipaikkaa tarvitaan vähemmän. Sekä kaupunki että Keskimaa säästävät tässä huomattavia summia.

Arvoisat valtuutetut,

Rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajana olen onnistunut tuomaan pyöräpysäköinnin kaikkiin rakennuslupiin. Aiemmin niitä ei aina huomioitu – nyt ne noteerataan jokaisessa rakennusluvassa, joissa vähänkin on pyöräpysäköinnin tarvetta.

Varsinkin täällä keskustassa pyöräpysäköinti tulee kuitenkin ottaa huomioon jo kaavavaiheessa. Vihreä ryhmä esittääkin tämän kaavan yhteyteen ponsilausumaa, joka ei muuta eikä laajenna itse päätöstä:

”Hyväksyessään tämän kaavan valtuusto edellyttää, että polkupyörien pysäköinti kaava-alueella järjestetään keskustan kehitystä tukevalla tavalla.”

Tällä alleviivataan valtuuston tahtoa ja huolta pyöräpysäköinnistä sekä annetaan virkamiehille selkänojaa rakennuslupavaiheen neuvotteluja varten.

Vihreä ryhmä jättää tänään myös valtuustoaloitteen, jossa keskustan pyöräpysäköinnin järjestämiseen esitetään käytännön toimia.

Arvoisat joukkoliikenteen ystävät!

Jyväskylän kaupungin puolesta kiitän, että meillä on ollut mahdollisuus osallistua tulevaisuuden joukkoliikennekaupungin visiointiin. Omasta puolestani iloitsen, että valtuuston pj. Henna Virkkuselle tuli este ja että voin osallistua tilaisuuteen, jonka teemoihin porauduin melko syvälle vuosi sitten vihreiden liikennepoliittista ohjelmaa valmisteltaessa.

Ilokseni huomaan, että lähes kaikki tulevaisuuden joukkoliikennekaupunki -tutkimuksen tavoitteista vastaavat vuosi sitten hyväksymiämme tavoitteita. Erittäin vaikea oli löytää raportista puutteita. Yritän kuitenkin sanoa jotain, joka toisi tekijöille hieman palautetta ja lisää.

Haasteet ovat kuitenkin mielestäni paljon laajempia ja joukkoliikenteen alamäen syyt syvemmällä kuin raportissa on kuvattu. Politiikantutkijana en voi olla huomaamatta, että 50-luvun amerikkalaisen autokaupungin tulo päivittäistavaroiden marketeineen johtuu pääasiassa heikosti kehittyneestä maakuntahallinnosta. Kuntien välinen kilpailu tuottaa hajautunutta, kallista ja joukkoliikenteen kannalta huonoa yhdyskuntarakennetta.

Seudullista päätöksenteon foorumia ei ole. Esimerkiksi kaupan rakenne tulisi ratkaista demokraattisesti valitulla maakunnallisella tasolla. Marketit pyörittävät autokaupungin kasvua moottorin lailla. Niille pitäisi mielestäni säätää haittavero ja ohjata tulot lähikauppojen kilpailun parantamiseen ja joukkoliikenteen tukiin.

Hajautumista edistää ja joukkoliikennettä rapauttaa myös suomalainen unelma omakotitalosta järven rannalla. Valitettavasti pääministeriä myöten monet poliitikot näyttävät huonoa esimerkkiä.

Tämän aamun lehdestä luin, että naapurimme Petäjävesi aikoo tarjoata 250 rantatonttia. Pienten kuntien etu ei ole joukkoliikenteen kannalta kestävä yhdyskuntarakenne.

Näitä ristiriitoja pitäisi pystyä ratkomaan maakunnallisella tasolla, mutta puuttuu päätöksenteon elin.

Joukkoliikenteen edistämiseksi tulisi muuttaa myös ihmisten unelmia, eikä se ole helppoa.

Unelman kääntöpuolena kuitenkin omakotitalon kaksi autoa ahmivat tilaa kaupungeista ja tuovat sinne saasteita ja ruuhkia. Miten näytämme, että unelma ei johdakaan parempaan elämään vaan kaikkien kannalta, jopa unelmiensa talon rakentaneen kannalta huonoon tilanteeseen? Entisenä toimittajana haluaisin nähdä kuvia pääministeristä etsimässä parkkipaikkoja autolleen ja istumassa autossaan Mannerheimintien ruuhkissa.

Toimin neljä vuotta Jyväskylän kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä. Nimitimme itseämme leikillämme pysäköinninsuunnittelulautakunnaksi, koska pysäköinti ahmi hyvää tilaa ihmisiltä. Kasvavassa kaupungissa jouduimme miettimään sitä jatkuvasti.

Ruuhkat ovat lyhyitä vielä Jyväskylässä, mutta pahimmillaan kaupungin läpi ajamiseen voi mennä jo puoli tuntia. Sitä tarkoittaa suomalainen unelma omakotitalosta ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen keskisuurissa kaupungissa.

Me tarvitsemme uuden unelman kaupungissa elämisestä. Itse asiassa tarvitsemme myös uuden käsityksen vapaudesta, sillä autoiluun liitetty vapaus itseasiassa estää meitä tekemästä mukavia asioita ja vie meiltä, aikaa, tilaa ja rahaa.

Arvoisat joukkoliikenteen ystävät,

Joukkoliikenteellä ei ole viime vuosikymmeninä juuri kerätty poliittisia pisteitä.

Edustuksellisen järjestelmän harvoja huonoja puolia on, että tiehankkeilla kansanedustajat ja ministerit voivat pullistella kotipuolessa. Rautateiden peruskunnossapito ei toistaiseksi ole tuonut ääniä, mutta veikkaanpa että hyvin pian se alkaa pudottaa liikenneministereitä. Siinä on meidän tilaisuutemme.

Ja sitä varten tarvitsemme pilottihankkeita ja korkealle asetettuja tavoitteita. Ja meidän täytyy luoda Tukholman ruuhkamaksun tapaan aitoja valintatilanteita auton ja joukkoliikenteen välille.

Jos tästä tutkimuksesta haluan kaivaa jotain kritisoitavaa, niin ehkäpä se saattaisi löytyä liiasta tavoitteiden realistisuudesta. Joni Matkaaja ja Toni Työläinen istuvat kutsussamme klubibussiin.

Tämä Jouni Matkaaja haluaisi istua yli 70-vuotiaana eläkeläisenä pikaratikkaan. Monissa Jyväskylän kokoisissa kaupungeissa se Euroopassa on jo mahdollista.

Ajattelen, että ottamalla pikaraitiotien iskusanaksi voimme saada ainakin hyvät bussit. Toivon, etteivät bussiyhtiot ota pikaraitiotietä uhkana vaan välineenä, jolla koko joukkoliikenteen kenttää viedään eteen. Tavoite korkealle, niin jotain toteutuu.

Se edellyttää vain kunnianhimoisisa poliittisia tavoitteita öljyriippuvuudesta vähentämisessä, kaupunkirakenteiden kehittämisestä ja valtion satsauksia rautateiden ja joukkoliikenteen kehittämiseen. Se edellyttää aivan toisenlaista valtakunnantason politiikkaa kuin tähän asti on harjoitettu.

Se edellyttää unelmia hyvästä elämästä pikaraitioteiden varrella. Se edellyttää rohkeutta kaavoittaa ja toteuttaa tiivistä ja matalaa asutusta omakotitalomaton sijasta. Se edellyttää valtion porkkanarahoja.

Arvoisat joukkoliikenteen ystävät,

Kahdesta joukkoliikenteeseen liittyvästä asiasta olen Jyväskylässä ylpeä.

Ensinnäkin me toteutimme upean matkakeskuksen jo vuonna 2002. Vaikka sen taloudellinen liikkeellelähtö ei mennyt ihan nappiin, niin matkakeskuksena toimii aivan erinomaisesti kunhan vain Pendoliinot toimisivat. Tänään juna oli vain kymmenen minuuttia myöhässä. Monasti viime aikoina varsinkaan Pendoliinot eivät ole suostuneet toimimaan.

Toiseksi paikallisliikenteen terminaali tehdään tänä vuonna. Valtionapu ja maankäyttösopimukset mahdollistivat sen.

Kasvavana kaupunkina meillä on mahdollisuuksia tehdä joukkoliikenteen kannalta hienoja ratkaisuja. Olen iloinen ja ylpeä, että niitä on osattu tehdä.

Toivotan samaa rohkeutta muille kaupungeille ja kannustan liittoutumaan pikaratikoiden ja bussien puolesta.

Kysymykseen ja kahteen jatkokysymykseeni vastaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen (sd).

Kysymykseni kokonaisuudessaan:

Ilmastonmuutoksesta on tullut suuri uhka maapallon elämälle ja ihmiskunnan hyvinvoinnille. Ilmastonmuutos eli kasvihuoneilmiön kiihtyminen aiheutuu kasvihuonekaasujen kuten hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin joutumisesta ilmakehään.

Ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasut syntyvät energian tuotannosta ja kulutuksesta, maankäytöstä, jätteistä, liikenteestä, teollisuudesta ja maataloudesta. Kunnat voivat hidastaa ilmastonmuutosta vähentämällä alueellaan syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, sillä kaikki päästöjä aiheuttavat toiminnot tehdään kunnissa ja kuntien rajojen sisäpuolella.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on teettänyt kaupungin ilmastostrategian yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Strategian tavoitteena on, että kasvihuonekaasupäästöjen taso Jyväskylässä on enintään vuoden 1990 tasolla keskimäärin vuosina 2008 – 2012, jolloin se vastaa Suomen kansallista tavoitetta. Lisäksi tavoitteena on vähentää päästöjä pitkällä aikavälillä. Strategian valmistumisen jälkeen tuli ilmi Jyväskylän Energia Oy:n voimalaitoshanke, joka pahimmillaan saattaa kaksinkertaistaa kaupungin kasvihuonekaasujen päästöt ja merkitä huomattavaa päästökaupparasitetta omistajalleen. Päästöjen lisäys johtuu polttoaineena käytettävän turpeen ilmakehään vapauttamien kasvihuonekaasujen haitallisista ilmastovaikutuksista, jotka hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on luonnontieteellisin perustein todennut jopa kivihiiltä pahemmiksi.

Tämän johdosta lautakunta on myös päivittänyt ohjelman sekä tarkastellut erilaisia vaihtoehtoja päästöjen vähentämiseksi, jos voimala rakennetaan.

Lautakunnan selvitys osoittaa, että tietyillä tekniikoilla ja käyttämällä turpeen sijasta uusiutuvia polttoaineita kuten puuta ja ruokohelpeä voimalan kasvihuonekaasujen päästöjä voidaan vähentää erittäin paljon ja jopa myydä päästöoikeuksia. Jotta tähän päästäisiin voimalan kattila ja muu laitteisto olisi valittava siten, että puun ja muun uusiutuvan energian osuus voidaan nostaa 90-100 prosenttiin.

Ilmastostrategiaa ei ole kuitenkaan saatettu valtuuston päätettäväksi tai edes tietoon, vaikka lautakunta päätti sen päivityksestä jo 20.12.2005

Kaupunginhallitus ei ole myöskään tuonut voimalan investointipäätöstä valtuustolle, vaikka esimerkiksi kaupunginjohtaja Markku Andersson näin ilmoitti puheessaan voimalan sijoituspaikkapäätöksen yhteydessä 14.11.2005: “Kaupunginvaltuusto tulee käsittelemään muun muassa rakentamispäätöksen ja rahoituspäätöksiä ja niin edelleen.”

1) Miksi kaupunginhallitus ei ole saattanut ilmastostrategiaa ja sen liitettä valtuuston päätettäväksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä strategian tuomiseksi valtuustolle?

Jyväskylässä 9.2.2007

Enää ei ole epäselvää, etteikö tämän asian suhteen olisi tehty virheitä. Se on kuitenkin inhimillistä. Me kaikki temme mokia, minäkin. Errare humanum est, kuten roomalaiset viisastelivat.

Erehdykset pitää antaa anteeksi, jos niitä on yritetty korjata tai ilmaista katumusta. Valitettavasti kumpaakaan en ole havainnut tämän Kettus-asian suhteen.

Arvoisat valtuutetut,

Kannatan valtuutettu Kankaan esitystä erorahojen perimisestä takaisin. Ne on Kettuselle laittomasti annettu ja päätös siitä on synnytetty epäilyttävillä menetelmillä.

Mikä on vilungilla annettu ja perusteetta saatu, se pitää periä pois. Nämä rahat eivät hänelle kuulu ja sillä sipuli.

Ei voi olla niin, että kaupunginhallitukset saavat tehdä laittomuuksia ja valtuusto vain hyväksyy ne. Tämä ei ole tarkoituksenmukaisuuskysymys. Tämä on menettelytapakysymys.

Ja menettelytapoja ei ole tehty turhaan tiukiksi. Ne on tehty siksi, että joskus ennen viran haltijat alkoivat pitää julkisia rahoja ominaan ja saattoivat häipyä kassan kanssa ja livauttaa vähän siitä kavereillekin. Siksi menettelytavat ovat tässäkin prosessissa paljon tärkeämpiä kuin annetut tai saadut summat, koska ilman niitä yhteisistä rahoista tulee julkista saalista.

Arvoisat valtuutetut,

Minua kuntaliiton juristien lausunnossa yllätti, että rahojen perimisen mahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Johtopäätös oli muotoiltu tilaajalle sopivaksi, mutta se pitää osasta lukea: sopimus ei ole vielä saanut lainvoimaa, kuten moni valtuutettu täällä on todennut.

Vasta perintäprosessin jälkeen olen valmis kannattamaan ja jos tiukka paikka tulee niin esittämäänkin jonkinlaista läksiäisrahaa Kettuselle, jos kaikki saadaan takaisin. Ihmisenä hän saattaa olla välillä aika ikävä tyyppi, mutta kaupunginjohtajana hän toi tähän kaupunkiin suuresti sellaista kasvua ja muutosta, jota enimmäkseen voi pitää hyvänä.

Minusta sellaisesta voi ja pitääkin palkita, mutta ei tällaisen häpeällisen prosessin kautta.

Kiittelisin vielä minäkin nykyistä hallitusta, että asia on tuotu valtuuston päätettäväksi. Tässä suhteessa Veijo Koskisen ja kumppaneiden menettelytavat ovat kääntyneet parempaan suuntaan kuin edellisen hallituksen.

Hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistus on edennyt kuin sitä vetäisivät teknokraatit tai ammattiyhdistysten junttamiehet. Demokratiasta ei näy häivähdystäkään. Näyttää siltä, että on tärkeämpää saada sotkuinen hallinto kuin, että se olisi demokraattisessa valvonnassa. Hallituksen pitää lopettaa uudistuksen kanssa puuhastelu.

Kuntauudistuksessa kannattaa muistaa vanha konsti: kun muu ei auta, kokeile demokratiaa. Nyt on aika palata vaaleilla valittavaan maakuntahallintoon, nimitettiinpä sitä maakunnaksi tai aluekunnaksi. Niihin voidaan yhdistää myös osa nykyisin valtionhallinnon, kuntainliittojen ja maakuntaliittojen tehtävistä.

Demokraattinen maakuntatason hallinto antaa mahdollisuuden säilyttää peruskunnat. Näin voidaan välttyä kuntien pakkoliitoksilta, huomautti maakuntavaltuutettunakin toimiva Vauhkonen.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma (sd) on myös saanut levitettyä näkemyksiään kunnallistaloudesta hämmästyttävän kritiikittömästi. Heinäluoma on jatkuvasti puhunut rahojen syytämisestä kunnille. Tuore puolueeton Heikki Helinin tutkimus kuitenkin osoittaa, että hallitus on kiristänyt kuntataloutta. Onko ministeri Heinäluoma median erityissuojelussa, kun hän voi mutinoitta esittää surrealistisia väitteitään?

Helinin raportin mukaan kunnilta on jäänyt saamatta yhteensä 417 miljoonaa euroa, josta Jyväskylän osuus pelkästään viime vuodelta oli 6,7 miljoonaa.

Arvoisat valtuuskunnan jäsenet!
Hyvät läsnäolijat!

Olen siis Jouni Vauhkonen, puoluehallituksen varajäsen ja Jyväskylän vihreiden aktiiveja.

Täällä on pidetty erinomaisia puheita jo tähän mennessä. Niissä en ole havainnut sitä turhanaikaista pidättyvyyttä, joka meitä vihreitä usein vaivaa. Me asetamme ehdokkaan reippaina ja pystypäin.

Haluan kuitenkin vielä nostaa esiin yhden hyvän puolen, jota kukaan ei ole muistanut korostaa. Se on Heidin hyväntuulinen optimismi.

Vaikka maailma on mikä on, sitä voidaan muuttaa, ei otsa rypyssä, vaan yhteistä hyvää fiilistä nostattaen. Sen Heidi osaa paremmin kuin kukaan tässä maassa.

Arvoisat valtuuskunnan jäsenet!

Olen kaksi kertaa Aki Hyödynmaan kanssa ollut tekemässä presidenttiä. Viimeksi meillä oli hemmetin hyvä ehdokas, jota emme osanneet tarpeeksi tuoda esiin.

Onneksi meillä on tällä kertaa sama ehdokas. Nyt me osaamme tämän homman.

Urheilutermein: Asetetaan tähtäin korkealle, tehdään oma hyvä suoritus ja katsotaan mihin se tällä kertaa riittää. Lueskelin tulomatkalla kirjaa Halosen viimekertaisesta kampanjasta. Kirjan nimi oli ”Kampanja jonka ei pitänyt onnistua”. Sekin kampanja lähti liikkeelle neljänneltä sijlta.

Kun me teemme oman rennon suorituksen, niin henkisesti pitää varautua myös voittamaan. Meidän tähtäimessämme pitää olla voitto!

Tehdään Heidistä presidentti! Kiitos!